Lumisia ajatuksia

Lopetin Schreiben und Grammatik -kurssin, koska ajattelin ettei ole järkeä kaksi kertaa viikossa saattaa itseään niin pahalle mielelle, ettei koko päivästä tule mitään. Kun lauantaina tein tämän päätöksen, olo oli todella helpottunut. Tänään kun heräsin aamulla kymmeneltä ja tajusin ettei tarvitse mennä kyseiselle luennolle, vaan saan rauhassa syödä aamiaista ja katsella sarjoja koneelta, tulin onnelliseksi.

Tänään oli vain yksi luento, minut joka kerta iloiseksi tekevä Struktur und Geschichte des Deutschen, mutta en voinut keskittyä ollenkaan. 30 min luennon alkamisen jälkeen huomasin, että koko päivän jatkunut sade oli muuttunut vähän raskaammaksi. Toiveikkaana seurasin seuraavat 1,5h miten sade muuttui rännäksi ja sen jälkeen oikeiksi lumihiutaleiksi. Toistelin vaan hymy huulilla kaverilleni: Es schneit! Es schneit!

Kun olin linja-autossa matkalla kotiin, tajusin jotain merkittävää. Suomen kieli tekee minut täällä onnelliseksi. Tämän huomasin, kun kuuntelin Mp3-soittimellani Zen Cafe:ta. Tuntui niin hassulta miten en voinut lopettaa hymyilyä, kun äänettömästi lauloin mukana. Tajusin, että täällä kun kuulee koko ajan saksaa tai englantia, tulen aina onnelliseksi kun kuuntelen suomalaista musiikkia tai pääsen puhumaan suomea Anssin (Vaasalainen vaihtari) kanssa. Taitaa olla totta, että pitää mennä kauaks, että arvostaa pieniä asioita lähellä.


Kun astuin linja-autosta ulos ja menin lumisateeseen ihanan värikkään sateenvarjoni kanssa äitin värikkäästi paikkaamat juhannushousut jalassa, aloin ajatella lisää suomen kieltä ja tajusin, miten ihanaa on osata kieltä missä on niin hienoja sanoja kuin: räntä, loska ja tihkusade. Hymyilytti taas lisää. Sen jälkeen ajattelin miltä näytän värikkäissä juhannushousuissa ja raidallisessa sateenvarjossa lumisateessa virnistellen ja laulaen äänettömästi keskellä nyrpeän näköisiä ihmisiä harmaissa vaatteissa ja mustissa sateenvarjoissa.

Tajusin, että aina välillä, on järjettömän ihanaa olla minä.

Opiskelen päiväkodissa

Olen huomannut näiden muutaman viikon aikana, että Johanna (se kaverus, joka oli Konstanzissa muutama aika sitten) oli aivan oikeassa kertoessaan, ettei Konstanzin yliopisto näytä ihan siltä kuin voisi kuvitella. Tässä siis muutama kuva, joilla yritän todistaa teille, että todellakin opiskelen päiväkodissa (myös muustakin syystä kuin vain siitä, että meitä kohdellaan täällä niin hyvin).

 

 

 

Sumun näkyvyysluokat : 100–200 m vahva tai sakea sumu

Vaikka ensimmäisessä Konstanzmerkinnässä naureskelinkin sille, että Konstanzissa ei tätä suurta ja mahtavaa Bodensee:tä näe melkein koskaan, on väistämätön tosiasia, että tällä hetkellä asun Keski-Euroopan kolmanneksi suurimman järven (kiitos Wikipedia) rannalla. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on, että kesällä tämä on ehkä paras paikka asua ikinä, ja talvella tämä on ehkä sumuisin paikka ikinä. Konstanzista voi tosiaan nähdä Sveitsin Alpit hyvällä kelillä.

Nyt laitan kuvan miten hienosti Alpit voi nähdä meidän yliopistolta kirkkaalla säällä (ja valokuva ei todellakaan näytä niin hyvin, mutta kyllä ne näkyy):

 

Ja seuraavaksi kuva miten huonosti täällä voi nähdä sumuisena päivänä:

 

Viimeinen kuva ei ole epäselvä, se on sumua.

Olen kuullut nyt useammankin kerran, että täällä sumuinen aika kestää pari viikkoa. Onneksi se on ollut liioittelua, koska ilmeisesti sumu useimmiten häviää JO klo 14 iltapäivällä. Olen kuitenkin kokenut 4 päivää kestävän 24h/vrk:ssa sumun. Tuntuu hassulta kun koko ajan näyttää siltä että silmälasit olisi likaiset.

Suurin osa ihmisistä täällä inhoaa tätä sumua, mutta minusta se on jollain tavalla kaunista. Se myös helpottaa todella paljon minun lääkärin mukaan kuivasta ilmasta johtuvaa yskää. 9 viikon yskän jälkeen menin siis lääkäriin ja nyt kun olen sumussa kävellyt monena päivänä, on yskä hävinnyt melkein kokonaan. Jee!

Eräs päivä sumu oli niin sankkaa, että sillalta ei nähnyt alas veteen asti. Silta on noin 10m korkea.

Hieman nauratti, kun kaveri Jyväskylässä sanoi, että oli niin sakea sumu, ettei nähnyt EDES Jyväsjärven toiselle puolelle.

1kk ja 26päivää pitkä kuherruskuukausi...

... ja nyt se taisi loppua.

Tärkeä asia mikä kaikkien pitää ymmärtää on se, ettei minua perinteitä rikkoen mikään Saksassa ärsytä. Minua vaan ärsyttää kaikki muu.

Tänään tajusin muutaman asian:

- En ole ollut onnellinen pitkään aikaan.
- Olen noidankehässä: Nukun kaiken aikaa --> en syö paljon mitään kun ei ole nälkä --> ei ole energiaa tehdä mitään --> nukun
- En osaa enkä halua elää yksin. Tarvitsen sen jonkun, joka rauhoittaa minut. En osaa olla itseni kanssa tällä hetkellä.
- En osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on, vaan mietin mitä minulta puuttuu.
- En tykkää enkä osaa opiskella. Se hävettää.
- En halua haluta jäädä tänne tämän vuoden jälkeen. Minua pelottaa, että entä jos niin käy. En halua, että taas sattuu kun joutuu hyvästelemään ihmiset. En halua rakastua täällä, koska tietää, että lähtee. Mutta samalla haluan olla onnellinen ihan sama mitä se tarkoittaa.

Plaaplaa angstangst yhyy yhyy!

En osaa muuta sanoa.
Ja joo kiitos jo etukäteen kaikista niistä asioista mitä saatatte sanoa (tai sitten ette), että minulle tulisi muka parempi olo, vaikka ei tulekaan. Kyllä tää ohi menee. Tänään en vaan osaa olla kiva enkä onnellinen.
Tällä viikolla yritän vihdoin saada julkaistua niitä merkintöjä mitä olen jo kauan suunnitellut.
Hauskaa viikkoa kaikille...nyt mä tarviin suklaata!

Tänään kävin Sveitsissä!

Nyt on niin mullistava asia, että pakko kirjoittaa tällainen minimerkintä. Tänään tuli täti ja sen mies Hanausta käymään täällä Konstanzissa ja kierreltiin kaupungissa kun näytin paikkoja (ihanaa huomata, että osaa jo liikkua eikä eksy). Tuli sitten käytyä myös Sveitsin puolella. Tyypit hei ajatelkaa! Minä olen ollut täällä jo päivää vaille 4 viikkoa, enkä vielä ennen tätä ole käynyt Sveitsin puolella. Jos jollekin on epäselvää, Sveitsi on n. 100m Konstanzin keskustasta. Miten laiska voi ihminen olla?! : D Huomenna mennään kunnolla Kreuzlingeniin (se Sveitsin puolella oleva Konstanzin kanssa yhteen kasvanut kaupunki) ja katsellaan paikkoja.

Tänään söin myös ekaa kertaa richtige Schwäbische Maultaschen. Näin joskus stand-up komiikkaesityksen, jossa koomikko kertoi miten hauskaa on, kun kaikki kansat tekee oman version raviolista, keksii sille uuden nimen ja sanoo, että se on jotain uutta ja omaa. Noi on siis myös pastataskuja, jossa on täyte. Mutta noh, ne on tän seudun erikoisuus. : D *pyörittää silmiä*

Ainiin! Terveisiä niille, jotka ovat alkaneet huolestua minun tytöksi muuttumisesta. (Olen vakavasti alkanut harkita huulikiillon ostamista, koska oikeestaanhan se näyttää ihan söpöltä ^_^) Tänään täti toi niillä olleen laukkuni, jossa oli talvivaatteita...ja MAIHARIT! Minä sain vihdoin rakkaat maiharini takaisin. Nyt Annelista tulee taas Anneli.

Huomenna on halloween ja erään ystäväisen halloweenbileet. Teemana on Euroviisut. Minulla kun tosiaan on vain se 15kg vaatteita mukana, ei valinnan varaa suuresti ole. Ajattelin alentua helppoon ratkaisuun. Jos ostan huomenna vihdoin sen kauan harkitsemani jakkutakin tyylisen takin ja enkelin siivet, voin olla Jari Sillanpää. Nyt tästä ei tullutkaan niin minimerkintä, mutta ei se mitään. Halloween kuvia saatte ehkä muutaman päivän päästä ja sitten ehkä jo kauan harkitsemani merkintä otsikolla: "Opiskelen päiväkodissa".
Hyvää yötä ja huomenta! (Huomatkaa ovela tunniste "Matkustin")

Viimeinen asia mitä teidän pitää vaihdossa ajatella on opiskelu...

Noin meille vaihtoon lähtijöille sanottiin lähtöorientaatiossa. Onhan se hyvä kun opiskelee kieltä ja kulttuuria. Silloin jo pelkästään se, että vedän perseet saksalaisessa baarissa luetaan kulttuurin tuntemuksen opetteluks. Ongelmaksi tulee vaan se, että ensimmäisen yliopistovuoden aikana minut aivopestiin ajattelemaan, että haluan muka valmistua jossain vaiheessa elämääni, ja siksi luonne ei anna periksi bilettää vaan koko vuotta ja olla opiskelematta kokonaan. Tämä hieno alustus johtuu tasan siitä, että olen nyt 2 viikkoa taas opiskellut 5kk lomailun jälkeen.

Ystäväiseni Johanna (joka oli täällä Konstanzissa muutama vuosi sitten) sanoi ennen lähtöäni, että Erasmusopiskelijat saavat melkein kaiken anteeksi kaikkialla muualla, paitsi Konstanzissa. Tietenkin säikähdin tätä aika kovasti, olenhan eräs laiskimmista opiskelijoista mitä tiedän. En ole koskaan joutunut näkemään paljon vaivaa, että olisin ihan ok. Pudotus oli siis aika kova jo viime vuonna yliopiston aloitettuani, saati sitten ajatus siitä että minun pitäisi istua kirjastossa illat biletyksen sijaan.

Jos olen ymmärtänyt oikein mitään tästä Konstanzilaisesta yliopistomeiningistä, olen järkyttynyt. Saksalaiset jaottelee opintonsa luentoihin, seminaareihin ja kursseihin. Näillä ei suurta eroa ole, muuta kuin kurssin koko. Luento on massaluento ja siitä saa 3op yleensä. Seminaari on sellainen luento mihin minä olen tottunut, eli tyyppejä istuu pulpeteissa ja saa kysyä ja keskustella. Näistä saa aina vähintään 6op, joistakin 9op. (Tuo 9op seminaari on kerran viikossa 2h yhden lukukauden ajan ja sinne pitää tehdä 5 sivua loppukirjoitelma ja yksi suullinen esitelmä. Jos verrataan meidän kieliopin kurssiin 6op, syksyllä 4h/vk ja keväällä 2h/vk.) Joo siis pisteitä täältä tosiaan saa ihan kivasti. Teen 30op nyt talvella ja silti minulla on vain ma-to luentoja ja ti, ke vain 2h. Se olis mahdotonta Suomessa. Noh Humanistinen tiedk. <3

Etten ihan liikaa ylistäis Saksan opiskeluja, on pakko kertoa eräs erittäin tärkeä asia. Saksalaiset kirjoittavat jokaisen kurssin lopuksi yleensä Hausarbeitin, joka on 12-20 sivua pitkä tieteellinen kirjoitelma kurssiin liittyvästä aiheesta. Joskus tämän sijaan on normaali tentti, mutta se on onnekasta. Nii kielten laitoksen Pro Seminaarit on öö mitä, 15 sivua? Saksalaiset opiskelijat kirjoittaa siis jokaisen kurssin päätteeksi pro semman tyylisen kirjoitelman. Onneksi minun ei ainakaan tällä lukukaudella tarvitse kirjoittaa yhtäkään. Ei ehkä 20 sivua saksaksi tulis niin helpolla ulos, kun kestää 3h kirjoittaa arvosanan 3 arvoinen 250 sanan aine.

Olen valinnut tälle lukukaudelle 5 kurssia. Saksa vieraana kielenä kursseista Schreiben und Grammatik ja Deutsch mit Filmen. Kielitieteestä Struktur und Geschichte des Deutschen, Pragmatik I ja Sociolinguistics. Alunperin ajattelin tehdä erään erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjallisuuden kurssin jonka aiheena oli II ms kirjallisuus. Menin luennolle, tajusin kaikki sanat mutten yhtäkään lausetta, tajusin että minun pitäis lukea noin 6 romaania kurssin aikana ja tajusin että minua ei tuo kirjallisuus oikeestaan kiinnosta. Tykkään lukea, mutta analysoida jokaista pikku asiaa, nein danke. (Ja joo joo, oon selittänyt kaikille vaihdossa oleville kavereille ettei pidä luovuttaa ekan tunnin jälkeen, mutta teen sen silti itse : D)

Schreiben und Grammatik kurssin idea on, että kirjoitetaan tekstejä, joiden mielenkiintoiset virheet sitten käydään läpi tunnilla yhdessä. Pystyttekö samaistumaan siihen tunteeseen, kun istut luennolla tyyppien kanssa jotka opiskelee jo 7. lukukautta saksaa ja sitten sun pitäis niiden kanssa yhdessä käydä läpi tekstien virheitä, joita et löydä koska et tiedä mikä siinä on muka väärin, koska et osaa kielioppisääntöjä. Sitten kun vihdoin luulet tietäväsi jotain ja sanot mielipiteesi ensimmäistä kertaa, joku venäläinen bimbo kattoo hämmentyneenä, naurahtaa ja sanoo että eihän se niin voi mennä. Siinä vähän saattaa lannistua ja kun on niin herkkäperse niinku minä, niin saattaa vähän tirahtaa kyynel silmään. (Kyllä, olen jo löytänyt sen yhden ihmisen ketä voin salaa vihata, vaikka se on varmasti ihan kiva. Mutta kun kaikista ei voi tykätä tai räjähtää, puran kaiken itseärsyynnyksen tähän tyyppiin.) Ehkä mä opin jotain tän kurssin aikana. Tämä olisi kai ideana.

Deutsch mit Filmen kurssi on tosi mielenkiintoinen, mutta vähän sellainen hömpänpömppä. Kun sanoin DaF (Deutsch als Fremdsprache) tyypeille, että haluan ottaa kurssin, ne sano että se on liian helppo. Puhuin itseni kuitenkin sille kurssille, koska siitä saa 8op ja me katsellaan saksalaisia leffoja. Olen kyllä nyt huomannut, että se on ehkä vähän liian helppo minulle, mutta kyllä olen oppinutkin paljon. Esim. sanastoa käydään paljon läpi ja se on ihan kiva. Ja tietenkin se, että kun katsoo joka viikko saksalaisen leffan, parantaa se varmasti kielitaitoa. Tällä kurssilla on harmi kyllä tämä sama mälsä tyttö, joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken, mutta ilahtuneena huomasin, ettei se tiedäkään. Sitä paitsi nämä kurssit on tason mukaan laitettu, joten jos se on elokuvakurssilla, ei sen taso voi hirveen paljon parempi kuin minun olla. (Tulee ihan sellainen olo että olen katkera pikkutyttö, mutta niin sitä pitää välillä ollakin. Sitä paitsi mua väsyttää. : D) Mutta ihanaa, kun on kurssi jossa tuntuu että osaan tosi hyvin. : )

Struktur und Geschichte des Deutschen (Saksan kielen rakenne ja historia) kurssi vaikuttaa nimensä puolesta älyttömän kuivalta kurssilta, mutta yllättävää kyllä, eka luento oli tosi mielenkiintoinen. Ymmärsin kaiken ja oli kivaa ja jee jee. Eka luento toisaalta käsitteli sitä historia puolta, en tiedä sitten mitä tapahtuu kun siirrytään rakenteeseen. Se luennoitsija on ihan huippuhauska tyyppi, mutta en ole yhtään varma tajuaako se sitä itse. Se vaan vetelee ihan kummallisia sivulausekommentteja aina väliin.

Pragmatik I ja Sociolinguistics käsittelee aika samantyylisiä aiheita osittain ja ne on tosi mielenkiintoisia. Pragmatikissa tajusin kaiken muun paitsi sitten jotkut kielitieteen termit, jotka se sitten selitti saksaks, jota mä en sit tajunnut. Mutta ehkä se tästä. Nii noi käsittelee siis sitä miten esim. kieli muuttuu erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Nyt ekalla kunnon Socion luennolla katsottiin vaan dokkari, joka kerto Amerikan murteista. Hill Billyt on vaan niin parhaita. : D

Ette muuten voi edes käsittää kuinka monta kertaa olen jo korjannut isolla alkukirjaimella alkavan substantiivin pois täältä tekstistä. Ehkä se on ihan hyvä asia. Tarkoittaa tasan sitä, että alan mukautua tähän kieleen ja hui, ehkä mä opin jotain tänä vuonna. Substantiivien isolla kirjoittaminen on ollut aina sellainen juttu minkä unohdan. Ainiin, tärkee juttu minkä tajusin vähän aikaa sitten! Minun kaksi tärkeintä ystäväistä Amelie ja Thea on molemmat ollut paljon tekemisissä saksan kielen kanssa. Amelie on puoliksi saksalainen niinkuin minä ja Thea on asunut Saksassa 8 vuotta. Ne osaa kielen tosi hyvin, mutta niillä ei ole mitään hajua miksi esim. joskus tulee den ja joskus dem. Eräs ilta sitten aloin selittää heille ja hämmennyin suuresti. Minä osasin selittää koko artikkeli + sijamuoto systeemin tosi hyvin niille. En tiennytkään tietäväni asiasta niin paljon teoriassa. Sitten kun osaisin vielä käyttää sitä käytännössä, olisi loistavaa.

Olin kirjoittanut pitkän angstin siitä, miten suuresti minua ärsyttää täällä tämä kirjasto. Kun se on niin vaikee ja monimutkainen. Sitten tajusin, että nyt kun siihen on tottunut niin äh, en jaksa enää angstata. Ainut mikä ärsyttää on, että reput pitää jättää lokeroon ulkopuolelle ja että tietokoneita on niin vähän. Nii ja että tää on monta kerrosta iso ja sekalainen ja en tajjuu.

Opiskelut on alkanu siis ihan kivasti, varsinkin kun täällä on kummallisena tapana että kaikki kerää rahaa erinäisiin tapahtumiin ja hyväntekeväisyyteen ja kaikkeen, paistamalla vohveleita. Vähintään 3 kertaa viikossa on joku paistamassa yliopiston aulassa vohveleita. Aivan loistavaa. <3

Byrokratiaa? Virastoja? Paperisotaa? Ei vaan meillä...

Nyt on ensimmäinen viikko (ja vähän enemmänkin) Konstanzissa mennyt ohi ja pakko sanoa, että on ollut loistavaa. On ollut niin parasta, ettei ole ollut aikaa kirjoittaa blogiinkaan! Nyt kun makaan sairaana sängyssä, on hyvä hetki kirjoitella mitä kaikkea olen puuhastellut viime aikoina.

Ekana viikonloppuna en siis tehnyt oikein mitään. Olin kotona ja kuuntelin, kun kaikkialla oli sikana bileitä. Sain kyllä aloitettua Literatur I kotitentin tekemisen : DDD. Ei se oliskaan pitänyt olla valmis kuin keväällä. No hitaasti hyvää tulee. Ei haitannut yhtään olla vaan kotona, piti kuitenkin tottua henkisesti siihen, että asuu nyt Saksassa ja Konstanzissa.

Maanantai 5.10.
Ei taidettu tehdä maanantaina muuta kuin istuttiin luentosalissa kuuntelemassa infoamista ekasta viikosta ja yliopistoelämästä. Sitten tehtiin tasokoe, jonka perusteella meidät kaikki jaettiin ryhmiin. Tasokoe muodostui 3 erityyppisestä tehtävästä: täydennä sana, täydennä lause ja kirjoita kuvan perusteella tarina. Koe oli oikeesti aika helvetin vaikee : D Kuvatehtävä oli hauska. Siinä oli nainen, jolla oli kukkakimppu ja takana näkyi nainen ja mies kävelemässä pois. Mä kirjoitin tarinan siitä miten tämä nainen oli halunnut yllättää tyttöystävänsä kukilla, mutta nainen oli tajunnut ettei rakastakaan enää tätä tyttöystäväänsä vaan oli löytänyt miehen. : DD Mulla oli niin hauskaa mä kirjoitin sitä. : D Niin ryhmiä oli 12 ja päädyin ryhmään numero 10. S-M oli ryhmässä nro 11, mikä ei ollut yllätys, koska se hallitsee saksan kieliopin paljon paremmin kuin minä.
Maanantaina jo tutustuin muutamaan tosi mukavaan tyyppiin. Yksi Aurelié Ranskasta tuli juttelee, kun oli kuullut joltain tutorilta, että minä opiskelen Saksaa. Se oli hirmu kiva.

Maanantaina olo siitä, että meidän vaihtovuoden aloitus on yhtä huijausta, kasvoi koko ajan. Olen kuullut niin paljon angstia paperisodasta ja byrokratiasta ja virastoista ja muusta mukavasta, että olin valmistunut henkisesti sitä varten. Kun meille sit jaettiin ekan viikon ohjelma, tajusin että orientaatio-ohjelma on erittäin jees, eikä ole niin kamalaa ettei minulla ole tutoria. Meidän orientaatio-ohjelmassa kaikki tehdään yhdessä. Yliopistoon kirjoittautuminen oli yhtenä päivänä, kurssien valintaa yhtenä päivänä, yhteinen kädestäpitäen kaupunkiin kirjoittautuminen oli nyt eilen maanantaina. Bürgerbüro, eli se kaupungin asukastoimistohomma, oli tullut yliopistolle, ja siellä sitten jonotettiin nätisti ja vuorotellen kaikki mentiin sanoo että moi, tässä lomake ja sit saatiin leima. Olen niin onnellinen tästä kaikesta, vaikka onkin samalla vähän huono omatunto. : D

Tiistai 6.10.
Koska olin ryhmässä 10, minulla ei tiistaina ollut muuta kuin vuokrasopimuksen hakeminen yhdestä toimistosta. Koska Saksassa pitää odottaa kaikkialle (olen kuullut että armeijassa käytetään ilmaisua "kiire odottamaan".. se toimii täälläkin), odottelimme toimiston oven takana noin 30 min. Siinä oli sitten hyvä aika jutella muiden saksassa edistyneempien kanssa (ryhmät 7-12 olivat samaan aikaan kaikkialla).

----Seuraavaksi tulee tosi tärkeä vinkki teille, jotka joskus lähdette vaihtoon ja luette tätä blogia saadaksenne ohjeita: Älä koskaan jää pois ekan viikon ohjelmasta! Lähde aina mukaan toimintaan! Jos joku pieni porukka on lähdössä kahville, mene mukaan!----

Siinä toimiston edessä seisoskellessa ja jutellessa päätettiin sitten lähteä kahville ja istuskelemaan. Ja näin tapasin Amelien, Thean, Danielin ja Danan. Ei varmaan muuta tarvitse selittää, koska huomaatte, että koko loppuviikko menikin sitten näiden tyyppien kanssa pyöriessä. Dana (Tsekeistä) opiskelee saksaa, Amelie ja Daniel (Ruotsista) opiskee kansantaloustieteitä ja Thea (Tanskasta) opiskelee oikeustieteitä. Kaikki puhuu tosi hyvin saksaa ja porukassa kun ollaan, puhutaankin aina saksaa (Daniel ja Amelie puhuu kyllä ruotsia aina keskenään ja minä aina yritän kamalasti ymmärtää : D). Thean ja Amelien kanssa vielä lähdettiin Lagoon ruokaostoksille ja kattelee Thealle näppyläkenkiä. Oli aivan mahtia, leikittiin rullaluistimilla urheilukaupassa ja aiheutettiin pahennusta. <3

Kuultiin sitten sattumalta linja-autossa, että minun asuintalon Europahausin 6-kerroksessa on bileet. Ja bileethän eivät siis olleet missään tietyssä asunnossa, vaan koko kerroksessa. Kuten tosiaan aikaisemmin selitin, kaikkien ulko-ovet ovat lasiovia ja niiden takana on ulkokäytävä. Bileet olivat siis ulkokäytävässä. Oltiin siellä Amelien kanssa kahdestaan ja oli aivan mahtiloistoa. Tapasin siellä Anssi nimisen suomalaisen jätkän (bussissa olin tavannut samana päivänä suomalaisen tytön joka kertoi, että suomalaisia oli siellä hänen lisäkseen vielä yksi poika) Vaasasta. Hassu mies. 190cm ja risat. Tuntui aika pieneltä olo. : D Siellä oli yllättävän paljon saksalaisiakin ja juttelin niidenkin kanssa paljon. Yksi opiskeli saksan kirjallisuutta ja sano, että voi auttaa mua kurssivalinnassa jos kirjallisuuden kursseja haluan tehdä (mä vähän veikkaan etten ainakaan ekassa Semesterissä meinaa, vähän tuo Literatur I polttelee vielä : D). Minua myös kosittiin (yks Tunisialainen Momo halusi oleskeluluvan : DDDD) ja ilta muutenkin meni loistavasti ainakin siitä päätellen, että heräsin seuraavana aamuna ikkuna ja ovi auki hammasharja kädessä. : D

Keskiviikko 7.10.

Onneksi keskiviikkona piti olla yliopistolla vasta puoli kolmelta yliopistoon kirjoittautumista varten. Ei olisi muuten varmaan päivä lähtenyt hyvin käyntiin. Yliopistoon kirjoittautuminen oli suhteellisen haastavaa. Meidän piti täyttää 4 sivuinen lomakenippu, jossa jokaiselle elämäntilanteelle ja opiskelualalle ja tiedekunnalle ja silmien värille oli oma koodinsa. Onneksi meitä auttamassa oli taas ihania yleistutoreita, jotka kädestä pitäen kertoivat, että sinähän asut Europahausissa ja sillon koodi on tämä. Jälleen kerran huomattiin, että kärsivällisyys on hyve, kun ensin 2 tuntia huoneen ulkopuolella odotettuamme ja luultuamme, että huoneen sisällä on joku Immatrikulation(kirjoittautumis)taivas, jouduimme sisällä odottamaan vielä 10 min yhteen pisteeseen ja sen jälkeen 20 min toiseen pisteeseen. Onneksi meillä EU-kansalaisilla, joilla oli kaikki lomakkeet ja passit ja E111kortit mukana kopioituna, kesti huoneen sisällä asioiminen vain hetken. Sainkin Thealta uuden lempinimen Superimmatrikulantin.

Immatrikulationin jälkeen oli Partykomiteen kokous. Ihan ekana päivänä oli kysytty ketkä haluais olla ideoimassa orientaation loppubileitä ja mihinkäs vanha järjestöaktiivi nahoistaan pääsis. Kaikki muu oli jo järjestetty valmiiks, mutta meillä oli 50€ käytettävissä koristeluun ja meidän piti myös keksiä bileiden teema. Pitkän vekslaamisen jälkeen tultiin tulokseen että yhdistämme White T-shirt (kaikilla valkeet t-paidat mihin sitten kaikki saa kirjoitella terveisiä) ja Crazy Hair partyt. Yksi bileiden idea oli myös että kaikki toisivat jotain oman kulttuurin omaista ruokaa mukana.

Torstai 8.10

Torstaina oli vuorossa keskustelutuokio Deutsch als Fremdsprache (ulkomaalaisille tarkoitetut kielikurssit) tyyppien kanssa, jotka suositteli mulle Schreiben u. Grammatik kurssia ja sitten puhuin itteni kuulema minulle liian helpolle Deutsch mit Filmen kurssille, josta saa 8op. Ihan hyvä homma tuo kirjoittaminen ja kielioppi kurssi. Ehkä opinkin nyt jotain kun on pakko kirjoittaa saksaa ja joku arvostelee. Danielkin on sillä kurssilla niin eiköhän siitä ihan hauskaa tule.

Illalla vielä leivottiin karjalanpiirakoita S-M:n kanssa ja oltiin kyllä ylpeitä kun ne oikeesti onnistu. Ei se olekaan niin vaikeeta kuin kaikki sanoo : O. Pakko elvistellä kuvilla täälläkin, vaikka moni vakiolukijoista varmaan Facebookissa on ehtinytkin ihastella. : D

Meillä ei ollut tietenkään mitään desimittaa tai muutakaan tällaista, niin kipaisin sitten naapuriin kysymään. Oli vielä oikein kivan näköinen mieshenkilö, joka ilomielin halusin lainata kun silmiä räpsytellen kysyin onko desimittaa tai muuta vastaavaa. ; D Meillä ei myöskään ollut leivonta-astioita, joten paistinpannu sai toimia korvikkeena.

Ohjeessa neuvottiin tekemään lättyjä ja kasaamaan niitä pinoon, mutta laittamaan paljon jauhoa väliin. Me sitten tietenkin oltiin vaan että paskat me niin paljon jauhoa hukata ja laitettiin vaan vähän. No lopputulos oli tietenkin se, että kaikki S-M:n vaivalla tekemät lätyt oli tarttunu yhteen, ja piti aloittaa alusta. : D

Ohjeen mukaan piirakoita olisi tullut 20, mutta koska bileisiin oli tulossa 200 vierasta, päätettiin tehdä coctail-piirakoita.

Oltiin sovittu Anssin kanssa, että me tehdään piirakat ja se tekee munavoin.

Perjantai 9.10

Perjantaina oli vain tylsiä infoja, joista en jaksa edes selittää mutta sitten iltapäivällä mentiin yliopistoliikunnan balettiin. Pienenä tanssittiin balettia, kun äiti veti sitä, mutta kyllä tämä venäläinen balettiope otti heti luulot pois. En enää sano tietäväni mistään mitään. Kurssi oli siis baletti aloittelijoille. Opettaja aloitti selittämällä perusasennot ja ryhdin tärkeyden ja tämä ei siis ollut mitään leikkibalettia vaikka olikin aloittelijoille. Meillä piti olla varpaat kunnolla ulospäin niin, että tunnin jälkeen oli polvet paskana. Maha ja peppu piti olla tiukkana ja kädet täydellisesti, niin että 15 min jälkeen oli ihan maitohapoilla. : D Aivan loistava tunti ja mennään aivan satana takaisin. Harmi vaan, että nyt tällä viikolla en pääse kun menen varmaan sukulaisiin.

Illalla oli sitten tietenkin ne valkoinentpaitahullutukka-bileet ja koska olin baletissa neljään asti ja partykomitean jäsenenä minun piti olla laittamassa tilaa valmiiks kuudelta, tuli pieni kiire. Huomasin sitten kotona, että tukan sotkeminen ei vie kamalan kauan aikaa. : D

Bileet oli aivan loistavat. Kaikki piirteli kaikkien paitoihin ja ruoka oli mahtavaa ja dj oli loistava ja jee jee! :)

Ihan loistava idea oli kyllä tää valkoinen t-paitahomma koska on kiva saada muisto tästä vuodesta. Vaikka sitä ei ehkä päällä voi pitääkään myöhemmin.
Meidän Kansainväliset opiskelijat koordinaattorikin oli aivan loisto. Se on ihan normi opiskelija, mutta tekee yliopistolle hommia myös. Tosi rento tyyppi.

Ilta loppui vähän hölmösti, koska oltiin sovittu, että kaikki partykomitean jäsenet jää siivoamaan ja että mennään yhdessä jatkobilepaikkaan nimeltä Dance Palace. No kyllä ne jäikin, mutta sitten kuin oltiin valmiita, kaikki sano ettei ne lähdekään enää jatkoille. Yliopistolta kotiin on 6km ja vika bussi oli jo mennyt. Itutuskäyrä oli alkanut nousta jo aika korkealle, mutta onneksi sitten muutama tutoreista oli lähdössä taksilla ja pääsin niiden kanssa, eikä tarvinnut edes maksaa taksia kun ne oli herrasmiehiä. Dance Palace oli juuri sellainen kuin nimestä voi kuvitellakin. En ole nähnyt pahempaa lihatiskiä. Mutta kivaa oli loppuenlopuksi vaikka meinasikin taas loppua usko ihmiseliöön.

Viikonloppu

Ekana päivänä oli meillä ollut mahdollisuus ilmoittautua viikonlopun ohjelmaan, joka oli historiallinen opastettu kierros Konstanzissa ja samanlainen kierros Meersburgissa. Keli ei ollut mikään ihanin kun satoi ja tuuli ihan hirvittävästi, mutta muuten oli oikein mukavaa. Meersburgiin mentiin lautalla ja nyt näin sitten oikein kunnolla sen Bodensee. Heti aloin unelmoida kesästä ja Bodenseen rannalla loikoilusta. Meersburgissa oli meneillään jotkut keskiaikamessut, joten linnassa pomppi narreja ja linnanneitoja. Oli ihan hauskaa.

Rakastan Saksassa näitä pieniä kujia. Minulla on onni asua Konstanzin vanhan kaupungin puolella, täällä näitä riittää.

Meersburgin linnassa opas hehkutti ihan onessaan näitä lankkulattioita, jotka narisee ihan kamalasti. Aloin kierroksen edetessä koko ajan miettiä enemmän ja enemmän sitä, että asutaanko me suomalaiset keskiajalla, kun monen kaverin maatalon tuvassa on vieläkin lankkulattiat...

...ja tällainen leivinuuni jonka päällä voi nukkua.. vou siistiä!

Yhdessä nurkassa oli oikeesti polttopuita ja naurettiin siinä sitten Anssin kanssa, että no voutsi voi never seen! Sit kun selitin muutamalle, että joo meillä on esim. kotona puuhella jolla tehdään ruokaa.

Kaikki oli ihan O_O SIISTIÄ!

Meillä kaikilla oli Meersburgista tulon jälkeen hirvee tanssifiilis ja ajateltiin, että kyllä jokin on auki sunnuntaina. Sovittiin siis, että tytöt tulee mun luo istuu iltaa ennen tanssimaan lähtemistä. Juttu vähän levis ja kaikki luuli, että meillä on bileet. Onneks sain kuitenkin pidettyä homman kasassa ja ajoin sit tyypit ulos kun tajuttiin, että sunnuntaina ei ole tosiaan mikään auki. : D Yllättävää : D

Maanantaina oli vain muutama info yliopistolla ja sitten mentiin shoppailemaan kaupunkiin. Ideana oli mennä illalla pelaamaan bingoa ja syömään kaksi yhden hinnalla burgereita, mutta suunnitelma kosahti vähän, kun niin monen piti perua. Jossain vaiheessa tajusin olevani tosi tosi väsynyt ja Theakin sanoi, että näytän todella sairaalta, joten peruttiin illan vietto ja lähdettiin kotiin. Onneks tehtiin näin, koska menin yhdeksältä nukkumaan ja heräsin tänä aamuna 11 aikaa. Nyt minulla on järjetön nuha ja räkäyskä. Koko ajan olen toivonut, että sairastuisin kunnolla vähäksi aikaa. On niin ärsyttävää vaan yskiä koko ajan ilman, että on kunnolla sairas. Syytän tästä räkätaudista apteekista hakemiani yskänlääkeimeskelytableteita. Niiden oli tarkoitus irroittaa limaa ja sen ne näköjään tekivätkin. : D

Nyt pitäisi käydä hankkimassa pyykin pesukonetta varten pesukortti, koska minulla ei taida olla enää vaatteita puhtaina. Viimeiseksi vielä tärkein ilmoitus (kyllä tämä megakirjoitus loppuu vihdoin)...

Te saatatte sanoa, että plääh vähän tylsät, tuollaiset on kaikilla, mutta tiedättekö mitä... minulla ei ole vielä tuollaisia. ;D Eli siis kyllä, Ann Eliö on ostanut elämänsä ensimmäiset korkkarisaappaat! Ehkä minusta tulee vielä tyttö joskus. 

Danke für ihre Aufmerksamkeit! Bis bald!

Halki Konstanzin käy tieni

Tänään aamulla (perjantaina siis) astuin junaan Hanaussa klo 8:27 läppärin, repun, laukun ja matkalaukun kanssa. Edessä oli 4h ja rapiat matkustamista läpi Saksan maan. Ja oli se kyllä hieno maa. Olen aina kuullut juttua, että Schwarzwald on hieno paikka, mutta ei helvetti.. se on oikeesti hieno paikka. Vuoria ja metsää ja saksalaisia taloja. Niin hienoa. Matkasta ei oikein muuta voi sanoa, koska koomailin suurimman osan matkasta.

Rubiinimylly? O_o

Junalippu maksoi 49€ kun ostin sen 3 päivää aikaisemmin. Jos olisin ostanut vielä aikaisemmin, olisi se maksanut 29€. Suunnitelkaa ajoissa ihmiset!

Voin sanoa nyt jo, että Konstanz am Bodensee liehittely on vähän ylitseampuvaa. Olen nähnyt tämän päivän aikana Bodenseen kerran. Se oli matkalla junassa. Kaupungissa ollessa sitä ei oikeastaan nää. Mutta en kuitenkaan halua tuomita tätä kokonaan vielä, koska en tunne paikkaa kunnolla. 

Otinpa sitten kuvan kartasta, että pysyisin edes vähän kartalla :D

Seuraava missio?
Konstanz Hbh: 13:16
Hausmeister Sprechstunde: bis 14:00
Rautatieasema - Hausmeister väli: 1,9km.
Suunnistuskyky: olematon
Matkatavarat: väh. 30kg
Lämpötila ulkona: 19 astetta + auringonpaiste
Taksi?: Liian pihi


Mission onnistuminen?
Olin ajoissa, mutta väärässä talossa. Eksyin matkalla ja kiersin siksi pitemmän kautta. Itku kurkussa stressaantuneena väärässä talossa kysyin väärältä Hausmeisterilta olenko oikeassa paikassa, vain kuullakseni etten ollut. Itku kurkussa stressaantuneena puoli juoksin kolme viikkoa kestäneessä yskässäni teitä pitkin kysellen minne minun pitää mennä vain päätyäkseni odottamaan itku kurkussa 15 min Europahausin edessä peläten etten saa avainta enää, koska olin myöhässä. Sain. Meillä on tosi mukava Hausmeister <3

Toisin kuin kirje minulle ilmoitti, päädyinkin 2hlö:n soluun S-M:n (se toinen tyttö Jykylästä) kanssa. Vähän harmi, koska ei saatu saksalaisia kämppiksiä ja koska kummallakaan ei sitten ollut mitään keittiövälineitä yms valmiina. Kämppä ei ole niin hieno kuin se 4 hlö:n olisi ollut, mutta ihan sympaattinen, kun katsoo pinnan alle.

 

Ulko-ovemme on siis lasiovi. Se vie suoraan ulkokäytävään. Ratkaisu on varmasti ihan hauska talvella, kun on kylmä ja jokainen ulkonakäynti kylmentää keittiön. Ratkaisu rajoittaa myös alasti kämpässä hyppimistä. Ulkokäytävä on siis kaikkien kerroksessamme asuvien reitti ulos talosta.

 

 

Huoneen kalustuksessa sympaattista on se, että kaikki on pyörillä liikuteltavaa. Järjestystä voi vaihtaa todella helposti. Nii ja mikään ei ole muutenkaan kiinni missään. Pöytä on vain irtonainen levy kahden metallihäkkyrän päällä. Seinän hyllykön levyt ovat myös irti. Vaatekaapin levyt tietenkin myös.

Mutta pakko sanoa, että tykkään :)

Lähdettiin sitten melkeinpä heti S-M:n ja hänen urhean saattajansa, jota myös poikaystäväksi kutsutaan, kanssa kaupunkiin etsimään patoja ja kattiloita. Ihana Hausmeisterimme opasti meidät kierrätystavarapaikkaan, jota voisimme myös kutsua kirpputoriksi, josta löysimmekin paljon hyödyllistä tavaraa, eli kattilan. Päätettiin kävellä kaupunkiin etsimään loput tavaroista (kuten esimerkiksi peitto minulle). Käytiin Lagossa, suuressa ostoskeskuksessa, jossa on suunnilleen kaikki kaupat mitä 20-vuotias naishenkilö voi tarvita. Pakko päästä sinne shoppaa jossain välissä (en voi uskoa, että päästin tuonkin suustani). Reissu oli oikein ihastuttava. Odotettiin esimerkiksi noin 30 min eräässä liittymäkaupassa palvelua vain saadaksemme tietää, ettei kyseinen henkilö voi auttaa meitä. Mentiin siis hukuttamaan ketutuksemme Aldin Tag der Deutsche Einheitia edeltävään ostosryntäyshelvettiin. VINKKIVITONEN! Aldin valikoima on paska. Nyt on siis paljon paskaa elintarviketta, joka syödään pakolla pois, ostettuna. Vähitellen alkoi jo kyrpimään kävely ja rahan käyttö, joten suunnattiin kotia kohti.

Seuraavaksi tulee päivän paras uutinen (joka selittää miksi minulla on ollut mahdollisuus kirjoittaa nämä vuodatukset päivästäni). Ajattelin tuskastuneena kotiin palattuani, että miksi voi miksi minulla ei ole internetsejä käytettävissä. Laitoinpa sitten ihan kokeilumielessä kaapelin reikään ja kappas kepposta, internetsit eivät olleetkaan uloittumattomissani (onkohan tuo edes sana : D). Ohjeiden mukaan, netin saa vasta kun rekisteröityy. Rekisteröitymiseen tarvitsee vuokrasopimuksen numeron ja muutaman päivää. Näitä minulla ei ollut. Nyt siis netseilen noin vaan. Mutta voi ilon päivää! Heti tuntuu koti kodimmalta, kun pääsee netseille.

Vaikka päivä siis oli stressaava ja satunnaisesti kerrassaan kettumainen, kaiken pelasti ei vain yksi internetsi vaan jopa neljä erilaista. Nettiriippuvainen kiittää ja kumartaa rakasta Internetsumalaa ja painuu suihkuun ja nukkumaan. Palataan asiaan!

P.S. Sinuttelin taksikuskia (mentiin Aldin jälkeen taksilla kotiin)...Ei se taksikuski jäätynyt kuin ihan sekunnin murto-osaks. Ehkä mä vielä opin.

Kohti Konstanzia käy tieni

Viimeiset päiväni vapaana lomalaisena vietin tätini luona Hanaussa. Siellä käyminen on aina aivan loistavaa. Täti ja sen mies on kunnon luomu- ja ekologisuusintoilijoita, joten siellä tulee aina syötyä älyttömän hyvin ja ah aivan ihanaa (käytän huudahdusta ah aivan liian usein nykyään huomasin juuri :D). Ja sen lisäksi, että syö hyvin, saa vielä keskustella tosi fiksujen ihmisten kanssa, joita kiinnostaa psykologia ja filosofinen ajattelu. Tädin mies on tosi tosi kiinnostunut psykologiasta ja ihmismielestä, joten jokainen keskustelu on melkein kuin psykologin istunto. Aivan loistavaa. Kävin hänen kanssaan ostamassa junalipun Konstanziin ja mentiin sitten istumaan katukahvioon kaakaolle, niin sitten tuli keskusteltua elämästä ja ongelmista ja tuntuu että tunnen taas itseni paljon paljon paremmin. Ihan uskomatonta miten kiva onkaan puhua ihmiselle, joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja saa ajattelemaan siten asioita ihan uusilta kanteilta. Hassua miten tyhmä olio ihminen lopulta onkaan. Miten aina ajattelee, että omat ongelmat on paljon pahempia kuin muiden ja että muilla ei todellakaan ole samoja ongelmia. Vaikka todellisuudessa, suurimmalla osalla ihmisistä on samat perusongelmat.

Henkisen kasvun lisäksi tuli käytyä aivan ihastuttavassa (en voi uskoa, että oikeesti sanoin noin) pikkukaupungissa, jonne pitää mennä Mainin yli lautalla. Oli kyllä niin perus saksalainen pikkukaupunki, että huh huh. Ihania taloja, ihania pikkukujia ja loistavaa meininkiä. Laitan pari kuvaa, että saisitte edes vähän tuntumaa.

Alhaalla nyt kaupunki kaukaa lautasta kuvattuna. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi näkee punaisen neliön minkä laitoin kuvaamaan kohtaa mistä ylhäällä oleva kuva on otettu. Ylhäällä näette hienon mittarin, joka kuvaa sitä kuinka korkealle vesi on noussut tulvan aikana. Ihan mittarin yläosassa on 1300-luvulta oleva lukema. Ajatelkaa miten paljon Main on tulvinut, kun vertaa kuvaa alhaalla ja näkee miten korkealla jo tuokin talo on joenpinnasta. Ihan mittarin alaosassa on 1995 vuodelta lukema. En voinut käsittää, että vielä minun elinaikana on tulvinut niin paljon, että vesi on noussut tuon talon perusteisiin asti. AJATELKAA! Olenko minä vaan kummallinen vai miksi tämä on minusta jotenkin uskomatonta. :D

Täti ja mies hempeili <3

Löydettiin tosi söpö pikkukuja kahden talon välistä

Käytiin vielä kaupungin vanhan luostarin lääkekasvipuutarhassa. Siellä oli ainakin miljoona ja kaksi kasvia (ajattelin heti, että vähän eräs herra Esa olisi innostunut) ja sit oli merkitty mihin niitä voi käyttää ja onko ne myrkyllisiä vai ei jne. Älyttömän iso ja hieno paikka. Nyt tiedän, että metsämansikan lehtiä voi käyttää säryn lievittämiseen. Yritin tietenkin löytää epäasiallisia kasveja (kaikki voi itse päätellä mitä tarkoitan), mutta löysin vaan Belladonnaa.

 Seuraavaa kuvaa kohtaan tuntemani raivokas hämmennys ei todennäköisesti avaudu monelle, mutta toivottavasti edes sisko ymmärtää...

 Löysin Hanausta

HATTUPÄISEN KEVYENLIIKENTEEN LIIKENNEVALON!

WTF! O_O

Tätimies selitti, että liikennevalo on aivan uusi. Tuleeko hattupäiset kaikkialle??!?! :O

(selitysyritys: Hattupäisiä liikennevalomiehiä on vain entisen Itä-Saksan puolella. Eräs sukulaismiehemme ajattelee, että se on yksi Itä-Saksan hienoimmista asioista. Ja pakko sanoa, että onhan ne nyt paljon kivempia kuin ne normaalit tylsät tyypit)

Tällä viikolla kävin myös toisen tädin luona ja oli tosi mukavaa kun pääsee tutustumaan niihin ihan eri tavalla. Voi jutella ja olla vaan. Näin myös serkun 8vk vanhan tytön, joka oli kerrassaan voih. Niin pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Pidin sitä vaan sylissä varmaan tunnin ja se vaan nukku ja oli ihanan pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Toinen nukkui suu auki. Voih, miksi toinen sisko ei voisi tehdä jo vauvaa? Toisten vauvat on niin ihania aina. Ne voi antaa pois kun ne huutaa <3

So far.. Deutschland ist geil.. Katsotaan ensi viikolla kun opiskelut alkaa ja 5kk loma loppuu. :D

Viikko kuvina

Tällä viikolla olen ollut sukuloimassa ja viettänyt aikaa rakkaan isosiskoni kanssa. Ajattelin tehdä tällaisen tosi tyylikkään ja täynnä valokuvauslahjakkuuta olevan kollaasin ekasta viikostani (keskiviikosta lauantai-iltaan :D) Saksassa. Ostin ennen lähtöä digikameran itselleni niin pitäähän sillä leikkiä (Huom! Digikameraan käytetyt rahat eivät tulleet Erasmus-apurahasta, joka käytetään tietenkin vain matkakustannuksiin :DDDD)

Keskiviikkona käytiin Erlangenin kaupungissa (?) Arcaden nimisessä nelikerroksisessa ostoskeskuksessa. Oli ihan kiva vaan kulkea siellä ja tarkkailla ihmisiä. Ei oikein huvita hilata Konstanziin junalla vielä enemmän tavaraa kuin mitä minulla ennestään oli, niin päätin hillitä itseni ja olla ostamatta mitään.

Jo aikaisemmilla Saksan käynneillä olen huomannut, että aivan sama mihin kaupunkiin Saksassa menee, löytää siellä aina ainakin nämä kolme paikkaa:

1. Nordsee... nimensä mukaisesti vedenalaisia eliöitä ruuaksi myyvä yritys

2. Saturn... jos Top10 olisi kauppakeskuksen kokonaisen kerroksen kokoinen

3. Nanu-Nana... Ajatelkaa, jos Tiimari möisi vähemmän paperia ja enemmän krääsää ja mahtava liikeidea olisi, että tavaroiden järjestystä vaihdetaan joka viikko (en sitten tiedä tekeekö se liikkeestä mielenkiintoisen vai turhauttavan vaikeaselkoisen)

Nanu-Nana pitää huolta vehkeiden puhtaudesta. Arvokas tehtävä!

Nanu-Nana:n jälkeen päädyttiin kirjakauppaan, josta löydettiin kirja täynnä hieman kyseenalaisia oikeita kuolinilmoituksia.

Suomalainen menee Saksaan syyskuun loppupuolella. Mitä muuta voi tehdä, kuin nauttia siitä, että Saksassa on vielä kesä?

Yksi asia mitä rakastan ehkä eniten Saksassa, on puutarhat. Saksalaiset on ylpeitä pienistäkin tilkuista puutarhaa ja sen ne on näköisiäkin.

Löysin niin hienon kortin, että oli pakko ostaa ja lähettää kämppiksille! (toivottavasti ette lue tätä ennen kuin kortti tulee perille)

Aina kun ollaan Nürnbergissä käymässä, pitää käydä yhdessä tietyssä kreikkalaisessa ravintolassa syömässä. Parhainta ruokaa ja tuttu ravintoloitsija. Näin taas pitkästä aikaa myös kaksi serkkua ja serkun hirvittävän hellyttävän tytön, jonka mielestä parhainta oli Tsatsiki ja käden siihen lättääminen.

Nürnbergissä oli menossa Alt Stadt Fest ja piti siellä tietenkin mennä käymään. Saksalaiset katujuhlat on niin loistavia. Siellä on sit aina kioskeja, joissa myydään näitä koristepipareita. Jotenkin ne on tosi tosi mauttomia, mutta samalla niin herttaisia! :D

Suomesta lähtiessäni menin lupaamaan kotipaikkakunnan kavereille, että tämän Saksan vuoden aikana opettelen juomaan kaljaa. Lupaus on lupaus, vaikka kyseiset kaverit ei sitä varmaan enää muistakaan tai siitä niin välittäiskään. Yritys on kovaa ja menestyksekästä!

Jos olisi pakko valita yksi ainut karkki mitä joutuisin syömään koko elämäni, olisi se kirpeä omenametrilaku. Innostuin hiukkasen, kun löysin tuollaisen mahtilakun.. pettymys, ei ollut yhtään niin hyvää :(

Onneksi lohduttamassa oli paistetut pähkinät <) (mä oon niin ylpee tästä kollaasista.. niin tärkeitä kuvia ja ah kuinka lyhyt merkintä ja voi ihanuus kun kaikkien koneet menee tukkoon kun yrittää ladata kaikki kuvat :D) Illalla käytiin vielä syömässä intialaisessa ravintolassa (ja otettiin ah niin suloinen siskokuva). VINKKIVITONEN!: Jos luulet kestäväsi tulista ruokaa, olet intialaisella ja tarjoilija kysyy mietoa, keskivertoo vai tulista.. kannattaa ennemminkin ottaa mietoa. Miedon saa aina tulisemmaksi. Mutta ei se mitään, yskä helpottui kovasti kun puuskuttelin silmät kyynelissä.

Matkalla kotiin otti sisko kauniita kuvia U-Bahnissa, naurettiin silmät kyynelissä ja aiheutettiin pahennusta <3

Voiko serkkupojan übercool aurinkolaseista saada moneksi tunniksi hauskaa tekemistä? - Voi!

Siskotyhmä pääsi opiskelemaan Saksassa ihan väärään kaupunkiin. Otettiin siis läksiäisiltana kenkäkuva. El Naturalista vs. 2nd Hand All Starit.

Vielä enemmän hauskaa kuin mitä saa serkkupojan übercool aurinkolaseista, saa serkkutytön nörttisangoista.

Nyt siivoamaan siskon kämppää (ihana muutti pois ja jätti mut siivoo <3). Palaillaan!