Kurssipalautetta osa 2

Yritän päästä eroon kilometrien levyisestä blogiahdistuskanjonista. Aloittaakseni kirjoittamisen taas, teen tämän toisen osan kurssipalautteista. Anteeksi, ei tule nyt kuulumisia. Yritän. <3


Alun perin kun menin Saksaan, ajattelin, että haluan tehdä paljon kursseja talvella ja vähän kesällä. Tietysti haluan nauttia elämäni ensimmäisestä Suomen ulkopuolisesta kesästä (tähän ei lasketa joka kesäisiä sukulaisvisiittejä Saksaan pienempänä). No näin en kuitenkaan tehnyt. Olen ehkä maininnut aikaisemminkin tästä asiasta, mutta Konstanzin yliopisto on tosiaan eliittiyliopisto. Politiikassa, hallinnossa, oikeustieteessä ja taloudessa. Ei kielitieteessä. Kuten Jyväskylässäkin, näiltä vähän vähemmän mediaseksikkäiltä (yritän aina käyttää Mediensexy-sanaa täällä, mutta ei nää ymmärrä sellaista käsitettä :D) aloilta otetaan koko ajan määrärahoja pois, joten kurssitarjonta ei ole mitään parasta luokkaa. Nyt en edes aloita tämän syksyn tarjonnasta valittamista..se seuraa myöhemmin. Mutta asiaan. Kesällä tarjottiin muutama tosi mielenkiintoinen kurssi, mutta ongelmana oli hiukkasen liian vaativa saksa. Kuten talvellakin, lopetin pari kurssia heti alkuunsa, koska en ymmärtänyt sanaakaan mitä luennoitsija sanoi. Tietenkin pieni motivaatio-ongelma liittyy tähän myös (pitäisi ehkä alkaa lukea niitä kurssimateriaaleja etukäteen)

Tämän johdannon jälkeen siis kurssit mitä tein kesän aikana:

Semantics

Tämän kurssin piti italialainen täti englanniksi. Hän puhui englantia kuin italiaa, italialaisella aksentilla. Toisin sanoen, en ymmärtänyt koko lukukauden aikana sanaakaan. Ensimmäisellä luennolla hän kertoi ystävällisesti, että jos vihasit matikkaa koulussa, tulet vihaamaan tätä kurssia. Semantiikan idea on muuntaa kaikki mahdolliset kommunikoinnin osat logiikan lauseiksi. Vihasin matikkaa, rakastin logiikkaa, vihasin tätä kurssia. Johtuen tasan siitä, että muutaman tunnin pinnistelyn jälkeen päätin, etten tule ymmärtämään koskaan mitään. Luovutin siis. Saman tein matikassa silloin joskus. Pienellä ponnistelulla, olisin varmasti pärjännyt. Mutta olen laiska ja luovutan, jos en heti osaa. :D (HAH! Luin juuri mitä kirjoitin keväällä kurssin aluksi. En halunnut luovuttaa. :D Hah)

Kävin kuitenkin jokaisella luennolla. Tein myös kaikki tehtävät. Kävin myös tentissä. En todellakaan päässyt läpi, mutta yritin kuitenkin...sen 3 päivää kellon ympäri ennen tenttiä.

Jos tykkään logiikasta, tykkäät tästä.

Landeskunde

Kurssin idea oli keskustella ajankohtaisista aiheista, ja se oli mukavaa. Ongelmana oli kurssin suuri osanottajamäärä, jonka takia suunvuoron saaminen oli tosi vaikeeta välillä. (Joo joo, jopa minä en saanut suunvuoroa :D) Tunnilla katsottiin aina nauhoite uutisista, joka piti katsoa ja kuunnella, ja samalla piti vastata kysymyksiin. Se harjoitti tosi hyvin kuullunymmärtämistä. Se oli minustakin välillä hankalaa, mutta kurssin taso olikin C1.

Hyvänä puolena oli, että pääsin purkamaan agressioitani joka viikko kaverin kanssa joka istui samalla luennolla. Se ärsyttävä tyttö, leijonanakin tunnettu, oli kurssilla loppuun asti hermoja kiristävä. Mutta osoittautui, että tyttö on hirmu herttainen normaalissa elämässä. Joka ei tietenkään ollut yllätys. Olen aika varma, että tyypit ajattelee, että minäkin olen ärsyttävä. :D

Ei ole oikein kamalasti sanottavaa muuta. Kurssi oli hauska, ei ihmeellinen, mutta ihan mielenkiintoinen.
Ärsyttävä loppu kurssille tuli, koska arvosanoja annettaessa opettaja kertoi, että kaikki kotitehtävät olisi pitänyt palauttaa hänelle ja niiden puuttuminen laskee numeroa. Aikaisemmin hän oli aina sanonut, että tehkää jos huvittaa. Joo en siis tietenkään palauttanut kaikkia kotitehtäviä. :(

Arvosana: osallistuminen, kotitehtävät ja loppukoe - 2,0

Grammatik

Opin paljon. En niin paljon kuin olisin halunnut, mutta paljon kuitenkin. Opettaja piti saman mukavan lähestymistavan kielioppiin, joten en kyllästynyt, kettuuntunut, tai luovuttanut. Nyt jos vielä osaisi ne asiat mitä "oppi".

Arvosana: osallistuminen, 2 loppukoetta - 2,3

Second language acquisition

Kurssi oli loppuun asti tosi mielenkiintoinen. Opin hirvittävän paljon, ja varmasti luen kurssimateriaaleja myöhemminkin. Kävi muutamakin hassu sattuma kurssin aikana. Kurssi on englanniksi, mutta kavereitteni kanssa puhuin aina tunnilla saksaksi. No aloinpa sitten kerran vastaamaan luennoitsijan kysymykseen saksaksi, enkä tajunnut mitään. Selitin hirmu kovaa kyytiä saksaksi ainakin 5 lausetta, ennenkuin naapuri vihjasi, että käytän väärää kieltä. Se oli tietysti kaikkien mielestä suloista, niinkuin kaikki virheet mitä teen. On tosi tosi vaikeeta välillä tajuta mitä kieltä puhuu. Varsinkin, jos pitää englannin ja saksan välillä vaihtaa nopeasti.

Toinen sattumus on monimutkaisempi. Kirjoitin kotona raporttia ryhmämme tekemää presentaatiota varten. Tarinan ymmärtämistä varten on tärkeää tietää 3 faktaa jotka jo mainitsin: kurssi on englanniksi, kanssaopiskelijoiden kanssa puhutaan saksaa ja minä olen suomalainen.

1. Ajattelin itsekseni, suomeksi, mitä kannattaisi kirjoittaa
2. Ajattelin itsekseni, englanniksi, miten muotoilen lauseen
3. Ajattelin itsekseni, saksaksi, ettei huono muotoilu haittaa, koska kanssaryhmäläiset tarkistavat raportin kuitenkin

Tämä kaikki tapahtui 10 sekunnin aikana. Niin, millähän kielellä minä nykyään ajattelen...ei mitään hajua. Riippuu kohderyhmästä. Näen unetkin saksaksi, jos puhun unessa saksalaiselle.

Tentti oli tosi vaikee ja ilkeä. Tehtävinä oli esimerkiksi lauseiden täydentämistä puuttuvilla sanoilla. Aivan kamalan pikkumaisia kysymyksiä. Kuulin myöhemmin, että luennoitsija on juuri tuollainen ja hyvää arvosanaa on vaikea saada. (Puolustelen vain arvosanaani, koska olisin halunnut paremman)

Arvosana: osallistuminen, presentaatio, tentti - 2,7

Phonologie

Näin jälkikäteen katsottuna kurssi oli tosi haastava. Oli kamalan paljon ulkoaopettelemista, mutta aihe oli myös hirmu mielenkiintoinen. Vaikka en niin hyvää arvosanaa saanutkaan, voin silti sanoa, että tykkäsin kurssista. Olisi pitänyt panostaa enemmän. (Niinkuin aina.) Sanoin keväällä, että luennoitsija puhuu ihanan selvää saksaa ja tästä on hauska sattuma. Kurssin loppupuolella täytettiin palautelaput ja seuraavalla luennolla saatiin kuulla mitä oltiin sanottu ja hänen vastaus meille. Itsekin nauraen hän kertoi, miten paljon palautetta oli tullut hänen tavastaan puhua. Puolet olivat sitä mieltä, että hän puhuu liian selvästi, ja puolet, että hän puhuu ihanan selvästi. Vaihtarit ainakin nautti, kun kerrankin tajusi jokaisin sanan. :)

Arvosana: kotitehtävät, tentti - 3,3

Kesä oli opiskelumielessä oikein positiivinen kokemus. En hirveetä stressiä aiheuttanut itselleni onneksi. Tenttikausi sattui tietenkin siihen 4 viikon 37C lämpöaaltoon, jonka huomaa arvosanoista, mutta ekaa kertaa elämäni aikana ainakin rusketuin. :D Miten se oli..."viimeinen asia mitä teidän pitää ajatella vaihdossa, on opiskelu"?

Muutama viikko sitten sain sähköpostin, että viime vuoden kurssit oli mennyt myös Jykylän rekisteriin. Oli mahtavaa huomata, että rajatapaus arvosanat oli yleensä pyöristetty ylöspäin ja sain monta pakollista kurssia korvattua noilla opinnoilla. En siis aivan turhaan vuotta Saksassa pööpöillyt. Tämän lisälukukauden hyödyttävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta siitä ei enempää.

Huh, vitsi miten mahtavaa on saada jotain tänne lätkäistyä!
Palataan, toivottavasti pian!

Miten elämänsä saa hallintaan?

Huomasin juuri nyt, että minusta on tullut todella hajamielinen ja huomioon ottamaton. Unohdan kiittää ihmisiä, unohdan vastata sähköposteihin, unohdan kysyä kavereilta mitä niille kuuluu. Jotenkin nyt vaan tuntuu, että on kamalasti kaikkea tekemistä, ja se on se syy mitä sanon kavereillekin. Mutta kun ei edes ole. Ei minulla ole niin paljon tekemistä. Istun kotona ja tylsistyn. Vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä. En ole ollut mesessä online kuukausiin, koska ahdistun siitä ajatuksesta että ihmiset alkavat kysellä mitä kuuluu ja pitää selittää mitä olen tehnyt. En halua selittää kaikille erikseen. Ja tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle yhtäkkiä jos ihmiset kysyy mitä kuuluu. Miten ihmeessä mä edes ahdistun tällaisesta. En ymmärrä.

Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa lukea kirjoja tenttejä varten, mutta en lue.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa etsimään kämppää ensi lukukautta varten ja päättämään asioita.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kysellä kavereilta mitä niille kuuluu.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tätä. Mutta en vaan saa aloitettua.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kirjoittaa blogiin kuulumisia ja tuntoja.

Miten ihmeessä te ihmiset pidätte elämänne hallinnassa?

Minusta tuntuu, että elän vaan tätä elämää päivä kerrallaan enkä saa mitään aikaiseks. Kaikki on no mä teen sen huomenna. Mutta ei niin voi elää. Ei oikeestaan voi elää päivä kerrallaan, koska tulevaisuuden suunnitelmia on pakko tehdä. Juttelin siskosen kanssa yksi päivä siitä, että pitäisi alkaa kirjoittaa ylös mitä kaikkea haluan tehdä päivän aikana. Minusta alkaa tuntua että minun on pakko tehdä se. Unohdan ihmiset. Unohdan rakkaat ja ne loukkaantuu ja tuntuu pahalta. En halua unohtaa tärkeitä ihmisiä elämässä. En halua unohtaa kiittää ihmisiä siitä mitä ne ovat tehneet minulle. Tuntuu, että pienikin muutos tähän tylsään elämänrytmiin saa kaiken pois tolaltaan ja häiritsee. Mutta eihän se niin ole. Miten niin minulla ei ole aikaa mihinkään. En ole tehnyt mitään viikkoihin!

Sain kaksi kuukautta sitten sähköpostin pojalta joka tekee kandin työtä ja kysyi voinko vastata 5 kysymykseen saksassa olosta. En vastannut heti, ja unohdin. Nyt ei minusta varmaan ole enää mitään hyötyä. Mutta ehkä pitää kysyä kuitenkin. Voisin aloittaa kaiken sen hyvittämisen minkä olen jättänyt tekemättä. Yritän oikeasti. Ja nyt alan kirjoittaa kyllä asioita ylös mitä pitää tehdä!


Rakas perheenjäsen, ystävä, anteeksi jos tunnet että olen hyljännyt sinut. Tai jos olen ollut töykeä tai kummallinen kun ollaan juteltu. Ajattelen teitä kaikkia kuitenkin ja olette tosi tärkeä osa minun elämää. (Hmm viime blogimerkintä taisi loppua suunnilleen samalla tavalla..mikä mua vaivaa?)
Pusuja kaikille!

Ultimaattinen identiteettikriisi... ilman kriisiä

Asun noin 10 minuutin päässä Bürgerbüro:sta. Paikasta, jossa esim ilmoittaudutaan kaupunkiin. Siellä voi myös hankkia passin, henkilötodistuksen jne. Koska olen puoliksi saksalainen, ja koska kaksi maatani ovat Suomi ja Saksa, voi minulla olla molempien maiden kansallisuus. Todistukset saksalaisuudestani ovat olleet kirjoituspöydälläni marraskuusta lähtien, mutta en ole vain saanut aikaiseksi matkata tuota 10 minuuttia. Viikko sitten vihdoin tein sen.

Toivottakaa tervetulleeksi:
Nimi: Ann Eliö
Kansallisuus: suomalainen/saksalainen

Nyt olen siis virallisesti saksalainenkin. Operaatio oli naurettavan helppo, eikä mitään byrokratiaa tapahtunut. Itseasiassa toimiston tyypit nauroivat minulle päin naamaa, eivätkä uskoneet etten jo ole saksalainen. Ilmeisesti se, että minulla on Kinderausweis (saksalainen lasten henkilöpaperi), riittää niille todisteeksi siitä, että olen jo saksalainen. Katsoivat kaikista tiedoista koneelta mitä siellä lukee. Kopioivat sitten tuon henkilöpaperin ja varmuuden vuoksi Papan passin kopion, maksoin 8€ valmistuskuluihin ja muutuin ulkomaalaisesta saksalaiseksi. Olen erittäin hämmentynyt siitä, että kansallisuus on tosiaankin vain papa paperia ja yksi allekirjoitus. Suhteellisen pelottava ajatus. No siitäkin huolimatta, voin nyt boustailla olevani saksalainen. Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että suomessa olen suomalainen (ellen halua armahdusta nopeussakoista) ja saksassa olen saksalainen (ellen halua ratsastaa suomalaisten hyvällä maineella ja välittömällä kiinnostavuusfaktorin nousulla).

Miltä nyt tuntuu? Samalta kuin aina ennenkin. Olen minä vieläkin suomalainen. Mutta nyt olen sitten virallisesti jotain, mikä niin vahvasti vaikuttaa minun persoonallisuuteen. Se tuntuu kyllä kivalta. Kuulostaa kummalta, mutta nyt tuntuu enemmän siltä, että olen oikeasti puoliksi saksalainen, enkä vaan leiki sitä saksalaisen isän takia. Nyt voin myös helpommin tulla takaisin ja työskennellä täällä, jos haluan.

Ja minähän haluan. Tänään vein vihdoin sopimuksen opiskelijapalveluihin. Sopimuksen, joka liitteineen ja allekirjoituksineen mahdollistaa minun tänne jäämisen. Harmi vain yhdseksi lukukaudeksi, mutta kuitenkin. Olen siis päättänyt, etten ole valmis. En voi mennä vielä takaisin Suomeen. Tiedän, että on normaalia pelätä vaihdon jälkeistä arkea, mutta minä en vain voi mennä takaisin. Tuntuu, että täällä on niin paljon vielä kesken. Niin paljon mitä pitää vielä kokea ja elää ja oppia. Kuten omasta mielestäni hienosti Jykylän oppiaineen johtajalle perustelin, en halua menettää tätä uutta saksalaista identieteettiä jonka olen saanut. Jos lähden nyt, en varmaan tule enää takaisin. Jos jään vielä, on helpompi palata.

 

Tämä sotkee opintoja kyllä ihan mukavasti, mutta mielestäni on tärkeämpää tuntea olonsa hyväksi ja oppia tämä kieli nyt oikein kunnolla, kuin että Kelan tuet riittävät. Ei ne riitä kuitenkaan. Teen siis kandin vasta vuoden päästä opeaineopintojen ohella. Täällä lukukausi kestää helmikuuhun, joten on vielä sutvimista yliopiston 3:en periodin kanssa, mutta siihen on vielä aikaa. Nyt alkaa kämpän etsintä (en saanut vuokrasopimusta jatkettua), opintotukijuttujen selvittely ja apurahojen etsintä. Reksin apuraha pliipliis <3

Rakkaat siellä kaukana, vaikka jään vielä puoleksi vuodeksi älkää unohtako minua. Vaikka ei paljoa yhteyttä pidetä, ketään en ole unohtanut. Kaikkia ajattelen ja kaikkia kaipaan, Saksa vaan kietoo minut pikkusormensa ympärille.

Kuitenkin ennen kaiken tämän selvittämisen aloittamista menen Southside festarille ja nautin kesästä. Kunhan ei sataisi. Tuntuu hullulta, että enää kuukausi on lukukautta jäljellä. Täällä menee kaikki niin nopeasti. Viikot vaan vilahtelee. Ihanaa kesää kaikille!

Saksa-AnnEliö kuittaa

Ahkeraa opiskelua

Pahoittelen, kun en ole päivitellyt. Ryven omissa ajatuksissa niin paljon, että harvoin tulee hetki jolloin jaksaa/on aikaa kirjoitella. Ajattelin tässä lukukauden "alussa" kertoa mitä kursseja käyn ja miltä ne tuntuu. Tämä tulee vähän myöhässä, mutta aivan sama.

Semantics I 6op:

Kurssi on englanniksi. Ekalta luennolta jäi vähän ristiriitainen olo. Kurssi vaikutti mielenkiintoiselta, mutta luennoitsija sanoi, että jos vihasi matikkaa nuorena, vihaa semantiikkaa. Käytetään paljon totuustaulukoita ja logiikkaa. En ihan hirveenä enää muistikuvia miten ne toimi, joten olen aika pihalla. Auttaisi varmaan, jos lukisin luennolle olevat kirjan kappaleet. :D Tämä on ollut aina vaikeaa minulle. Pitäisi ryhdistäytyä ja yrittää tajuta perusasiat. Ja ei, en oikein osaa selittää mitä semantiikka on (:DDDDD), mutta jotakin tekemistä sillä on sanojen merkitysten kanssa.

Opettaja on italialainen, joka opettaa englanniksi eikä osaa hyvää saksaa. Aina välillä minun on tosi vaikea ymmärtää hänen aksenttia. Mutta luovuteta ei.

Landeskunde C1 4op:

DaF-kurssi (Saksa vieraana kielenä). Käydään läpi ajankohtaisia asioita uutisista ja lehdistä. Ollaan käsitelty esim. hyväksikäyttökohua Katolisessa kirkossa, Kreikan talouskriisiä ja Facebookia. Suhteellisen helppo läpihuutokurssi. Istutaan siellä ja höpötetään saksaksi. Ihan kiva päivän piristys.

P.S. Se viime lukukauden ärsyttävä tyttö lähti pois, niin olen löytänyt uuden. :D Landeskundessa on tyttö, joka tietää kaiken paljon paremmin kuin muut. Hän ei koskaan sano vääriä vastauksia, hän vain ymmärsi kysymyksen väärin tai me ymmärsimme hänet väärin. Ihanaa olla tykkäämättä jostain henkilöstä aina. Tarvitsen sitä. :D

Neurolinguistics 6op:

Aivot, hermoradat, kuullun ja näetyn käsitteleminen, puheen tuottaminen...saksaksi...ja latinaksi. Lopetin kurssin viime viikolla. Luennoitsija vaatii liikaa 6op kurssiksi ja en ole ymmärtänyt kertaakaan mitään. Turhaan aiheutan itselleni ylimääräistä stressiä, kun voin nauttiakin tästä vuodesta. Kurssin sisältö oli järjettömän mielenkiintoinen ja siksi siellä nyt tähän asti kävin. Sitten iski todellisuus naamaan ja ajattelin että paskat. :D

Grammatik C1 4op:

DaF-kurssi. Kyllä, minun on pakko myöntää. Kielioppi on oikeestaan ihan hauskaa. En olisi ikinä kuvitellut sanovani tätä. Opettaja on sama kuin Landeskundessa ja hän on aivan mahtava. En olisi ikinä ajatellut, että kielioppitunnin jälkeen ei pidä lähteä luokasta kyyneliä pidättäen, kun ketuttaa niin jumalattomasti. Ah Rotenhäusler (opettaja) <3

Einführung in die Psycholinguistics 6op:

Ekalla tunnilla meidän oli pakko osallistua psykologiseen kielitestiin. Joka on oikeastaan vaan äidinkielisille, mutta "no, tehkää vaan erasmuksetkin, ihan sama". Eivät voi käyttää meidän tekemiä, mutta kuitenkin meidän pitää arvioida lauseiden kieliopillista oikeutta verrattuna esimerkkilauseeseen noin tunnin kestävän kokeen ajan. Meni hermo jo ekalla tunnilla niin paljon, että olin jo mielessäni lopettanut kurssin. Kun seuraavalla kerralla en ymmärtänyt yhtäkään lausetta, mitä luennoitsijan suusta pääsi, ajattelin kuten neurolinguistiikassa, turhaa stressiä.

Second language acquisition 6op:

Kurssi on englanniksi. Ehkä mielenkiintoisin kurssi mitä käyn tällä hetkellä. Toisen kielen oppimisesta siis puhutaan. Mitä prosesseja on, miten kielen oppiminen tapahtuu ja vaikuttaako esim ikä oppimiseen. Olen aika varma, että kurssi oli parempi viime lukukaudella, koska ihmisiä oli vähemmän. Nyt ei synny niin hyvää keskustelua. Luennoitsija on oikein mukava, mutta välillä vähän outo. Tällä kurssilla, kuten Sociolinguistiikassa viime lukukaudella, pääsen taas boustaamaan puoliksi saksalaisuudella. Ah, on se niin kivaa se huomio. <3 :D


Phonologie 6op:

Tätä kurssia en aluksi aikonut ottaa, mutta koska lopetin 2 kurssia, otin sen sittenkin. Yksi syy oli myös se, että luennoitsija on sama kuin Sociolinguistiikassa. Hän on aivan uskomattoman mukava, puhuu ihanan selvää saksaa ja tekee tylsistä asioista hauskoja. Esim hän käytti allofoneista puhuessaan esimerkkinä supermiestä. Clark Kent ja supermies eivät voi ilmetä samassa paikassa samaan aikaan. Tykkään kurssista paljon, vaikka vähän haastavaa se kuitenkin on. Pitäisi ensi viikon mid-term testiin oppia kaikki saksan ja englannin IPA-merkit (international phonetic alphabet).


Teen tänä lukukautena siis taas 5 kurssia. Vapaata on keskiviikkona ja perjantaina. On mennyt ihan kivasti nämä pari viikkoa. Kaksi viikkoa sitten oli Christlhimmelfahrt (Helatorstai), joten oli 5 päivän viikonloppu. Viime viikolla oli Pfingsten (Helluntai) ja maanantai oli vapaa, eli 4 päivän viikonloppu. Ensi torstaina on Fronleichnahm (joku paastoon liittyvä juttu) ja on siksi taas 5 päivän viikonloppu. On tämä opiskelu hauskaa tällaisessa katolisessa maassa. :D

15 min parrasvaloissa

Olen tainnut mainita, miten vaikeaa on olla niin nobody täällä, kun on tottunut Jykylässä, että tuntee paljon ihmisiä ja on kaikessa mukana. Tästähän syystä egoistin pitää lähteä kaikkeen mukaan mitä naaman eteen tyrkytetään.

Tästä syystä (en muista mainitsinko syksyllä tehneeni tämän) pärstäni oli yliopiston lehden "Kuukauden kansainvälinen opiskelija" -artikkelissa. Joka lehdessä haastatellaan yhtä kansainvälistä opiskelijaa fiiliksistä ja ikävöikö yms.

Tässä minun:

Ja joo, huulipieli on auki ja siksi näytän jokerilta (vakuuttelen itselleni, ettei minulla oikeasti noin leveä hymy ole). Haastattelussa höpötin suht turhia (voitte itse lukea jos haluatte, saksaksi, täällä)  Mutta hauskaa tässä on se, että olen saanut tosi paljon kommenttia kaikilta. Tuntematon tyttö kirjoitti mulle saksalaisten Facebookiin, StudiVZ:iin että vaikutin tosi sympaattiselta. Monilta muiltakin olen livenä kuullut. Minä häpesin tuota niin paljon. : D Omasta mielestä vaikutan suhteellisen suurelta idiootilta. Mutta hienoa, jos se tulee ilmi sympaattisuutena.

//edit. Unohdin kertoa, että koska he varmaan ajattelivat että tyhmä ulkomaalainen ei osannut kirjoittaa oikein, he poistivat yhden sanan. Joten vitsistä "Saksassa olen oppinut, että pitää aina kiirehtiä voidakseen täsmällisesti aloittaa odottaa", tuli "Saksassa olen oppinut, että pitää kiirehtiä että voi täsmällisesti aloittaa". En mä niin innokas opiskelija ole. :D

Joo ja tämä ei vielä ollut koko 15 min. Minua pyydettiin (niinkuin kaikkia muitakin täällä opiskelevia suomalaisia, 4kpl) toiseen haastatteluun. Nimittäin Göthe-instituutti halusi tehdä videon, missä haastatellaan täällä opiskelevia suomalaisia. Siitä miksi ne on Konstanzissa, miten ovat viihtyneet ja tulisivatko uudestaan. Tätä videota ilmeisesti näytetään Helsingin Göthe-instituutissa abiturienteille, että he haluaisivat saksaan opiskelemaan/vaihtoon. Ei tullut ihan selväksi minulle. Minähän tietenkin luulin, että sitä näytetään saksassa, joka ei olisi ollut ongelma. Mutta että suomessa! Siellähän voi joku tuntea minut. Ja piti vielä puhua saksaa. Voi ihanuus. No nyt sekin on tullut tehtyä, mutta enkä tiedä saako sitä laittaa nettin.

Nyt on parin kuukauden edestä saatu julkisuutta, wihii. Attentionwhore-Anneli on saanut trippinsä <3

Fastnacht

Paljon paljon myöhässä, pitää kirjoittaa ilmiöstä nimeltä Fastnacht. Joissakin osissa saksaa tämä on nimeltään Fasching tai Karnival. Jotkut sanovat, että nämä kaikki ovat eri juhlia, mutta kaikkien ideana on ollut talven karkottaminen. Siksi pukeuduttiin perinteisesti pelottaviin naamareihin. Pakanajuhlasta on siis kyse, niin kuin melkein kaikissa juhlissa. Köln on tunnettu järjettömän suuresta karnivaalistaan, mutta kaikilla pienimmilläkin kunnilla on omat perinteensä.

Fastnacht on perinteisesti etelä-saksan juhla. Sitä juhlitaan torstaina, Schmotziger Dunschtig, ennen laskiaissunnuntaita. Juhlinta kestää noin viikon, mutta pääpäivä sijoittuu torstaille. Juhlinta alkaa aamulla klo 5, kun eri narriryhmät kulkueena herättävät ihmiset soittamalla torvia ja rumpuja. Perinteisesti aamiaiseksi kuuluu syödä Weißwurstia, sämpylöitä ja kaljaa. Meidän aamu alkoi 3 tunnin yöunien jälkeen (ommeltiin käsin puvut yöllä) puoli yhdeksältä ekalla snapsilla.

Klo 10 valtasivat narrit kaupungintalon ja tarjolla oli ilmaista ruokaa ja juomaa. Jokainen vauvasta vaariin (olen aina halunnut sanoa noin) oli pukeutunut. Tätä juhlaa ei voi verrata mihinkään suomessa. Klo 11 oli kaupunki ihan täynnä teinejä, jotka oli päässyt koulusta klo 9, tuhannen päissään. Tyhjillään ollut supermarket toimi koko juhlaviikon discona. Täynnä teinejä.

Päivä jatkuu juhlimisella ja juhlimisella. Minä otin velvollisuus tauon juhlimisesta ja kirjoitin 2 tuntia Sociolinguisticsin esseetä. Sitten jatkui taas juhliminen. Koko päivän ajan joka puolella oli lavoja, joissa eri orkesterit/narrit esiintyivät. Ja tietenkin kaljaa kaikkialla. Klo 20 koko kaupunki oli pukeutunut valkoisiin yöpaitoihin ja jälleen oli kulkue. Koko yö meni sitten juhliessa, muilla. Minun piti mennä nukkumaan, seuraavan päivän tentin takia.

 Markstätte, keskuskatu, täynnä teinenjä

Kaikilla kaupungeilla on oma sanansa/lauseensa mitä ne tuolloin huutelevat. Konstanzissa se on Ho Narro!

Löysin sammakkokaverin. Noita sammakoita oli yllättävän paljon. Näin myös 50 hlö:n orkesterin, kaikki sammakoita. Luulin olevani omaperäinen. Taisin kylläkin olla ainut joka oli itse tehnyt pukunsa. Päällä minulla oli 3 sukkhousut (yhdet oli villasukkahousut) ja 3 pitkähihaista paitaa. Jäädyin silti.

Kaupungilla näkyi paljon hassuja asuja. Juustot oli ihan mahtavia. Niillä oli hiiren korvat. Nämä kolme ratsastajaa kävelivät omin jaloin, mutta se näytti siltä kuin ne olisi ratsastaneet. Todella hämmentävän näköistä. 

Sunnuntaina oli vuorossa perinteinen kulkue. Kaikilla kyläyhdistyksillä ja narriryhmillä oli oma teemansa. Perinteisesti tosiaan puumaskit kaikilla naamalla. Hattu piti sitoa leuan alle kiinni, koska narrit kulkivat puupihdeillä ympäriinsä ja varastivat hattuja. :D

Nämä "poliisit" naureskelivat koko ajan vähän vaivaantuneina. Vetivät aika reippaasti jotain juotavaa. Ihailtavaa osallistumista kyllä.

Sarjassamme "mahtavia asuja"! Tuokin fakiiri käveli omilla jaloillaan tietenkin. Noita hot dogeja nähtiin useampikin kappale.

Koko juhlan idea kun on karkottaa talvi, olivat jotkut puvut tosi pelottavia. Sitä ei nyt välttämättä tästä kuvasta niin ajattele, mutta koko viikon aina illalla tuon näköisiä tyyppejä hiiviskeli pimeillä pikkukujilla ja saattoi vaan alkaa seurata ja tuijottaa silmiin, eikä ole mitään hajua kuka siellä alla on. Erittäin häiritsevä kokemus. Yleensä vaan juostiin paikalta pois, jos meinasivat ottaa kohteekseen.

Juhlinta jatkui virallisesti keskiviikkoon asti, mutta jo maanantaina oli suuria päätösbileitä. Sillon juhlittiin minun synttäreitä, eikä enää suoriuduttu kämpältä ulos katsomaan juhlallisuuksia. Fastnacht/Fasching/Karnival on sellainen spektaakkeli, että suosittelen todellakin jokaista joskus osallistumaan. Varsinkin näin suomalaisena, jolloin ainoastaan penkkaripäivänä on lupa pukeutua, tuntui joka vuotinen koko kaupungin osallistuminen mahtavalta. Kaikki olivat hyvällä mielellä ja juhlivat kaikkien kanssa. Mahtava mahtava kokemus.

Kurssipalautetta

13 helmikuuta loppui täällä lukukausi. Siitä lähtien on ollut lomaa ja loma jatkuu puoleen väliin huhtikuuta. Jotenkin kannatan tätä saksalaista 2kk lomaa aina lukukausien väleissä. Suomessa menee aina hermo kun pitää 4 kk lomailla putkeen ja sit on ihan puhki vuoden kun pitää opiskella. Toisaalta suomessa kesä kestää tuon 4 kk enintään, joten ihan hyvä että koko kesän saa nauttia. :)

Ajattelin nyt kun on kaikki kurssit ohi kertoa mitä mieltä olen ollut niistä. Nämä peruskurssit on aika lailla samoja joka vuosi (näin olen ainakin ymmärtänyt), joten ehkä tästä on hyötyä jollekin tulevaisuudessa. (Ainiin, kuulin että minun rakkaista lapsista, viime vuoden tutoroitavista siis, tulee ensi vuonna kolme tänne!). Tässä siis vähän kurssipalautetta.

Saksassa arvosanat menee eri päin kuin suomessa. 1 on paras ja 5 on huonoin. 4 on viimeinen hyväksytty arvosana.

Pragmatik I

Tämä kurssi ärsytti minua melkein joka viikko. Minusta tuntui kuin Pragmatik tieteenalana on vain sitä, että joku on halunnut itsestään selville asioille muodostaa teorioita ja sääntöjä. Niin kai se menee Sociolinguisticissakin, mutta se sentään oli käytännönläheistä. Tällä kurssilla en ymmärtänyt ensimmäisen luennon jälkeen enää mitään. Esimerkit olivat saksan kulttuuriin liittyviä, joten usein en ymmärtänyt mitä koko teoriassa on kyse, esimerkin takia. Kyllä oma vika, olisi pitänyt mennä sanomaan etten ymmärrä. Mutta jos luennolla istuu 150 ihmistä ja luennoitsija kysyy onko kysyttävää, en ole henkisesti tarpeeksi vahva nostaakseni käteni ja sanoakseni, etten ole ymmärtänyt koko lukukauden aikana mitään.

Positiivinen yllätys oli kun sain ensimmäisen kotitehtävän arvosanan ja se oli 1,7. En ollut ymmärtänyt puolia kysymyksistä ja silti sain niin hyvän arvosanan. Toisesta kotitehtävästä sain arvosanan 1. Olin hämmentynyt, miten tämä voi olla mahdollista. Luin kurssin tenttiin, joka muuten oli Fastnachtin (pitää ehkä siitäkin kirjoittaa vielä, tosi myöhässä) pääjuhlapäivän jälkeen, enemmän kuin luin ylioppilaskirjoituksiin (kyllä näkyy myös ylppäreitten arvosanoissa). Menin tenttiin ja sain eteeni 14 kysymyksen monivalinnan. Tentin jälkeen oli 90% varma että pääsin läpi. No 3 päivää ennen uusintaa sain tietää, etten päässytkään. Luin siis 2 päivää kuin hullu.

Sain toissapäivänä tietää että sain arvosanan 2,7. Eli olen enemmän kuin tyytyväinen!

Sociolinguistics
Tulevaisuuden Konstanz:laiset. Ottakaa tämä kurssi jos vain mahdollista. Varsinkin jos sen pitää Heidi Altmann. Ehkä paras ja mielenkiintoisin kurssi ikinä. Tietenkin vain jos olet kiinnostunut asioista kuten: Miksi ihmiset sanovat tietyissä tilanteissa saman asian näin ja toisella kerralla näin? Mix mun poikkis ei tajuu mua!? Miksi joissakin kulttuureissa ihmistä saa koskea kun keskustellaan ja miksi joissakin ei?


Altmann oli tosi mukava, rento ja mielenkiintoinen luennoitsija. Luennoilla me vaan keskusteltiin asioista ja hän kirjoitti enintään 10 yksittäistä sanaa/termiä taululle. Kurssin kirjakin oli tosi mielenkiintoinen (minulla on kirja vieläkin lainassa, että voin lukea kappaleita mitä silloin en lukenut). Olen suhteellisen varma, että kurssin aluksi annoin suhteellisen pelottavan kuvan suomalaisista ja heidän sulkeutuneisuudestaan. Mutta yritin paikata tilannetta loppukurssilla selittämällä sen johtuvan vain erilaisesta käsityksestä siitä, mitä on toisen kunnioittaminen. Mutta en taida nyt lähteä tälle linjalle, kun muuten innostuin.

Tämä kurssi on ainut syy miksi en ole näiden kuukausien aikana lopettanut tämän alan opiskelua. Tämä oli SE kurssi, jonka skippaaminen harmitti.

Kurssin aikana piti osallistua tunnilla aktiivisesti, tehdä presentaatio jostain aiheesta (minä tein Code-Switchingistä), tehdä Mid-term test ennen joulua ja kirjoittaa 5 sivun essee jostain tunnilla käsitellystä aiheesta. En ole koskaan kirjoittanut tieteellistä tekstiä, joten olin erittäin ylpeä omastani. Tein sen aiheesta: How to avoid offending people when communicating in a multi-cultural situation. :D Kurssi oli siis englanniksi. Se oli vähän harmi, mutta kurssin mielenkiintoisuus korvasi kaiken!

Ah voisin hehkuttaa tätä kurssia ikuisesti. :D
Arvosanaksi sain 1,7. Tentistä sain 80/100, joka on todennäköisesti arvosana 2. Tästä olen päätellyt, että sain esseestäni 1.jotain. Wihii. Noni, nyt loppu ja jatkuu seuraavaan :DD

(Pakko vielä sen verran sanoa, että musta on järkyttävän hassua, miten eri tyyleillä minä kirjoitan. Yritän täällä blogissa kirjoittaa, edes jotenkin asiallisesti, en tiedä miksi, mutta kun innostun ja alan kirjoittaa nopeasti, tyyli muuttuu. Hih Code-Switching, hih.)




Struktur und Geschichte des Deutschen
Kurssi alkoi mielenkiintoisesti. Huomasin, miten paljon suomessa käyty kielitieteen termit saksaks kurssi auttoi. Alussa kävimme aika lailla samoja asioita. Noin kolmen viikon jälkeen tajusin, etten ymmärrä yhtään mitä luennoitsija selittää. Asiaa vaikeutti myös se, etten kyennyt lukemaan hänen taulumuistiinpanojaan. Se oli mahdotonta. En myöskään ymmärtänyt koskaan mitä hyötyä siitä mitä luennoitsija selitti, meille oli. Hän vaan höpötti aivan turhia asioita. Mutta koska luentoja saa skipata vain 3, siellä oli pakko istua, vaikkei tehnytkään mitään.

Kurssin kotitehtävästä sain arvosanan 3. Tämän ja sen takia kun en ollut 5 kk ymmärtänyt mitään, luin paniikissa yli viikon (en ole koskaan lukenut mihinkään yli viikkoa) joka päivä 6 tuntia kirjastossa tenttiin. Kuulin edellisenä päivänä, että olin lukenut vääriä aiheita ja joitakin en ollenkaan. Nauratti aivan hirvittävästi. Luin siis paniikissa tenttiaamuna oikeat aiheet. Sain arvosanaksi 2.7.

Tämän ja Pragmatikin takia mietin 2 kertaa viikossa, haluanko oikeasti tietää jokaisen yksityiskohdan saksan kielestä. Kun minä haluaisin oikeastaan olla vain opettaja. En asiantuntija. Mutta se ei varmaankaan ole  mahdollista.

Deutsch mit Filmen
Kurssi oli kuten ajattelinkin vähän liian helppo. Tuli kyllä tilanteita missä minulla ei ollut mitään hajua mistä ne puhuu, koska en ymmärtänyt joitain sanoja, mutta kokonaisuudessaan suhteellisen leppoisa kurssi. Kurssia oli 2 kertaa viikossa 2 tuntia ja joka viikko katsottiin illalla joku leffa. Toisen kaksoistunnin pitivät opiskelijat, jotka opiskelivat saksa vieraana kielenä opettajiksi. Meidän piti sitten tunnin jälkeen aina arvostella miten tunti sujui. Opin/osasin :D kurssin aikana paljon mediasanastoa, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Sain myös paljon hyviä ideoita ja monisteita, joita voin varmasti käyttää myöhemmin, jos minusta nyt oikeasti saksan ope tulee. Elokuvien katsominen oli hauskaa ja opettavaista. Kaikki elokuvat kertoivat jollain tavalla saksan kulttuuripiirteistä. Kurssi on suunniteltu hyvin ja opettaja on aivan loistava. Taitotaso on vaan ehkä liian heterogeeninen.
Arvosana: osallistuminen ja loppukoe - 1


Nyt kun kurssit ovat ohitse ja olen ehkä vähän viisaampi, tässä neuvo sinulle, joka haluat opiskella saksassa, ja minulle ensi lukukaudelle. Opiskele myös lukukauden aikana. Se kannattaa. Lue annettu kirjallisuus, se helpottaa tunnilla seuraamista ja ymmärtämistä. Nii, lue se ennen tuntia. Ei ennen tenttiä. Saksalaiset on ahkeria, ne on hulluja. Yritä saada vähän vaikutteita.

Sain tämän lukukauden aikana 26 op. Wihii.
Meidän ensi lukukauden kurssit on jo netissä. Tarjolla olisi ainakin neurolinguistiikkaa ja psycholinguistiikkaa. Harmi vain, että kaikki englanniksi. Pelottava ajatus kun innostaa jo ensi lukukauden alkaminen.

Junailemassa

Eilisen seikkailun jälkeen on hyvä hetki kirjoittaa ilmiöstä nimeltään DB eli Deutsche Bahn (tai die Bahn niinkuin minä aina sanon, koska tuo DB on ainut syy miksi muistan minkä sukuinen sana Bahn on :D).

Yksi ensimmäisistä kokemuksistani Saksan raiteilla oli erittäin positiivinen. En voinut uskoa todeksi että on olemassa maa jossa junaliikenne toimii. Olin muistaakseni menossa sukulaisiin ja odottelin junan saapumista. Tuli ilmoitus, että juna on 5 min myöhässä. Aivan normaalia. Hassua oli kuitenkin se, että tämän 5 min myöhästymisen takia paikalle tuotiin korvaava juna, jotta ihmiset eivät myöhästyisi seuraavasta yhteydestä. Saimme siis päättää haluammeko mennä oikeaan aikaan korvaavalla junalla vai 5 min myöhemmin oikealla. Otin jopa kuvan infotaulusta, etten unohtaisi tällaista tapausta.

 

Ylhäällä lukee siis Ersatzzug. Joka ei kyllä taida todistaa mitään, mutta niih.. heh

Koska joku ihminen joskus tulevaisuudessa saattaa lukea minun blogia saadakseen tietoa juuri Saksan junaliikenteestä, ajattelin laittaa tähän pienen infopläjäyksen millaisia junalippuja täällä on olemassa. 

Ekaks pitää sanoa, että Saksassa on junalla matkustaminen kallista. Nii siis verrattuna Suomeen. Ja öö, nii tietenkin Suomessakin vain, jos olet opiskelija. Mut kuitenkin! Kallista ;D

Täällä ei kukaan saa automaattisesti alennuksia. (Hitto nytkin pitää heti kumota mitä sanon, tuleepa johdonmukainen infopläjäys) Suurimmassa osassa korkeakoulukaupungeista opiskelijat saavat ilmaiseksi (sen jälkeen kun ovat maksaneet n. 500€ lukukausimaksun) Semesterticketin, jolla saavat matkustaa n. 50 km säteelle kaupungista ilmaiseksi.

Konstanzissa asuvat opiskelijat* ja muut normaalit ihmiset (sekä ne etuoikeutetutkin opiskelijat, jotka saavat Semesterticketin, jotka haluavat kauemmaksi kuin 50km päähän) joutuvat ostamaan Bahn25 (57€) tai Bahn50 (118€ opiskelijoille, normaaleille ihmisille 230€) kortin. Näillä saa loogisesti 25% tai 50% alennusta junalipun hinnasta. Kortit ovat vuoden voimassa. Itseasiassa nyt kun ajattelen, niin tuo on paljon reilumpaa kuin suomalainen ai et oo opiskelija, paska mäihä, periaate.

Ländertickets: Jokaiselle Bundeslandille on omansa. Saat yksin (maksaa yleensä n. 20€) tai enintään 5 hlö:n ryhmässä (n. 28€) matkustaa yhden päivän ajan yhden Bundeslanden sisällä niin paljon lähijunilla (S-Bahn:it ja kaikki Regionalbahn:it) kuin sielu sietää. Koska ryhmälippu tulee jaettuna paljon halvemmaksi, etsii tyypit netissä muita, jotka on menossa samaan paikkaan tai matkan varrelle, kuten kerroin tämän merkinnän lopussa.

Tällä tavoin voi päästä esim. matkan Konstanz - Stuttgart (n. 180 km) hintaan 5,7€, kun normaalihinta olisi 45,70€.

 

Schönes-Wochenende-Ticket: Maksaa 37€. Voit matkustaa yksin tai enintään 5 hlö:n ryhmissä koko Saksan läpi lähijunissa niin paljon kuin huvittaa viikonloppuna yhtenä päivänä. Tietyin rajoituksin myös Puolan rajalla. :D Tähän pätee sama Mitfahrgelegenheit junailu, kuin Länderticketeissä.

Dauer-Spezial: Jos ostaa lipun kolme päivää ennen lähtöä, voi päästä huomattavan paljon halvemmalla. Näitä halpoja paikkoja on hintaluokissa 29, 39, 49, 59, 69€... tajuatte varmaan.. ja pari muutakin hintaa on noissa väleissa. 29€ paikkoja on tietyn verran ja kun ne ovat loppu, on hinta 39€ jne. Mitä aikaisemmin tilaa, sitä todennäköisemmin saa halvan lipun. 

Eiköhän tämä riitä infoks, nyt kerron mitä eilen sitten tapahtui. :D

Olin matkalla Stuttgartista kaverin luota kotiin Konstanziin.

Suunnitelma oli tämä:

- 15:29 bussi Fellbachin S-Bahn-asemalle

- 15:43 S-Bahn Stuttgartin rautatieasemalle

- 16:18 Regionalbahn Singeniin

- 18:53 Regionalbahn Konstanziin

Toteutus:

- 15:43 S-Bahn peruttu. Ratarikko myrskyn takia.

- 15:50 Taksi 10€ Stuttgartin asemalle etten myöhästy junasta

- 16:10 Stuttgartin juna-asemalla, ohikiitävä hämmennys...miksi täällä on näin paljon porukkaa?

- 16:18 Raiteella seisoo vieläkin ICE juna Münsteriin. Lähtöaika oli 15:10.

- 16:45 Ann Eliö hämmentyneenä ihmismeressä. "Mitä täällä oikein tapahtuu?"

- 16:45 Kuulutus: Koko junaliikenne Stuttgartista peruttu.

- 17:22 Regionalbahn Tübingeniin pääsee sittenkin lähtemään. Hetken mielijohteesta astun sinne. Pääsenpähän edes suuntaan Konstanz

- 18:36 Tübingenistä Horb:iin pienen pienellä lähijunalla

- 19:07 Horbin ja Rottweil:in välillä raiteet rikki

- 19:17 Bussi Rottweiliin

- 20:15 Rottweil:ssa ilmoitus, juna Singeniin 40 min myöhässä.

- 20:30 Juna sittenkin tunnin myöhässä

- 20:50 Juna Singeniin lähtee

- 21:40 Singenissä. Enää 20 min Konstanziin.

- 21:55 Juna Konstanziin 15 min myöhässä

- 22:30 Konstanzissa

- 23:00 Kotona

Stuttgart - Konstanz väli kestää normaalisti enintään 3 h. No enpä ole ennen käynyt Horbissa, Rottweilissa tai Singenissä. :D Matkailu avartaa.

Onneksi oli hauskaa seuraa tuntemattomista yhtä väsyneistä ihmisistä. Ja onneksi en ole lapsi tai vanhus. Olisi rautatieasemien lattioilla istuskelu saattanut hermostuttaa.

Yksi syy miksi kirjoitin tämän on se, että suurin osa kiroituksista mitä saatte lukea on boustia siitä miten paljon parempaa mun elämä muka on teidän elämiin verrattuna. No junaliikenne ainakin on ihan kaikkialla ihan yhtä huonosti toimivaa. 

Ainii yksi erittäin tärkeä asia unohtui (Miten se on muka mahdollista, saatatte miettiä. Onhan tässä jo gradun verran tarinaa). Taksissa istuessani kuulin, että eräs moottoritie oli suljettu, koska tiellä oli TRAMPOLIINI! Taisi myrsky siis olla ihan jonkinlainen.

* Me saadaan matkustaa Konstanzin alueella StudiTicketillä, joka maksaa ensi lukukautena n. 50€

 P.S. Lupaan yrittää kirjoittaa useammin ja lyhyemmin.

Elävissä kuvissa

Olen nyt muutaman kerran käynyt leffassa täällä oloni aikana. Yksi tärkeä asia mikä kaikkien pitää tietää, on se, että Saksassa kaikki leffat dubataan. Kaikki. Joissakin suurissa kaupungeissa, on elokuvateattereita, joissa elokuvia voi katsoa myös alkuperäisellä kielellä. Konstanzissa en ole ainakaan tähän mennessä huomannut tätä mahdollisuutta. Koska en halua tuhota mielikuvaani Johnny Deppin äänestä, olen katsonut vain saksalaisia leffoja.

Tässä muutama asia mitä olen huomannut saksalaisissa elokuvateattereissa.

1. Siellä on kuuma.
Suomessa en ole käynyt yhdessäkään lämpimässä elokuvateatterissa. Saksassa jokainen on ollut niin lämmin, että takin uskaltaa heittää pois. Joo, tämä saattaa johtua myös siitä, että Saksassa ei ole -25 astetta pakkasta. Tähän toisaalta sanottava, etten ole koskaan Suomessa kokenut niin kylmiä taloja kuin Saksassa. Jotenkin nää Teutoonit ei vaan osaa eristää!

2. Muista _aina_ sanoa popkornia tilatessasi, että haluat suolaisia popkorneja.
Jostakin kumman syystä, joku näistä on joskus saanut neronleimauksen. Tehdään sokerisia popkorneja! Ja tyypit vielä tykkäs tästä ideasta. Tästä syystä, elokuvateatterissa on tuplasti suurempi saavi sokeripoppareita varten, kuin mitä on suolaisia varten. Henkilökunta myös olettaa, että haluat näitä tahmeita hampaiden tappajia, ellet erikseen mainitse (myönnän, tämä on henkilökunta-/paikkakunta-/elokuvateatterikohtaista).

3. Ihmiset moikkaavat
Kun kävelet sinne rivin viimeiseksi ja joudut siksi ohittelemaan ihmisiä, moni toivottaa hyvää iltaa. Varsinkin, jos he ovat istuinnaapureitasi. Tästä saattaa jopa kehkeytyä keskustelu.

4. Mainokset kestävät 30 min
Ei ole mikään ongelma jos tulet myöhässä. Mainokset ovat aina samat (vain trailerit vaihtuvat) ja ne kestävät ikuisuuden. Olet voiton puolella kun tulee Langnesen (GB Glace Suomessa) Temptation mainos, jossa se nainen on metrossa ja kaikki kohtelee sitä kuin kuningatarta. Tähän mennessä mainoksia on ollut noin 20 min.

Seuraavaksi tapahtuu jotain, mikä ei ole yhtään niin hauskaa selitettynä, kuin monta kertaa koettuna. Sisään astelee tyyppi, joka huutaa ovelta: "Möchte jemand noch'n Eiiiiiii-iii--s?" (Haluisko joku vielä jäätelöä?). Sitten se kävelee niiden ihmisten luo, jotka nostaa kätensä ja myy niille jäätelöä. Sen jälkeen se kiittää ja lähtee pois.

Tämän jälkeen tulee _aina_ Krombacherin oluen mainos. Sekin on joka ikinen kerta sama. Sitten seuraa sen verran mainoksia, että 30 min "leffan alkamisesta" on mennyt. Mainosten määrä riippuu tietenkin jäden ostajien määrästä.

5. Kuhertelutuoleja on oikeasti olemassa
Tämä on aivan uusi huomio, joten en tiedä onko tätä kaikkialla (muutenhan tämä merkintä on 100% tarkka ja oikeassa :DDD), mutta viime kerralla tajusin, että salissa on jokaisella rivillä parisuhdepenkki. Tämä on siis normaali penkki kuten muutkin, mutta kahden tuolin välissä ei ole käsinojaa. Olen myös aivan varma että penkki on vähän leveämpi kuin kaksi penkkiä yhdessä. Ja tiedättekö, leffateattereiden penkit on muutenkin aina mukavia, mutta ah, parisuhdepenkki on aivan mahtava. Siinä on enemmän tilaa kuin mitä kaksi ihmistä tarvitsee, eli siinä voi istua tosi tilavasti risti-istunnassa. Ja jos siinä on yksin, voi mahtavasti puoliksi maata katsellessaan leffaa. Ihan loistavaa! Mahdollistahan on, että ne on myös tarkoitettu läskejä varten, mutta epäilen.

Nämä pienet ominaisuudet, mihin en ole suomessa törmännyt (eikä tarvitse nyt tulla vinee että: "yhyy, kyllä meidän tuppukylän nuorisoseuran talolla ihmiset moikkaa") saattavat jopa korvata sen, että Terminaattori, Jack Sparrow, Ace Ventura ja Dirty Harry puhuvat kaikki samalla äänellä. Ja tiedän, ettei se ehkä kuulostanut niin hienolta, mutta mikään ei kruunaa iltaa niin täydellisesti, kuin elämäänsä ja työhönsä kyllästyneen jäätelönmyyjän ääni, kun se huutaa: "Möchte jemand noch'n Eiiiiiii-iii--s?"!


//Edit Kuten Tiia kommenteissa mainitsi, leffaa katsoessa saa tosiaan juoda olutta. Olemme hauskutelleet ajatuksella, että Krombacher mainoksen jälkeen sisään astelisi rintava naishenkilö Dirndl:issä ja kysyisi: "Möchte jemand noch'n Biieee--eer". Ja koska olen päättänyt hankkia töitä lomaksi, voisin aivan hyvin ryhtyä tuollaiseen hommaan. Hmm, rintavuus taitaa puuttua.

Tämä merkintä on kirjoitettu vain boustimisen takia

Nyt tapahtui juuri se mitä olen suunnitellut jo kauan ja ajattelinkin, että jos en kohta pääse tekemään sitä, ei sitä tule tehtyä ollenkaan. Kohtahan on jo kesä (ainakin täällä etelässä, jossa on +2 astetta lämmintä lällyslää).
Perjantaina siis lähdettiin kauan odotetulle laskettelumatkalle. Alkuperäinen idea oli lähteä sveitsin Alpeille, mutta eräiden kommellusten takia kohde siirrettiin saksan Alpeille, Balderschwang:iin.

LEI (Lokale Erasmus Initiative) järjesti tämän matkan erasmuksille ja muutama saksalainenkin oli mukana. Yhteensä meitä lähti muistaakseni 77 tyyppiä.
Hintaa koko hommalle tuli 40€ (matka, hissilippu, ruokailu) + 20€ vuokraus.
En ole lautaillut kolmeen vuoteen kertaakaan, joten vähän kyllä jänskätti osaako sitä enää.

Kyllä se sit ihan hyvin onnistu alkujännityksen jälkeen. Kun aloin taas luottaa itseeni, pääsin kovaakin, ja kun tytöt (Thea ja Stine, tanskalaiset, lasketelleet tosi kauan jo) eivät kertoneet minkä värinen (musta, punainen, sininen - vaikea, keskivaikea, helppo) rinne oli missä lasketeltiin, en tajunnut jännittää tai pelätä etten osaa. :D

Ok pitää mun myöntää, että tää oli tosiaan vaan ihan pieniä Alppeja. Ei mitään niitä jylhiä kunnon maisemia. Mutta Suomen laskettelurinteisiin verrattuna, kokemus sinänsä. :D

 

Oli tosi kiva kun oltiin viikonpäivänä laskettelemassa, niin ei ollut paljon ihmisiä rinteessä. Aamulla oli tosi hyvä keli ja pakkaset joten rinteet oli hirmu hyvässä kunnossa. Keskipäivän jälkeen sitten paistoi aurinko niin lämpimästi, että rinnekin alkoi sulaa. Mutta siltikin, aivan mahtava reissu!

 

 

Huomasin jo perjantai-iltana, että seuraavana päivänä en pääse varmasti sängystä. Minulla oli oikea etureisi krampissa keskipäivästä lähtien. :D Lautailussa käytetään enimmäkseen etureisilihaksia ja pohjelihaksia, joita ei muuten tule aktiivisesti treenattua, joten suhteellisen rankkaa oli kuuden tunnin lautailusessio. Illalla venyttelin 3 tuntia ja seuraavana päivänä vielä 2, joten nyt kolmantena päivänä pystyn jo melkein kävelemään. Parempi vaan! Olisi ihan mälsää jos ei tuntuis missään. Ihan kuin ei olis mitään tehnytkään!

Aivan loistavaa oli olla ulkona koko päivä. En ole pitkään aikaan lähtenyt kotoa mihinkään, koska pitäisi alkaa lukea tentteihin, mutta sitten ei tule luettua kuitenkaan. Ihan hyvä lähteä pois ja saada raitista ilmaa. :)

Hiihtohissit meni kiinni klo 16 ja meidän bussi lähti vasta klo 17, joten tuli koettua myös oikein perinteinen ja aito after-ski teltta. On siis baaritiski teltassa ja paljon saksalaisia kännisiä keski-ikäisiä miehiä, jotka kertoo irstaita vitsejä, kun näkee nuoria tyttöjä. Aivan loistavaa. Musiikki soi niin kovalla, ettei voi jutella ja biisit on saksalaisia iskelmäbiisejä, joiden mukana laulaa kaikki, tai sitten ysärihittejä, kuten Daddy Dj. :D Todellakin alkaa huomata, että olut on saksalaisen kulttuurin eräitä kulmakiviä. Ihan sama missä ollaan ja mitä tehdään, saksalaiset tarvitsee sen päätteeks aina oluen. Se kuuluu aina asiaan.

Niin oluesta puheen ollen, Thea on nyt ottanut myös tehtäväkseen tunkea mulle erilaisia oluita kurkusta alas, jos vaikka löytyisi sellainen jonka saan irvistelemättä nieltyä. Operaatio siis jatkuu. Palaan asiaan, kun edistystä on tapahtunut!

Olen ollut saksassa nyt 4kk ja 4 päivää. 2 viikkoa lukukautta jäljellä ja sitten 2 kk lukukausilomaa. Sen jälkeen onkin jo yli puolet purkissa. Pelottava ajatus. Mutta nyt "nukkumaan" että jaksaa aamulla "herätä" "opiskelemaan". Oikein mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa kaikille!

rinnekartta täältä

50% saksalainen 50% suomalainen?

Joululoma alkoi.
Matka Suomeen alkoi.
Ikävä kotiin ei ollut ollenkaan.

Kun lähdin, tuntui siltä että olisin aivan hyvin voinut jäädä vielä pariksi kuukaudeksi. Ei olisi haitannut. Kyllä minua tietenkin innosti päästä kunnon talveen vähäksi aikaa ja nähdä perhettä ja ystäviä. Mutta ei se ollut niin pakollista. Tänne Saksaan tulo oli kolmas kerta kun aloitan kaiken alusta ja olen kaukana ystävistäni. Se tuntuu jo aivan normaalilta. Kerran vuodessa menen jonnekin uuteen paikkaan. Olen tottunut siihen, että vähintään 50% ystävistäni näen enintään kerran parissa kuukaudessa.

No, Suomeen olin kuitenkin menossa. Yksi asia mikä minua saksalaisissa vähän kyrpii on niiden tottumattomuus lumeen ja kylmään, ja se paniikki mitä 5cm lunta aiheuttaa. Tyypit oikeesti ajaa kesärenkailla, koska eivät ole varautuneet talveen. No lyhyesti sanottuna lopputulos oli tämä. Ryanairin tytäryhtiön Terravisionin bussi ei kulkenutkaan, joten en päässyt bussiin tädiltä lentoasemalle, joten tädin piti lähtee viemään minua 160km yhteen suuntaan lentoasemalle. Olin 30 min ennen portin sulkeutumista perillä. (Niillä myös takaisintulomatkalla hajosi bussi, eikä korvaavaa ollut)

Älkää koskaan luottako Terravisionin busseihin!

Kun olin päässyt turvatarkastuksen läpi ja pääsin portille, jäädyin täysin. Portin edus oli tietenkin täynnä suomalaisia. Minulle tuli niin epämukava olo, että puhuin ainoastaan saksaa, etteivät nämä ihmiset tietäisi, että olen suomalainen. En tuntenut kuuluvani näihin ihmisiin ollenkaan ja en halunnut että minut liitetään tähän ryhmään. Oli todella järkyttynyt siitä, miten vahva tunne ryhmään kuulumattomuudesta minulle tuli. Portti oli täynnä niitä suomalaisia juntteja, jotka kävi vähän ulkomailla. Siellä oli mies, joka oli ostanut viinipullon ja viinilaseja tax freestä ja joi sitten sitä viiniä odotellessaan. En halua loukata ketään tällä, koska tiedän etteivät kaikki suomalaiset ole sellaisia ja rakastan ystäviäni ja perhettäni, mutta se häpeän tunne, kun tiesin itse että olen suomalainen, oli kamalaa.

Heti kun äitini tuli hakemaan minua kentältä, kerroin tästä olosta ja kysyin miltä oli tuntunut tulla Suomeen 20 vuoden jälkeen. Hänellä oli sama fiilis 10 VUOTTA! Minä olin ollut Saksassa vasta 3 kk ja nyt jo minulla oli tunne etten oikein kuulu näihin suomalaisiin. Samalla tajusin entistä enemmän mitä Papa tarkoitti sanoessaan, että Saksassa hän on se suomalainen ja Suomessa se saksalainen.

On niin hämmentävää, että Saksassa olen tajunnut, miten saksalainen lopulta olen. Ja samalla olen huomannut, miten suomalainen minä olen. Lupasin ystävilleni, että kyllä minä Suomeen takaisin tulen, mutta en minä voi sitä vannoa. Minulla oli jo muutaman kuukauden jälkeen olo, että voisin ihan hyvin asua saksassa. Tiedostan kyllä, että sitten kun kaikki Erasmuskaverit lähtee pois, ei varmasti ole enää niin hauskaa. Olen 98% varma että menen takaisin Suomeen, mutta olen myös 98% varma, että tulen vielä takaisin. Jos elää maassa, jossa enemmistöllä on samankaltainen mentaliteetti kuin sinulla, tuntee pakostakin olonsa kotoisaksi.

Pakko on kyllä myös sanoa, että tosiaan tuo suomalaisuus tunkee aina välillä esiin. Asiat mitä vihaan suomalaisissa ja Suomessa, ovatkin sellaisia asioita mitä kaipaan täällä. Tämä on vasta uusi oivallus, joten en ole vielä asiaa perinpohjin tutkinut, mutta kaksi asiaa tulevat mieleen. Suomessa yritän aina olla mahdollisimman lähellä ihmisiä. Halaan usein ja yritän saada jotain fyysistä kontaktia ihmisiin. En pidä siitä, että ihmiset ahdistuvat, jos heitä tulee metriä lähemmäksi. (Tiedän leikkiväni stereotypioilla, mutta jostakin nekin tulevat) Täällä Saksassa huomaan kaipaavani omaa tilaa. Diskossa ahdistaa kun on niin paljon ihmisiä (niin kyllä välillä Suomessakin) ja bussissa tekisi mieli huutaa kun ihmiset hönkivät niskaan. Toinen mitä olen huomannut on hiljaisuus. Joskus tekisi vaan mieli sanoa ihmisille, että ollaanko hiljaa. Suomalaiset on tunnettuja siitä, että me voidaan olla hiljaa samassa huoneessa ilman, että se olisi ahdistavaa. Minua se on ahdistanut melkein aina. Nyt, kun saksalaiset jo parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen ahdistuvat ja alkavat puhua säästä, huomaan miten kiva onkin vaan olla hiljaa välillä.


Siskoni sanoi, että vuosi Saksassa, enkä halua enää koskaan takaisin. Nyt minulla on olo, etten halua haluta jäädä tänne. Joka on aivan naurettavaa. Ei pitäisi etukäteen ahdistua siitä mitä saattaa haluta myöhemmin. Miten joku ihminen voi edes ajatella, ettei halua tehdä sitä mitä haluaa. Taidan olla astetta häiriintyneempi tapaus. Veikkaan, että se on vain pelkoa. Minua pelottaa ajatus ettei kaikki olisikaan tuttua ja helppoa niinkuin Suomessa. Haluan rutiinia ja normaalia elämää, mutta kyllästyn heti jos niin on. Tämä menee kyllä niin ajatuksen virraksi, että taidan lopettaa ja jatkaa toivottavasti pian taas.

Miksi ihminen ei anna itsensä olla onnellinen, vaan keksii asioita jotka ovat "huonosti"?
Miksi ihminen ei voi lopettaa ajattelemista?
Miksi ihmisen pitää huolehtia tulevasta ja aina suunnitella monta vuotta etukäteen heti sillä sekunnilla kun tulee jotain uutta elämään?
Miksi ihminen on aina riippuvainen jostain?
(Niille jotka eivät tajunneet: ihminen = minä)

Miksi muuten edes kirjoitan pitkän sepustuksen siitä miten hämmentynyt kansalaisuudestani ja mentaliteetistani olen? Miksi ihmisen aivot ei voi käsitellä yksikköjä, vaan kaikki pitää aina sovittaa laatikkoon, malliin, ryhmään? Miksi ihmisen luonteeseen kuuluu tarve kuulua johonkin?

Hauskaa perjantai-iltaa kaikille! :DDD
(Mun kaverit opiskelee ja minä halusin juhlimaan. Ainut mitä keksin oli päästää aivot ajattelemaan kummallisia asioita) Palaillaan!

P.S. Täällä on +2 astetta lämmintä ja minä olen siitä niiiiiiin iloinen. En olis kestänyt hetkeäkään sitä kylmyyttä mikä Suomessa oli. Ihana kun voi laittaa mitä vaan päälle, eikä tarvitse aina olla toppahaalarit!

P.P.S. Olen oppinut juomaan Becks lemonia. Tiedän ettei se ole kaljaa, mutta se maistuu ainakin puoliksi kaljalta. Jonkinlainen osavoitto operaatiossani on tapahtunut. Välillä jopa tuntuu, että se maistuu ihan hyvältä. Perinteinen saksalainen olut aiheuttaa vielä inhoreaktion, operaatio jatkuu siis!