keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kurssipalautetta osa 2

Yritän päästä eroon kilometrien levyisestä blogiahdistuskanjonista. Aloittaakseni kirjoittamisen taas, teen tämän toisen osan kurssipalautteista. Anteeksi, ei tule nyt kuulumisia. Yritän. <3


Alun perin kun menin Saksaan, ajattelin, että haluan tehdä paljon kursseja talvella ja vähän kesällä. Tietysti haluan nauttia elämäni ensimmäisestä Suomen ulkopuolisesta kesästä (tähän ei lasketa joka kesäisiä sukulaisvisiittejä Saksaan pienempänä). No näin en kuitenkaan tehnyt. Olen ehkä maininnut aikaisemminkin tästä asiasta, mutta Konstanzin yliopisto on tosiaan eliittiyliopisto. Politiikassa, hallinnossa, oikeustieteessä ja taloudessa. Ei kielitieteessä. Kuten Jyväskylässäkin, näiltä vähän vähemmän mediaseksikkäiltä (yritän aina käyttää Mediensexy-sanaa täällä, mutta ei nää ymmärrä sellaista käsitettä :D) aloilta otetaan koko ajan määrärahoja pois, joten kurssitarjonta ei ole mitään parasta luokkaa. Nyt en edes aloita tämän syksyn tarjonnasta valittamista..se seuraa myöhemmin. Mutta asiaan. Kesällä tarjottiin muutama tosi mielenkiintoinen kurssi, mutta ongelmana oli hiukkasen liian vaativa saksa. Kuten talvellakin, lopetin pari kurssia heti alkuunsa, koska en ymmärtänyt sanaakaan mitä luennoitsija sanoi. Tietenkin pieni motivaatio-ongelma liittyy tähän myös (pitäisi ehkä alkaa lukea niitä kurssimateriaaleja etukäteen)

Tämän johdannon jälkeen siis kurssit mitä tein kesän aikana:

Semantics

Tämän kurssin piti italialainen täti englanniksi. Hän puhui englantia kuin italiaa, italialaisella aksentilla. Toisin sanoen, en ymmärtänyt koko lukukauden aikana sanaakaan. Ensimmäisellä luennolla hän kertoi ystävällisesti, että jos vihasit matikkaa koulussa, tulet vihaamaan tätä kurssia. Semantiikan idea on muuntaa kaikki mahdolliset kommunikoinnin osat logiikan lauseiksi. Vihasin matikkaa, rakastin logiikkaa, vihasin tätä kurssia. Johtuen tasan siitä, että muutaman tunnin pinnistelyn jälkeen päätin, etten tule ymmärtämään koskaan mitään. Luovutin siis. Saman tein matikassa silloin joskus. Pienellä ponnistelulla, olisin varmasti pärjännyt. Mutta olen laiska ja luovutan, jos en heti osaa. :D (HAH! Luin juuri mitä kirjoitin keväällä kurssin aluksi. En halunnut luovuttaa. :D Hah)

Kävin kuitenkin jokaisella luennolla. Tein myös kaikki tehtävät. Kävin myös tentissä. En todellakaan päässyt läpi, mutta yritin kuitenkin...sen 3 päivää kellon ympäri ennen tenttiä.

Jos tykkään logiikasta, tykkäät tästä.

Landeskunde

Kurssin idea oli keskustella ajankohtaisista aiheista, ja se oli mukavaa. Ongelmana oli kurssin suuri osanottajamäärä, jonka takia suunvuoron saaminen oli tosi vaikeeta välillä. (Joo joo, jopa minä en saanut suunvuoroa :D) Tunnilla katsottiin aina nauhoite uutisista, joka piti katsoa ja kuunnella, ja samalla piti vastata kysymyksiin. Se harjoitti tosi hyvin kuullunymmärtämistä. Se oli minustakin välillä hankalaa, mutta kurssin taso olikin C1.

Hyvänä puolena oli, että pääsin purkamaan agressioitani joka viikko kaverin kanssa joka istui samalla luennolla. Se ärsyttävä tyttö, leijonanakin tunnettu, oli kurssilla loppuun asti hermoja kiristävä. Mutta osoittautui, että tyttö on hirmu herttainen normaalissa elämässä. Joka ei tietenkään ollut yllätys. Olen aika varma, että tyypit ajattelee, että minäkin olen ärsyttävä. :D

Ei ole oikein kamalasti sanottavaa muuta. Kurssi oli hauska, ei ihmeellinen, mutta ihan mielenkiintoinen.
Ärsyttävä loppu kurssille tuli, koska arvosanoja annettaessa opettaja kertoi, että kaikki kotitehtävät olisi pitänyt palauttaa hänelle ja niiden puuttuminen laskee numeroa. Aikaisemmin hän oli aina sanonut, että tehkää jos huvittaa. Joo en siis tietenkään palauttanut kaikkia kotitehtäviä. :(

Arvosana: osallistuminen, kotitehtävät ja loppukoe - 2,0

Grammatik

Opin paljon. En niin paljon kuin olisin halunnut, mutta paljon kuitenkin. Opettaja piti saman mukavan lähestymistavan kielioppiin, joten en kyllästynyt, kettuuntunut, tai luovuttanut. Nyt jos vielä osaisi ne asiat mitä "oppi".

Arvosana: osallistuminen, 2 loppukoetta - 2,3

Second language acquisition

Kurssi oli loppuun asti tosi mielenkiintoinen. Opin hirvittävän paljon, ja varmasti luen kurssimateriaaleja myöhemminkin. Kävi muutamakin hassu sattuma kurssin aikana. Kurssi on englanniksi, mutta kavereitteni kanssa puhuin aina tunnilla saksaksi. No aloinpa sitten kerran vastaamaan luennoitsijan kysymykseen saksaksi, enkä tajunnut mitään. Selitin hirmu kovaa kyytiä saksaksi ainakin 5 lausetta, ennenkuin naapuri vihjasi, että käytän väärää kieltä. Se oli tietysti kaikkien mielestä suloista, niinkuin kaikki virheet mitä teen. On tosi tosi vaikeeta välillä tajuta mitä kieltä puhuu. Varsinkin, jos pitää englannin ja saksan välillä vaihtaa nopeasti.

Toinen sattumus on monimutkaisempi. Kirjoitin kotona raporttia ryhmämme tekemää presentaatiota varten. Tarinan ymmärtämistä varten on tärkeää tietää 3 faktaa jotka jo mainitsin: kurssi on englanniksi, kanssaopiskelijoiden kanssa puhutaan saksaa ja minä olen suomalainen.

1. Ajattelin itsekseni, suomeksi, mitä kannattaisi kirjoittaa
2. Ajattelin itsekseni, englanniksi, miten muotoilen lauseen
3. Ajattelin itsekseni, saksaksi, ettei huono muotoilu haittaa, koska kanssaryhmäläiset tarkistavat raportin kuitenkin

Tämä kaikki tapahtui 10 sekunnin aikana. Niin, millähän kielellä minä nykyään ajattelen...ei mitään hajua. Riippuu kohderyhmästä. Näen unetkin saksaksi, jos puhun unessa saksalaiselle.

Tentti oli tosi vaikee ja ilkeä. Tehtävinä oli esimerkiksi lauseiden täydentämistä puuttuvilla sanoilla. Aivan kamalan pikkumaisia kysymyksiä. Kuulin myöhemmin, että luennoitsija on juuri tuollainen ja hyvää arvosanaa on vaikea saada. (Puolustelen vain arvosanaani, koska olisin halunnut paremman)

Arvosana: osallistuminen, presentaatio, tentti - 2,7

Phonologie

Näin jälkikäteen katsottuna kurssi oli tosi haastava. Oli kamalan paljon ulkoaopettelemista, mutta aihe oli myös hirmu mielenkiintoinen. Vaikka en niin hyvää arvosanaa saanutkaan, voin silti sanoa, että tykkäsin kurssista. Olisi pitänyt panostaa enemmän. (Niinkuin aina.) Sanoin keväällä, että luennoitsija puhuu ihanan selvää saksaa ja tästä on hauska sattuma. Kurssin loppupuolella täytettiin palautelaput ja seuraavalla luennolla saatiin kuulla mitä oltiin sanottu ja hänen vastaus meille. Itsekin nauraen hän kertoi, miten paljon palautetta oli tullut hänen tavastaan puhua. Puolet olivat sitä mieltä, että hän puhuu liian selvästi, ja puolet, että hän puhuu ihanan selvästi. Vaihtarit ainakin nautti, kun kerrankin tajusi jokaisin sanan. :)

Arvosana: kotitehtävät, tentti - 3,3

Kesä oli opiskelumielessä oikein positiivinen kokemus. En hirveetä stressiä aiheuttanut itselleni onneksi. Tenttikausi sattui tietenkin siihen 4 viikon 37C lämpöaaltoon, jonka huomaa arvosanoista, mutta ekaa kertaa elämäni aikana ainakin rusketuin. :D Miten se oli..."viimeinen asia mitä teidän pitää ajatella vaihdossa, on opiskelu"?

Muutama viikko sitten sain sähköpostin, että viime vuoden kurssit oli mennyt myös Jykylän rekisteriin. Oli mahtavaa huomata, että rajatapaus arvosanat oli yleensä pyöristetty ylöspäin ja sain monta pakollista kurssia korvattua noilla opinnoilla. En siis aivan turhaan vuotta Saksassa pööpöillyt. Tämän lisälukukauden hyödyttävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta siitä ei enempää.

Huh, vitsi miten mahtavaa on saada jotain tänne lätkäistyä!
Palataan, toivottavasti pian!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Miten elämänsä saa hallintaan?

Huomasin juuri nyt, että minusta on tullut todella hajamielinen ja huomioon ottamaton. Unohdan kiittää ihmisiä, unohdan vastata sähköposteihin, unohdan kysyä kavereilta mitä niille kuuluu. Jotenkin nyt vaan tuntuu, että on kamalasti kaikkea tekemistä, ja se on se syy mitä sanon kavereillekin. Mutta kun ei edes ole. Ei minulla ole niin paljon tekemistä. Istun kotona ja tylsistyn. Vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä. En ole ollut mesessä online kuukausiin, koska ahdistun siitä ajatuksesta että ihmiset alkavat kysellä mitä kuuluu ja pitää selittää mitä olen tehnyt. En halua selittää kaikille erikseen. Ja tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle yhtäkkiä jos ihmiset kysyy mitä kuuluu. Miten ihmeessä mä edes ahdistun tällaisesta. En ymmärrä.

Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa lukea kirjoja tenttejä varten, mutta en lue.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa etsimään kämppää ensi lukukautta varten ja päättämään asioita.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kysellä kavereilta mitä niille kuuluu.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tätä. Mutta en vaan saa aloitettua.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kirjoittaa blogiin kuulumisia ja tuntoja.

Miten ihmeessä te ihmiset pidätte elämänne hallinnassa?

Minusta tuntuu, että elän vaan tätä elämää päivä kerrallaan enkä saa mitään aikaiseks. Kaikki on no mä teen sen huomenna. Mutta ei niin voi elää. Ei oikeestaan voi elää päivä kerrallaan, koska tulevaisuuden suunnitelmia on pakko tehdä. Juttelin siskosen kanssa yksi päivä siitä, että pitäisi alkaa kirjoittaa ylös mitä kaikkea haluan tehdä päivän aikana. Minusta alkaa tuntua että minun on pakko tehdä se. Unohdan ihmiset. Unohdan rakkaat ja ne loukkaantuu ja tuntuu pahalta. En halua unohtaa tärkeitä ihmisiä elämässä. En halua unohtaa kiittää ihmisiä siitä mitä ne ovat tehneet minulle. Tuntuu, että pienikin muutos tähän tylsään elämänrytmiin saa kaiken pois tolaltaan ja häiritsee. Mutta eihän se niin ole. Miten niin minulla ei ole aikaa mihinkään. En ole tehnyt mitään viikkoihin!

Sain kaksi kuukautta sitten sähköpostin pojalta joka tekee kandin työtä ja kysyi voinko vastata 5 kysymykseen saksassa olosta. En vastannut heti, ja unohdin. Nyt ei minusta varmaan ole enää mitään hyötyä. Mutta ehkä pitää kysyä kuitenkin. Voisin aloittaa kaiken sen hyvittämisen minkä olen jättänyt tekemättä. Yritän oikeasti. Ja nyt alan kirjoittaa kyllä asioita ylös mitä pitää tehdä!


Rakas perheenjäsen, ystävä, anteeksi jos tunnet että olen hyljännyt sinut. Tai jos olen ollut töykeä tai kummallinen kun ollaan juteltu. Ajattelen teitä kaikkia kuitenkin ja olette tosi tärkeä osa minun elämää. (Hmm viime blogimerkintä taisi loppua suunnilleen samalla tavalla..mikä mua vaivaa?)
Pusuja kaikille!