Byrokratiaa? Virastoja? Paperisotaa? Ei vaan meillä...

Nyt on ensimmäinen viikko (ja vähän enemmänkin) Konstanzissa mennyt ohi ja pakko sanoa, että on ollut loistavaa. On ollut niin parasta, ettei ole ollut aikaa kirjoittaa blogiinkaan! Nyt kun makaan sairaana sängyssä, on hyvä hetki kirjoitella mitä kaikkea olen puuhastellut viime aikoina.

Ekana viikonloppuna en siis tehnyt oikein mitään. Olin kotona ja kuuntelin, kun kaikkialla oli sikana bileitä. Sain kyllä aloitettua Literatur I kotitentin tekemisen : DDD. Ei se oliskaan pitänyt olla valmis kuin keväällä. No hitaasti hyvää tulee. Ei haitannut yhtään olla vaan kotona, piti kuitenkin tottua henkisesti siihen, että asuu nyt Saksassa ja Konstanzissa.

Maanantai 5.10.
Ei taidettu tehdä maanantaina muuta kuin istuttiin luentosalissa kuuntelemassa infoamista ekasta viikosta ja yliopistoelämästä. Sitten tehtiin tasokoe, jonka perusteella meidät kaikki jaettiin ryhmiin. Tasokoe muodostui 3 erityyppisestä tehtävästä: täydennä sana, täydennä lause ja kirjoita kuvan perusteella tarina. Koe oli oikeesti aika helvetin vaikee : D Kuvatehtävä oli hauska. Siinä oli nainen, jolla oli kukkakimppu ja takana näkyi nainen ja mies kävelemässä pois. Mä kirjoitin tarinan siitä miten tämä nainen oli halunnut yllättää tyttöystävänsä kukilla, mutta nainen oli tajunnut ettei rakastakaan enää tätä tyttöystäväänsä vaan oli löytänyt miehen. : DD Mulla oli niin hauskaa mä kirjoitin sitä. : D Niin ryhmiä oli 12 ja päädyin ryhmään numero 10. S-M oli ryhmässä nro 11, mikä ei ollut yllätys, koska se hallitsee saksan kieliopin paljon paremmin kuin minä.
Maanantaina jo tutustuin muutamaan tosi mukavaan tyyppiin. Yksi Aurelié Ranskasta tuli juttelee, kun oli kuullut joltain tutorilta, että minä opiskelen Saksaa. Se oli hirmu kiva.

Maanantaina olo siitä, että meidän vaihtovuoden aloitus on yhtä huijausta, kasvoi koko ajan. Olen kuullut niin paljon angstia paperisodasta ja byrokratiasta ja virastoista ja muusta mukavasta, että olin valmistunut henkisesti sitä varten. Kun meille sit jaettiin ekan viikon ohjelma, tajusin että orientaatio-ohjelma on erittäin jees, eikä ole niin kamalaa ettei minulla ole tutoria. Meidän orientaatio-ohjelmassa kaikki tehdään yhdessä. Yliopistoon kirjoittautuminen oli yhtenä päivänä, kurssien valintaa yhtenä päivänä, yhteinen kädestäpitäen kaupunkiin kirjoittautuminen oli nyt eilen maanantaina. Bürgerbüro, eli se kaupungin asukastoimistohomma, oli tullut yliopistolle, ja siellä sitten jonotettiin nätisti ja vuorotellen kaikki mentiin sanoo että moi, tässä lomake ja sit saatiin leima. Olen niin onnellinen tästä kaikesta, vaikka onkin samalla vähän huono omatunto. : D

Tiistai 6.10.
Koska olin ryhmässä 10, minulla ei tiistaina ollut muuta kuin vuokrasopimuksen hakeminen yhdestä toimistosta. Koska Saksassa pitää odottaa kaikkialle (olen kuullut että armeijassa käytetään ilmaisua "kiire odottamaan".. se toimii täälläkin), odottelimme toimiston oven takana noin 30 min. Siinä oli sitten hyvä aika jutella muiden saksassa edistyneempien kanssa (ryhmät 7-12 olivat samaan aikaan kaikkialla).

----Seuraavaksi tulee tosi tärkeä vinkki teille, jotka joskus lähdette vaihtoon ja luette tätä blogia saadaksenne ohjeita: Älä koskaan jää pois ekan viikon ohjelmasta! Lähde aina mukaan toimintaan! Jos joku pieni porukka on lähdössä kahville, mene mukaan!----

Siinä toimiston edessä seisoskellessa ja jutellessa päätettiin sitten lähteä kahville ja istuskelemaan. Ja näin tapasin Amelien, Thean, Danielin ja Danan. Ei varmaan muuta tarvitse selittää, koska huomaatte, että koko loppuviikko menikin sitten näiden tyyppien kanssa pyöriessä. Dana (Tsekeistä) opiskelee saksaa, Amelie ja Daniel (Ruotsista) opiskee kansantaloustieteitä ja Thea (Tanskasta) opiskelee oikeustieteitä. Kaikki puhuu tosi hyvin saksaa ja porukassa kun ollaan, puhutaankin aina saksaa (Daniel ja Amelie puhuu kyllä ruotsia aina keskenään ja minä aina yritän kamalasti ymmärtää : D). Thean ja Amelien kanssa vielä lähdettiin Lagoon ruokaostoksille ja kattelee Thealle näppyläkenkiä. Oli aivan mahtia, leikittiin rullaluistimilla urheilukaupassa ja aiheutettiin pahennusta. <3

Kuultiin sitten sattumalta linja-autossa, että minun asuintalon Europahausin 6-kerroksessa on bileet. Ja bileethän eivät siis olleet missään tietyssä asunnossa, vaan koko kerroksessa. Kuten tosiaan aikaisemmin selitin, kaikkien ulko-ovet ovat lasiovia ja niiden takana on ulkokäytävä. Bileet olivat siis ulkokäytävässä. Oltiin siellä Amelien kanssa kahdestaan ja oli aivan mahtiloistoa. Tapasin siellä Anssi nimisen suomalaisen jätkän (bussissa olin tavannut samana päivänä suomalaisen tytön joka kertoi, että suomalaisia oli siellä hänen lisäkseen vielä yksi poika) Vaasasta. Hassu mies. 190cm ja risat. Tuntui aika pieneltä olo. : D Siellä oli yllättävän paljon saksalaisiakin ja juttelin niidenkin kanssa paljon. Yksi opiskeli saksan kirjallisuutta ja sano, että voi auttaa mua kurssivalinnassa jos kirjallisuuden kursseja haluan tehdä (mä vähän veikkaan etten ainakaan ekassa Semesterissä meinaa, vähän tuo Literatur I polttelee vielä : D). Minua myös kosittiin (yks Tunisialainen Momo halusi oleskeluluvan : DDDD) ja ilta muutenkin meni loistavasti ainakin siitä päätellen, että heräsin seuraavana aamuna ikkuna ja ovi auki hammasharja kädessä. : D

Keskiviikko 7.10.

Onneksi keskiviikkona piti olla yliopistolla vasta puoli kolmelta yliopistoon kirjoittautumista varten. Ei olisi muuten varmaan päivä lähtenyt hyvin käyntiin. Yliopistoon kirjoittautuminen oli suhteellisen haastavaa. Meidän piti täyttää 4 sivuinen lomakenippu, jossa jokaiselle elämäntilanteelle ja opiskelualalle ja tiedekunnalle ja silmien värille oli oma koodinsa. Onneksi meitä auttamassa oli taas ihania yleistutoreita, jotka kädestä pitäen kertoivat, että sinähän asut Europahausissa ja sillon koodi on tämä. Jälleen kerran huomattiin, että kärsivällisyys on hyve, kun ensin 2 tuntia huoneen ulkopuolella odotettuamme ja luultuamme, että huoneen sisällä on joku Immatrikulation(kirjoittautumis)taivas, jouduimme sisällä odottamaan vielä 10 min yhteen pisteeseen ja sen jälkeen 20 min toiseen pisteeseen. Onneksi meillä EU-kansalaisilla, joilla oli kaikki lomakkeet ja passit ja E111kortit mukana kopioituna, kesti huoneen sisällä asioiminen vain hetken. Sainkin Thealta uuden lempinimen Superimmatrikulantin.

Immatrikulationin jälkeen oli Partykomiteen kokous. Ihan ekana päivänä oli kysytty ketkä haluais olla ideoimassa orientaation loppubileitä ja mihinkäs vanha järjestöaktiivi nahoistaan pääsis. Kaikki muu oli jo järjestetty valmiiks, mutta meillä oli 50€ käytettävissä koristeluun ja meidän piti myös keksiä bileiden teema. Pitkän vekslaamisen jälkeen tultiin tulokseen että yhdistämme White T-shirt (kaikilla valkeet t-paidat mihin sitten kaikki saa kirjoitella terveisiä) ja Crazy Hair partyt. Yksi bileiden idea oli myös että kaikki toisivat jotain oman kulttuurin omaista ruokaa mukana.

Torstai 8.10

Torstaina oli vuorossa keskustelutuokio Deutsch als Fremdsprache (ulkomaalaisille tarkoitetut kielikurssit) tyyppien kanssa, jotka suositteli mulle Schreiben u. Grammatik kurssia ja sitten puhuin itteni kuulema minulle liian helpolle Deutsch mit Filmen kurssille, josta saa 8op. Ihan hyvä homma tuo kirjoittaminen ja kielioppi kurssi. Ehkä opinkin nyt jotain kun on pakko kirjoittaa saksaa ja joku arvostelee. Danielkin on sillä kurssilla niin eiköhän siitä ihan hauskaa tule.

Illalla vielä leivottiin karjalanpiirakoita S-M:n kanssa ja oltiin kyllä ylpeitä kun ne oikeesti onnistu. Ei se olekaan niin vaikeeta kuin kaikki sanoo : O. Pakko elvistellä kuvilla täälläkin, vaikka moni vakiolukijoista varmaan Facebookissa on ehtinytkin ihastella. : D

Meillä ei ollut tietenkään mitään desimittaa tai muutakaan tällaista, niin kipaisin sitten naapuriin kysymään. Oli vielä oikein kivan näköinen mieshenkilö, joka ilomielin halusin lainata kun silmiä räpsytellen kysyin onko desimittaa tai muuta vastaavaa. ; D Meillä ei myöskään ollut leivonta-astioita, joten paistinpannu sai toimia korvikkeena.

Ohjeessa neuvottiin tekemään lättyjä ja kasaamaan niitä pinoon, mutta laittamaan paljon jauhoa väliin. Me sitten tietenkin oltiin vaan että paskat me niin paljon jauhoa hukata ja laitettiin vaan vähän. No lopputulos oli tietenkin se, että kaikki S-M:n vaivalla tekemät lätyt oli tarttunu yhteen, ja piti aloittaa alusta. : D

Ohjeen mukaan piirakoita olisi tullut 20, mutta koska bileisiin oli tulossa 200 vierasta, päätettiin tehdä coctail-piirakoita.

Oltiin sovittu Anssin kanssa, että me tehdään piirakat ja se tekee munavoin.

Perjantai 9.10

Perjantaina oli vain tylsiä infoja, joista en jaksa edes selittää mutta sitten iltapäivällä mentiin yliopistoliikunnan balettiin. Pienenä tanssittiin balettia, kun äiti veti sitä, mutta kyllä tämä venäläinen balettiope otti heti luulot pois. En enää sano tietäväni mistään mitään. Kurssi oli siis baletti aloittelijoille. Opettaja aloitti selittämällä perusasennot ja ryhdin tärkeyden ja tämä ei siis ollut mitään leikkibalettia vaikka olikin aloittelijoille. Meillä piti olla varpaat kunnolla ulospäin niin, että tunnin jälkeen oli polvet paskana. Maha ja peppu piti olla tiukkana ja kädet täydellisesti, niin että 15 min jälkeen oli ihan maitohapoilla. : D Aivan loistava tunti ja mennään aivan satana takaisin. Harmi vaan, että nyt tällä viikolla en pääse kun menen varmaan sukulaisiin.

Illalla oli sitten tietenkin ne valkoinentpaitahullutukka-bileet ja koska olin baletissa neljään asti ja partykomitean jäsenenä minun piti olla laittamassa tilaa valmiiks kuudelta, tuli pieni kiire. Huomasin sitten kotona, että tukan sotkeminen ei vie kamalan kauan aikaa. : D

Bileet oli aivan loistavat. Kaikki piirteli kaikkien paitoihin ja ruoka oli mahtavaa ja dj oli loistava ja jee jee! :)

Ihan loistava idea oli kyllä tää valkoinen t-paitahomma koska on kiva saada muisto tästä vuodesta. Vaikka sitä ei ehkä päällä voi pitääkään myöhemmin.
Meidän Kansainväliset opiskelijat koordinaattorikin oli aivan loisto. Se on ihan normi opiskelija, mutta tekee yliopistolle hommia myös. Tosi rento tyyppi.

Ilta loppui vähän hölmösti, koska oltiin sovittu, että kaikki partykomitean jäsenet jää siivoamaan ja että mennään yhdessä jatkobilepaikkaan nimeltä Dance Palace. No kyllä ne jäikin, mutta sitten kuin oltiin valmiita, kaikki sano ettei ne lähdekään enää jatkoille. Yliopistolta kotiin on 6km ja vika bussi oli jo mennyt. Itutuskäyrä oli alkanut nousta jo aika korkealle, mutta onneksi sitten muutama tutoreista oli lähdössä taksilla ja pääsin niiden kanssa, eikä tarvinnut edes maksaa taksia kun ne oli herrasmiehiä. Dance Palace oli juuri sellainen kuin nimestä voi kuvitellakin. En ole nähnyt pahempaa lihatiskiä. Mutta kivaa oli loppuenlopuksi vaikka meinasikin taas loppua usko ihmiseliöön.

Viikonloppu

Ekana päivänä oli meillä ollut mahdollisuus ilmoittautua viikonlopun ohjelmaan, joka oli historiallinen opastettu kierros Konstanzissa ja samanlainen kierros Meersburgissa. Keli ei ollut mikään ihanin kun satoi ja tuuli ihan hirvittävästi, mutta muuten oli oikein mukavaa. Meersburgiin mentiin lautalla ja nyt näin sitten oikein kunnolla sen Bodensee. Heti aloin unelmoida kesästä ja Bodenseen rannalla loikoilusta. Meersburgissa oli meneillään jotkut keskiaikamessut, joten linnassa pomppi narreja ja linnanneitoja. Oli ihan hauskaa.

Rakastan Saksassa näitä pieniä kujia. Minulla on onni asua Konstanzin vanhan kaupungin puolella, täällä näitä riittää.

Meersburgin linnassa opas hehkutti ihan onessaan näitä lankkulattioita, jotka narisee ihan kamalasti. Aloin kierroksen edetessä koko ajan miettiä enemmän ja enemmän sitä, että asutaanko me suomalaiset keskiajalla, kun monen kaverin maatalon tuvassa on vieläkin lankkulattiat...

...ja tällainen leivinuuni jonka päällä voi nukkua.. vou siistiä!

Yhdessä nurkassa oli oikeesti polttopuita ja naurettiin siinä sitten Anssin kanssa, että no voutsi voi never seen! Sit kun selitin muutamalle, että joo meillä on esim. kotona puuhella jolla tehdään ruokaa.

Kaikki oli ihan O_O SIISTIÄ!

Meillä kaikilla oli Meersburgista tulon jälkeen hirvee tanssifiilis ja ajateltiin, että kyllä jokin on auki sunnuntaina. Sovittiin siis, että tytöt tulee mun luo istuu iltaa ennen tanssimaan lähtemistä. Juttu vähän levis ja kaikki luuli, että meillä on bileet. Onneks sain kuitenkin pidettyä homman kasassa ja ajoin sit tyypit ulos kun tajuttiin, että sunnuntaina ei ole tosiaan mikään auki. : D Yllättävää : D

Maanantaina oli vain muutama info yliopistolla ja sitten mentiin shoppailemaan kaupunkiin. Ideana oli mennä illalla pelaamaan bingoa ja syömään kaksi yhden hinnalla burgereita, mutta suunnitelma kosahti vähän, kun niin monen piti perua. Jossain vaiheessa tajusin olevani tosi tosi väsynyt ja Theakin sanoi, että näytän todella sairaalta, joten peruttiin illan vietto ja lähdettiin kotiin. Onneks tehtiin näin, koska menin yhdeksältä nukkumaan ja heräsin tänä aamuna 11 aikaa. Nyt minulla on järjetön nuha ja räkäyskä. Koko ajan olen toivonut, että sairastuisin kunnolla vähäksi aikaa. On niin ärsyttävää vaan yskiä koko ajan ilman, että on kunnolla sairas. Syytän tästä räkätaudista apteekista hakemiani yskänlääkeimeskelytableteita. Niiden oli tarkoitus irroittaa limaa ja sen ne näköjään tekivätkin. : D

Nyt pitäisi käydä hankkimassa pyykin pesukonetta varten pesukortti, koska minulla ei taida olla enää vaatteita puhtaina. Viimeiseksi vielä tärkein ilmoitus (kyllä tämä megakirjoitus loppuu vihdoin)...

Te saatatte sanoa, että plääh vähän tylsät, tuollaiset on kaikilla, mutta tiedättekö mitä... minulla ei ole vielä tuollaisia. ;D Eli siis kyllä, Ann Eliö on ostanut elämänsä ensimmäiset korkkarisaappaat! Ehkä minusta tulee vielä tyttö joskus. 

Danke für ihre Aufmerksamkeit! Bis bald!