1kk ja 26päivää pitkä kuherruskuukausi...

... ja nyt se taisi loppua.

Tärkeä asia mikä kaikkien pitää ymmärtää on se, ettei minua perinteitä rikkoen mikään Saksassa ärsytä. Minua vaan ärsyttää kaikki muu.

Tänään tajusin muutaman asian:

- En ole ollut onnellinen pitkään aikaan.
- Olen noidankehässä: Nukun kaiken aikaa --> en syö paljon mitään kun ei ole nälkä --> ei ole energiaa tehdä mitään --> nukun
- En osaa enkä halua elää yksin. Tarvitsen sen jonkun, joka rauhoittaa minut. En osaa olla itseni kanssa tällä hetkellä.
- En osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on, vaan mietin mitä minulta puuttuu.
- En tykkää enkä osaa opiskella. Se hävettää.
- En halua haluta jäädä tänne tämän vuoden jälkeen. Minua pelottaa, että entä jos niin käy. En halua, että taas sattuu kun joutuu hyvästelemään ihmiset. En halua rakastua täällä, koska tietää, että lähtee. Mutta samalla haluan olla onnellinen ihan sama mitä se tarkoittaa.

Plaaplaa angstangst yhyy yhyy!

En osaa muuta sanoa.
Ja joo kiitos jo etukäteen kaikista niistä asioista mitä saatatte sanoa (tai sitten ette), että minulle tulisi muka parempi olo, vaikka ei tulekaan. Kyllä tää ohi menee. Tänään en vaan osaa olla kiva enkä onnellinen.
Tällä viikolla yritän vihdoin saada julkaistua niitä merkintöjä mitä olen jo kauan suunnitellut.
Hauskaa viikkoa kaikille...nyt mä tarviin suklaata!