Viimeinen asia mitä teidän pitää vaihdossa ajatella on opiskelu...

Noin meille vaihtoon lähtijöille sanottiin lähtöorientaatiossa. Onhan se hyvä kun opiskelee kieltä ja kulttuuria. Silloin jo pelkästään se, että vedän perseet saksalaisessa baarissa luetaan kulttuurin tuntemuksen opetteluks. Ongelmaksi tulee vaan se, että ensimmäisen yliopistovuoden aikana minut aivopestiin ajattelemaan, että haluan muka valmistua jossain vaiheessa elämääni, ja siksi luonne ei anna periksi bilettää vaan koko vuotta ja olla opiskelematta kokonaan. Tämä hieno alustus johtuu tasan siitä, että olen nyt 2 viikkoa taas opiskellut 5kk lomailun jälkeen.

Ystäväiseni Johanna (joka oli täällä Konstanzissa muutama vuosi sitten) sanoi ennen lähtöäni, että Erasmusopiskelijat saavat melkein kaiken anteeksi kaikkialla muualla, paitsi Konstanzissa. Tietenkin säikähdin tätä aika kovasti, olenhan eräs laiskimmista opiskelijoista mitä tiedän. En ole koskaan joutunut näkemään paljon vaivaa, että olisin ihan ok. Pudotus oli siis aika kova jo viime vuonna yliopiston aloitettuani, saati sitten ajatus siitä että minun pitäisi istua kirjastossa illat biletyksen sijaan.

Jos olen ymmärtänyt oikein mitään tästä Konstanzilaisesta yliopistomeiningistä, olen järkyttynyt. Saksalaiset jaottelee opintonsa luentoihin, seminaareihin ja kursseihin. Näillä ei suurta eroa ole, muuta kuin kurssin koko. Luento on massaluento ja siitä saa 3op yleensä. Seminaari on sellainen luento mihin minä olen tottunut, eli tyyppejä istuu pulpeteissa ja saa kysyä ja keskustella. Näistä saa aina vähintään 6op, joistakin 9op. (Tuo 9op seminaari on kerran viikossa 2h yhden lukukauden ajan ja sinne pitää tehdä 5 sivua loppukirjoitelma ja yksi suullinen esitelmä. Jos verrataan meidän kieliopin kurssiin 6op, syksyllä 4h/vk ja keväällä 2h/vk.) Joo siis pisteitä täältä tosiaan saa ihan kivasti. Teen 30op nyt talvella ja silti minulla on vain ma-to luentoja ja ti, ke vain 2h. Se olis mahdotonta Suomessa. Noh Humanistinen tiedk. <3

Etten ihan liikaa ylistäis Saksan opiskeluja, on pakko kertoa eräs erittäin tärkeä asia. Saksalaiset kirjoittavat jokaisen kurssin lopuksi yleensä Hausarbeitin, joka on 12-20 sivua pitkä tieteellinen kirjoitelma kurssiin liittyvästä aiheesta. Joskus tämän sijaan on normaali tentti, mutta se on onnekasta. Nii kielten laitoksen Pro Seminaarit on öö mitä, 15 sivua? Saksalaiset opiskelijat kirjoittaa siis jokaisen kurssin päätteeksi pro semman tyylisen kirjoitelman. Onneksi minun ei ainakaan tällä lukukaudella tarvitse kirjoittaa yhtäkään. Ei ehkä 20 sivua saksaksi tulis niin helpolla ulos, kun kestää 3h kirjoittaa arvosanan 3 arvoinen 250 sanan aine.

Olen valinnut tälle lukukaudelle 5 kurssia. Saksa vieraana kielenä kursseista Schreiben und Grammatik ja Deutsch mit Filmen. Kielitieteestä Struktur und Geschichte des Deutschen, Pragmatik I ja Sociolinguistics. Alunperin ajattelin tehdä erään erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjallisuuden kurssin jonka aiheena oli II ms kirjallisuus. Menin luennolle, tajusin kaikki sanat mutten yhtäkään lausetta, tajusin että minun pitäis lukea noin 6 romaania kurssin aikana ja tajusin että minua ei tuo kirjallisuus oikeestaan kiinnosta. Tykkään lukea, mutta analysoida jokaista pikku asiaa, nein danke. (Ja joo joo, oon selittänyt kaikille vaihdossa oleville kavereille ettei pidä luovuttaa ekan tunnin jälkeen, mutta teen sen silti itse : D)

Schreiben und Grammatik kurssin idea on, että kirjoitetaan tekstejä, joiden mielenkiintoiset virheet sitten käydään läpi tunnilla yhdessä. Pystyttekö samaistumaan siihen tunteeseen, kun istut luennolla tyyppien kanssa jotka opiskelee jo 7. lukukautta saksaa ja sitten sun pitäis niiden kanssa yhdessä käydä läpi tekstien virheitä, joita et löydä koska et tiedä mikä siinä on muka väärin, koska et osaa kielioppisääntöjä. Sitten kun vihdoin luulet tietäväsi jotain ja sanot mielipiteesi ensimmäistä kertaa, joku venäläinen bimbo kattoo hämmentyneenä, naurahtaa ja sanoo että eihän se niin voi mennä. Siinä vähän saattaa lannistua ja kun on niin herkkäperse niinku minä, niin saattaa vähän tirahtaa kyynel silmään. (Kyllä, olen jo löytänyt sen yhden ihmisen ketä voin salaa vihata, vaikka se on varmasti ihan kiva. Mutta kun kaikista ei voi tykätä tai räjähtää, puran kaiken itseärsyynnyksen tähän tyyppiin.) Ehkä mä opin jotain tän kurssin aikana. Tämä olisi kai ideana.

Deutsch mit Filmen kurssi on tosi mielenkiintoinen, mutta vähän sellainen hömpänpömppä. Kun sanoin DaF (Deutsch als Fremdsprache) tyypeille, että haluan ottaa kurssin, ne sano että se on liian helppo. Puhuin itseni kuitenkin sille kurssille, koska siitä saa 8op ja me katsellaan saksalaisia leffoja. Olen kyllä nyt huomannut, että se on ehkä vähän liian helppo minulle, mutta kyllä olen oppinutkin paljon. Esim. sanastoa käydään paljon läpi ja se on ihan kiva. Ja tietenkin se, että kun katsoo joka viikko saksalaisen leffan, parantaa se varmasti kielitaitoa. Tällä kurssilla on harmi kyllä tämä sama mälsä tyttö, joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken, mutta ilahtuneena huomasin, ettei se tiedäkään. Sitä paitsi nämä kurssit on tason mukaan laitettu, joten jos se on elokuvakurssilla, ei sen taso voi hirveen paljon parempi kuin minun olla. (Tulee ihan sellainen olo että olen katkera pikkutyttö, mutta niin sitä pitää välillä ollakin. Sitä paitsi mua väsyttää. : D) Mutta ihanaa, kun on kurssi jossa tuntuu että osaan tosi hyvin. : )

Struktur und Geschichte des Deutschen (Saksan kielen rakenne ja historia) kurssi vaikuttaa nimensä puolesta älyttömän kuivalta kurssilta, mutta yllättävää kyllä, eka luento oli tosi mielenkiintoinen. Ymmärsin kaiken ja oli kivaa ja jee jee. Eka luento toisaalta käsitteli sitä historia puolta, en tiedä sitten mitä tapahtuu kun siirrytään rakenteeseen. Se luennoitsija on ihan huippuhauska tyyppi, mutta en ole yhtään varma tajuaako se sitä itse. Se vaan vetelee ihan kummallisia sivulausekommentteja aina väliin.

Pragmatik I ja Sociolinguistics käsittelee aika samantyylisiä aiheita osittain ja ne on tosi mielenkiintoisia. Pragmatikissa tajusin kaiken muun paitsi sitten jotkut kielitieteen termit, jotka se sitten selitti saksaks, jota mä en sit tajunnut. Mutta ehkä se tästä. Nii noi käsittelee siis sitä miten esim. kieli muuttuu erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Nyt ekalla kunnon Socion luennolla katsottiin vaan dokkari, joka kerto Amerikan murteista. Hill Billyt on vaan niin parhaita. : D

Ette muuten voi edes käsittää kuinka monta kertaa olen jo korjannut isolla alkukirjaimella alkavan substantiivin pois täältä tekstistä. Ehkä se on ihan hyvä asia. Tarkoittaa tasan sitä, että alan mukautua tähän kieleen ja hui, ehkä mä opin jotain tänä vuonna. Substantiivien isolla kirjoittaminen on ollut aina sellainen juttu minkä unohdan. Ainiin, tärkee juttu minkä tajusin vähän aikaa sitten! Minun kaksi tärkeintä ystäväistä Amelie ja Thea on molemmat ollut paljon tekemisissä saksan kielen kanssa. Amelie on puoliksi saksalainen niinkuin minä ja Thea on asunut Saksassa 8 vuotta. Ne osaa kielen tosi hyvin, mutta niillä ei ole mitään hajua miksi esim. joskus tulee den ja joskus dem. Eräs ilta sitten aloin selittää heille ja hämmennyin suuresti. Minä osasin selittää koko artikkeli + sijamuoto systeemin tosi hyvin niille. En tiennytkään tietäväni asiasta niin paljon teoriassa. Sitten kun osaisin vielä käyttää sitä käytännössä, olisi loistavaa.

Olin kirjoittanut pitkän angstin siitä, miten suuresti minua ärsyttää täällä tämä kirjasto. Kun se on niin vaikee ja monimutkainen. Sitten tajusin, että nyt kun siihen on tottunut niin äh, en jaksa enää angstata. Ainut mikä ärsyttää on, että reput pitää jättää lokeroon ulkopuolelle ja että tietokoneita on niin vähän. Nii ja että tää on monta kerrosta iso ja sekalainen ja en tajjuu.

Opiskelut on alkanu siis ihan kivasti, varsinkin kun täällä on kummallisena tapana että kaikki kerää rahaa erinäisiin tapahtumiin ja hyväntekeväisyyteen ja kaikkeen, paistamalla vohveleita. Vähintään 3 kertaa viikossa on joku paistamassa yliopiston aulassa vohveleita. Aivan loistavaa. <3