Pieni sana.

Ajoin tänään yliopistolta kotiin pyörällä. Alamäessä oli tiellä poika ja tyttö. Pimputin kelloa ja he siirtyivät. Sanoin kiitos. Poika huikkasi ilahtuneella äänellä ole hyvä.

Menin kauppaan. Kassalla oli takanani sama poika ja tyttö. Poika tuli kysymään olinko minä se tyttö joka kiitti kun he mäessä siirtyivät. Kun sanoin joo, poika kertoi tulleensa iloiseksi kun kiitin. Kuulema minun pitäisi levittää iloista asennetta muihinkin suomalaisiin. Kiitin että hän tuli sanomaan, koska se teki minut iloiseksi.

Hymyilin koko matkan kotiin.
Niin eli hähää, musta ei tule enää möksyä suomalaista. En suostu. Siitäs saitte!