Kohti Konstanzia käy tieni

Viimeiset päiväni vapaana lomalaisena vietin tätini luona Hanaussa. Siellä käyminen on aina aivan loistavaa. Täti ja sen mies on kunnon luomu- ja ekologisuusintoilijoita, joten siellä tulee aina syötyä älyttömän hyvin ja ah aivan ihanaa (käytän huudahdusta ah aivan liian usein nykyään huomasin juuri :D). Ja sen lisäksi, että syö hyvin, saa vielä keskustella tosi fiksujen ihmisten kanssa, joita kiinnostaa psykologia ja filosofinen ajattelu. Tädin mies on tosi tosi kiinnostunut psykologiasta ja ihmismielestä, joten jokainen keskustelu on melkein kuin psykologin istunto. Aivan loistavaa. Kävin hänen kanssaan ostamassa junalipun Konstanziin ja mentiin sitten istumaan katukahvioon kaakaolle, niin sitten tuli keskusteltua elämästä ja ongelmista ja tuntuu että tunnen taas itseni paljon paljon paremmin. Ihan uskomatonta miten kiva onkaan puhua ihmiselle, joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja saa ajattelemaan siten asioita ihan uusilta kanteilta. Hassua miten tyhmä olio ihminen lopulta onkaan. Miten aina ajattelee, että omat ongelmat on paljon pahempia kuin muiden ja että muilla ei todellakaan ole samoja ongelmia. Vaikka todellisuudessa, suurimmalla osalla ihmisistä on samat perusongelmat.

Henkisen kasvun lisäksi tuli käytyä aivan ihastuttavassa (en voi uskoa, että oikeesti sanoin noin) pikkukaupungissa, jonne pitää mennä Mainin yli lautalla. Oli kyllä niin perus saksalainen pikkukaupunki, että huh huh. Ihania taloja, ihania pikkukujia ja loistavaa meininkiä. Laitan pari kuvaa, että saisitte edes vähän tuntumaa.

Alhaalla nyt kaupunki kaukaa lautasta kuvattuna. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi näkee punaisen neliön minkä laitoin kuvaamaan kohtaa mistä ylhäällä oleva kuva on otettu. Ylhäällä näette hienon mittarin, joka kuvaa sitä kuinka korkealle vesi on noussut tulvan aikana. Ihan mittarin yläosassa on 1300-luvulta oleva lukema. Ajatelkaa miten paljon Main on tulvinut, kun vertaa kuvaa alhaalla ja näkee miten korkealla jo tuokin talo on joenpinnasta. Ihan mittarin alaosassa on 1995 vuodelta lukema. En voinut käsittää, että vielä minun elinaikana on tulvinut niin paljon, että vesi on noussut tuon talon perusteisiin asti. AJATELKAA! Olenko minä vaan kummallinen vai miksi tämä on minusta jotenkin uskomatonta. :D

Täti ja mies hempeili <3

Löydettiin tosi söpö pikkukuja kahden talon välistä

Käytiin vielä kaupungin vanhan luostarin lääkekasvipuutarhassa. Siellä oli ainakin miljoona ja kaksi kasvia (ajattelin heti, että vähän eräs herra Esa olisi innostunut) ja sit oli merkitty mihin niitä voi käyttää ja onko ne myrkyllisiä vai ei jne. Älyttömän iso ja hieno paikka. Nyt tiedän, että metsämansikan lehtiä voi käyttää säryn lievittämiseen. Yritin tietenkin löytää epäasiallisia kasveja (kaikki voi itse päätellä mitä tarkoitan), mutta löysin vaan Belladonnaa.

 Seuraavaa kuvaa kohtaan tuntemani raivokas hämmennys ei todennäköisesti avaudu monelle, mutta toivottavasti edes sisko ymmärtää...

 Löysin Hanausta

HATTUPÄISEN KEVYENLIIKENTEEN LIIKENNEVALON!

WTF! O_O

Tätimies selitti, että liikennevalo on aivan uusi. Tuleeko hattupäiset kaikkialle??!?! :O

(selitysyritys: Hattupäisiä liikennevalomiehiä on vain entisen Itä-Saksan puolella. Eräs sukulaismiehemme ajattelee, että se on yksi Itä-Saksan hienoimmista asioista. Ja pakko sanoa, että onhan ne nyt paljon kivempia kuin ne normaalit tylsät tyypit)

Tällä viikolla kävin myös toisen tädin luona ja oli tosi mukavaa kun pääsee tutustumaan niihin ihan eri tavalla. Voi jutella ja olla vaan. Näin myös serkun 8vk vanhan tytön, joka oli kerrassaan voih. Niin pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Pidin sitä vaan sylissä varmaan tunnin ja se vaan nukku ja oli ihanan pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Toinen nukkui suu auki. Voih, miksi toinen sisko ei voisi tehdä jo vauvaa? Toisten vauvat on niin ihania aina. Ne voi antaa pois kun ne huutaa <3

So far.. Deutschland ist geil.. Katsotaan ensi viikolla kun opiskelut alkaa ja 5kk loma loppuu. :D