Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lähdössä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lähdössä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. syyskuuta 2009

Hallo Deutschland!

Minulla on aina ollut kuvitelma siitä miltä tuntuu lähteä vuodeksi pois toiseen maahan. Olin kuvitellut, että siihen liittyy tunteita kuten: jännitys, pelko, innostus, suru ja ilo. Tietenkin siis oletin, että minustakin tuntuisi tältä. Fiilis, mikä minulla kuitenkin oli koko viimeisen viikon ajan, oli ennemminkin lähellä sanan "Plaah" tuomaa vaikutelmaa (luukuun ottamatta muutamia paniikin hetkiä.. ks. edellinen merkintä). Ihmiselle, joka on koko elämänsä elänyt tunteiden perusteella, oli todella hämmentävää ja pelottavaa olla tuntematta mitään. Varsinkin, kun Saksaan muutto on kuitenkin -suhteellisen- suuri asia.

Viimeisellä viikolla, kun minun olisi pitänyt esim. pakata ja järjestellä vaihtoon lähtöä, istuin kotona ja katselin telkkua, ihan niinkuin aina ennenkin. Perjantaina kun oli viimeinen mahdollinen pakkauspäivä, tämä alkoikin tuntua. Vinkkinä siis niille, jotka mahdollisesti joskus tätä blogia lukevat saadakseen neuvoja omaa vaihtoon lähtöä varten, usko siskoa, veljeä, vanhempia, kämppistä, koiran kaimaa tai kummia ja aloita pakkaaminen ajoissa. Se säästää sinut paljolta stressiltä. Jännitystä toi myös hetki, kun juttelin S-M:n (toinen Jyväskylästä Konstanziin lähtevä tyttö) kanssa ja hän kysyi olenko varannut aikaa Hausmeisterille (vähän niinkuin talkkari kai) kämpän avaimen saantia varten. Noh, en siis tiennyt että näin pitäisi tehdä. Aika pitäisi varata 10 päivää aikaisemmin ja 10 päivää aikaisemmin olisi siis ollut lähtöpäivä (tilanne on tähän mennessä selvinnyt niin, että laitoin postia Hausmeisterille sanoen: Hilfe! ja vastaus kuului: Keine Sorge! Eli siis aika tarvitsi varata vain, jos ei tule normaaliin vastaanotto aikaan. Huh. En ollut vielä siihen mennessä, enkä kyllä vieläkään, kuullut mitään mistään tutorista joka minua siellä saattaisi odottaa ja neuvoa, joten menen ihan omia aikojani en tiedä millon.

Sunnuntaina, viimeisenä iltana ennen lähtöä, istuin kämppisteni kanssa ruokapöydän ääressä jutellen jotain aivan muuta, kun se iski. Tajusin juuri sillä hetkellä, että olen ihan tosissani muuttamassa Saksaan vuodeksi. Se oli outo hetki. Voin myöntää, että tunsin oloni myös suhteellisen tyhmäksi ja hitaaksi.

Ennen kuin alan vihdoin kertoa, että miltä minusta nyt täällä Saksassa tuntuu, on pakko kertoa, että tunnen itseni huijariksi. Koska olen puoliksi saksalainen, minulla on tietenkin puolet suvusta täällä valmiina odottamassa ja auttamassa. Ettei tämä tekisi tilannetta vielä tarpeeksi helpoksi, siskoni on asunut Saksassa jo vuoden ja oli ennen tänne tuloani suunnitellut ekan viikon kokonaan ja ottanut yhteyttä sukuun. Tänne tuloni on siis ollut erittäin vaivatonta. En taida olla mikään normaali vaihto-oppilas. Mutta on kyllä myös sen verran itseäni puolustettava itseni kritiikiltä (ei juma mikä lauseasettelu), että ensi viikolla olen aivan omin päin ja kun sitten lopulta Konstanziin menen, olen aivan omillani (nyyh, missä olet Konstanzin Annani*).

Maanantai - lähtöpäivä:

Rakas kämppikseni oli lainannut minulle petivaatteet, että voisin nukkua viimeisen yön (äiti oli hakenut kaikki tavarani sunnuntaina... sänky siis huoneeseen jäi alivuokralaiselle) ja heräsinkin sitten yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen. Olin sopinut meneväni vielä viimeistä kertaa ah, niin ihanaan Lozziin syömään kavereiden kanssa 11:30 ja ohjelmassa oli aamulla vielä raivokasta jääkaapintyhjennyssyöntiä, huoneen siivousta ja yliopistolla todistusten kopioimista. Juna Tampereelle lähti 14:25 riippumatta siitä olinko minä kyydissä, joten pieni stressi oli koko ajan ehdinkö tehdä kaiken. Onneksi pelastava Dumppienkeli (uskomatonta kyllä, Dumppilaisissakin on ihan mukavia heppuja näin humanistisilminkin katsottuna) oli luvannut viedä minut, 90 litraisen 15kg painavan kassin ja 10kg painavan läppärilaukkuni matkakeskukselle autolla. Luksusta.

Matka Tampereelle ja lentoasemalle ja lento Saksaankin meni yllättävän hyvin. Laukku painoi lentokentällä 16,6kg joten laitoin lisää vaatetta päälle ja olinkin sitten hehkeän punaisena ja hikisenä takissa, hatussa, kaulaliinassa ja kahdessa hupparissa. Ryanair on aika tarkka painorajojensa kanssa, mutta onneksi 15kg on 15kg vaikka vaaka näyttäisi 15,9kg. Kuten taisin jo aikaisemmin Ryanair merkinnässä mainitakin. Ja kuten merkinnän kommentissa sanoin, Ryanairilla on kaksi tapaa laskeutua, sulava ja räsähtävä. Tällä kertaa koin unelmalaskeutumisen. Ei ollenkaan vuoristoratafiilistä (joka on siis hyvä asia tässä yhteydessä). Frankfurt Hahn:in kentältä oli tarkoitus suoriutua Offenbachin juna-asemalle, mistä rakas siskoseni minut hakisi. Kentältä lähtee muutaman tunnin välein Terravision linja-auto, jolla sinne pääsee. Seisoin sitten pysäkillä n. 15 muun ihmisen kanssa, kun eteemme kaartaa minibussi. Kuski tulee pihalle ja sanoo, että kahdeksan ensimmäistä pääsee kyytiin. Oltiin kaikki hieman O_O ja WTF! Olin yksi näistä onnekkaista joiden ei tarvinnut odottaa puolta tuntia toista minibussia ja myöhästyä kotiin pääsystä. Kuskilta kuulimme sitten, että hän oli ajanut niitä oikeita busseja jo 50 vuotta, oli ottanut viikon lomaa ja heti olivat bussit hajonneet. Minibussi oli siis hätäratkaisu. Lopulta kuitenkin päädyin onnellisesti siskon luo ja nukkumaan. Oli suhteellisen väsynyt olo.

Tiistai:

Tänään oli hieno päivä. Suunnitelmissa oli hankkia minulle saksalainen liittymä ja sitten lähdin junalla Nürnbergiin sukuloimaan. Siskosellani oli töitä, joten minua opastamaan liittymien ihmeelliseen maailmaan lähti hänen poikaystävänsä. Liittymän hankkiminen oli oikein helppoa, kun sisko oli jo etsinyt halvimman liittymän valmiiksi ja kertoi mistä sen saa ostettua. :D Onpas tää vaihtoon lähtö helppoa!

Kun olin ostanut liittymän ja yritin aktivoida sen soittamalla annettuun numeroon, koin ensimmäisen "MOI OON ULKOMAALAINEN, EN TAJJUU!!" -hetken. Mukava nainen puhelimen päässä puhui murtaen hiljaisella äänellä asioista, joista en tajua mitään edes suomeksi. Yritin siinä sitten tajuta mitä hän halusi tietää minulta ja mitä minun pitäisi tehdä. Tädillä alkoi selvästi mennä hermo, kun jo kolmannen kerran kysyin että niin mitä minun pitää sanoa (hän kysyi etu- ja sukunimeäni, mutta ei tietenkään voinut käyttää niitä normaaleja sanoja, vaan suosi hämmentäviä kiertoilmaisuja). Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes hän kysyi osoitettani. Ei tämä olisi ollut ongelma, jos tietäisin osoitteeni. Tiedän kyllä kadun nimen ja numeron, mutta en esim asunnon numeroa. Koska minä eikä siskon poikakaveri kumpikaan tiedetty siskon postinumeroa, asun tällä hetkellä liittymäntarjoajani tietojen mukaan siskoni poikakaverin luona. :D Onneksi hän on loistotyyppi ja toivotti minut välittömästi tervetulleeksi! Puhelun aikana kävi muutama muukin hassu kommunikaatio-ongelma (minun piti sanoa syntymäaikani ja koska olen tyhmä, en osaa vieläkään sanoa saksalaisia numeroita oikein ja väitin syntyneeni vuonna 1998 eikä 1989**), jonka takia täti toisessa päässä luuli, että pilailen hänen kustannuksellaan ja olen joku keskenkasvuinen teini, enkä vakavasti otettava asiakas (olenkohan minä vakavasti otettava asiakas?). Onneksi kaikki päättyi hyvin ja minulla on nyt uusi puhelinnumero (jos olet ihminen, joka luulee ansaitsevansa tietää tämä kohtalokas numerosarja.. mää facebookkiin, siellä se on tiedoissa).

Nyt illan sitten olen viettänyt sukulaisissa Nürnbergin seudulla ja on ollut oikein ihanaa. Täällä on 25 astetta lämmintä ja puissa on vihreitä lehtiä ja näiden rypälepuska työntää uusia kukkia. Että silleen. Käytiin syömässä Italialaisella ja pakko sanoa näin pastariippuvaisena, ei jumantskukka! Nam.

Tämä viikko mennään sukuloidessa ja ensi viikolla suuntaan etelään Konstanziin. En vielä tiedä miten, mutta onneksi on sellainen hieno nettisivu, jonne ihmiset käyvät ilmoittamassa, kun ajavat jonnekin päin Saksaa ja kyytiin mahtuu porukkaa. Se toimii ihan oikeesti ja se on ihan turvallistakin. http://www.mitfahrgelegenheit.de/
Näillä näkymin ei ollakaan menossa Oktoberfesteille. Vähän harmi joo, mutta toisaalta sit taas ei. Ois ollut aika stressin aihe ja ihan kiva olla rauhassa suvun luona. Asiaan vaikuttaa myös vähän se fakta, että täällä on menossa ilmeisesti pienet terrorihälyt, kun al-Qaida on uhannut posauttaa Saksassa ja Oktoberfestit ois aika ihannekohde. Emme siis ole nössöjä ja vainoharhaisia, emme vaan halua posahtaa <3 Kuvia saattaa tulla joskus sitten, kun on joku joka niitä vois ottaa, kukaan ei jaksaa miljoona: Moi tässä olen minä, mun käsivarsi ja vähän metsää takanani -kuvia. Viikko jatkukoon yhtä hyvänä kuin tähän mennessä. Huomenna kreikkalaiselle syömään, veikkaan siis että jatkuu! (Tie tämän naisen sydämeen kulkee ehdottomasti mahan kautta)

P.S. Nyt minäkin olen täällä
P.P.S. Päiviä lähtöön -laskuri on nyt muuttunut Päiviä vaihdossa -laskuriksi.


* Anna oli rakas tutorini kun aloitin saksan opinnot Jykylässä <3
* * Teille ketkä ette osaa saksaa, ettekä osaa päätellä lauseen perusteella: Saksan kielessä sanotaan numerot 20:n jälkeen tyylillä yksi ja kaksikymmentä, ei siis kaksikymmentä ja yksi.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Apuaaaaa!!!

...palaan asiaan myöhemmin! : D

torstai 3. syyskuuta 2009

Filosofinen olo ja pohdintaa eri kulttuureista

Meillä alkoi tänään Begleitkurs zum Auslandsstudium, jossa mietiskellään kulttuurien eroja ja kulttuurishokkia ja muita tärkeitä juttuja ettei säikähdettäis heti kun eka angsti vaihdossa alkaa. Huomasin siellä kurssilla sitten sellaisen pienen asian itsestäni ja kulttuurien välisistä eroista, että tuntuu naurettavalta etten sitä aikaisemmin ole tajunnut. Opettaja kysyi mitä tehtäis, jos kämppis pitäis jo kolmatta päivää bileitä eikä saatais nukuttua. Suurin osa ihmisistä vastasi joko menevänsä valittamaan asukastoimistoon, kirjoittavansa lapun tai kärsivänsä hiljaa. Se tuntui minusta oudolta. Minä menisin ehdottomasti sanomaan suoraan. Muitakin tällaisia asioita tuli mieleen mitä en todella tekisi samalla tavalla kuin suomalaiset kurssikaverini.

Olen aina ajatellut olevani tietynlainen vain sen takia, että se kuuluu persoonaani. Nyt olen tämän vuoden aikana vähitellen huomannut, että sen on pakko johtua myös jostain muusta. Tämän päiväisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että meidät on taidettu kasvattaa jonkun muun kuin suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tajusin, että äitimme muutti Saksaan 19-vuotiaana ja asui siellä 20 vuotta. Ei noin pitkän ajan jälkeen ole enää suomalainen. Kulttuuri vaikuttaa varmasti syvästi varsinkin noin nuoreen.

Tuntuu tosi oudolta, etten ole ajatellut tätä ennen tästä näkökulmasta. Olen vaan haudannut itseni siihen ajatukseen, että ei se oikeesti ole niin ihmeellistä että olen puoliksi saksalainen. Olen kuitenkin asunut koko elämäni suomessa. Nyt vasta alan huomata miten paljon se on minuun vaikuttanut. Juttelin kurssin jälkeen opettajani kanssa ja hän käski minun lopettaa kuvittelu, että olen muka normaali suomalainen. En ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Ja oikeestaan se on minusta vain hyvä asia. :) Tässä voidaankin sitten miettiä, millainen on normaali suomalainen kun täällä kuitenkin se 5 miljoonaa erilaista ihmistä asuu. Mutta se on sitten toinen juttu. Nyt loppuu filosofinen ajattelu ja alkaa uneskelu... onpas tämä tutorointi raskasta huh. Mutta kivaa! :)

Vaihtovalmistelut etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen lähettänyt tutorpyynnön, mutta en ole saanut vastausta. Olen myös selvittänyt menoani sukulaisiin. Enää pari viikkoa jäljellä ja paljon tekemistä vielä. Innostus ja jännitys ja samalla myös huolestus ja pelotus kasvaa päivien vähetessä. Onneksi kaikki ystävät ovat luvanneet, etteivät unohda minua vaihdon aikana. <3 Tällä hetkellä suurin ajatus on: Miten elämän saa mahtumaan 15 kg:aan?!

maanantai 10. elokuuta 2009

Oktoberfest

Jos on syksyllä menossa Saksaan, on melkeinpä pakollista mennä Oktoberfesteille. Tämä Münchenissä sijaitseva vestivaali on legendaarinen kaljan kittaus tapahtuma. Itsehän en kaljaa juo, enkä aio välttämättä edes opetella, mutta jo pelkästään kokemuksen takia Oktobereille on mentävä. Tässä oli siis alustus ja nyt se oikea mitä halusin kirjoittaa...


JEEEEEEE WUHUUU SIISTIÄ INNOSTAA IHANAA JEE HIHIII <33 <)
Juttelin tuossa juuri kahden ystäväisen kanssa, ketkä on myös lähdössä vaihtoon ja heidän olisi tarkoitus lentää Müncheniin 24. päivä. Oltiin jo Saksassa asustelevan siskoni kanssa mietitty, että Oktobereille on mentävä ja nyt tuo kaverusten Saksaan saapuminen sattui täydellisesti. Eli 25. syyskuuta olla koko päivä Oktobereilla! Tässä on vielä sellainen epävarmuus, että kaverukset ei lippuja vielä tilannut luottokorttisen ihmisen puuttumisen takia, mutta huomenna varmistuu.

Kaikki vaihdosta keskusteleminen on saanut minut niin innostuneeksi koko hommasta etten kestä! Varsinkin kun puhuu siskon kanssa ja jee ja sitten muiden kanssa jotka lähtee vaihtoon ja jee ja jee.. ja niin sanoinko jo.. JEE! <)))))

Ois jo kaikki kakka hoidettu alta pois ja pääsis jo menee! :)
Tämä on ensimmäinen varmaan aika monesta innostusmerkinnästä.

Ainii, on tapahtunut jotain valmisteluihinkin liittyvää! Kävin tänään viemässä Kortepohjan asukastoimistoon anomuksen, että saisin vuokrata kämpän vuodeksi puolen vuoden sijaan. Taisinkin jotain jo siitä sanoa aikaisemmin. Mutta se on nyt tehty. Ja alivuokralaisystäväiseni tulee siis keskiviikkona käymään ja katsellaan jutut selväks.

Olen taas kiintynyt tähän Jyväskylään (olin siis kuukauden kotipaikkakunnalla) ja tuntuu oudolta tyhjentää huone, että joku muu asuisi täällä vuoden. :D Noh mutta nukkumaan ja huh tutorhommia hoitelee.. Ja odottaa lennon varmistuksia kaveruksilta. Yhden kerran vielä.. JEE!

lauantai 8. elokuuta 2009

Ryanair < 3

Tämä on kaikille teille, ketkä harkitsette Ryanairilla lentämistä...

a. Vaikka Ryanair sanoisi, että lennot maksavat X€ verran, se ei tarkoita mitään. Voi olla, että etusivu sanoo toista ja lennon varaamissivu toista. Myös jos tarjousta on jatkettu poikkeuksellisesti parilla päivällä, varaussivut eivät sitä todennäköisesti tiedä ja tarjoavat normaalihintaisia lentoja
b. Vain tarkan euromäärän ilmoittamat tarjoukset ovat totta (ja silloinkin vain hyvällä tuurilla). Nämä tarjoukset sisältävät yleensä verot ja muut kustannukset. Lukuunottamatta laukkua.
c. Jos ostat 0,01€ maksavan lennon, on lennon oikea hinta yleensä 50€ kieppeillä (hintaan tulee mukaan verot, online check-in, visamaksu ja ruumaan laitettava matkalaukku 10€)
d. Visa Electronilla ostettaessa, visamaksua ei tule. Muista kuitenkin odottaa kärsivällisesti niin kauan, että rahat häipyvät tililtäsi, ennenkuin innostut varauksen onnistumisesta. 8 kertaa 10:stä Ryanair ei jostain syystä hyväksy korttiasi ja pyytää ottamaan yhteyttä (yhteyden ottamisesta seuraavaksi). Näiden muutaman päivän aikana tarjous on yleensä loppunut (tai hyvällä tuurilla jatkettu, mutta tässä tapauksessa palaa kohtaan a.) ja joudut ostamaan normaalihintaisen lennon. Onneksi Ryanairin normaalihintainen lento on yleensä monta sataa euroa halvempi kuin esim. Finnairin.
e. Ryanair haluaa, että otat kaikissa tapauksissa yhteyttä heihin. Yhteyttä voi ottaa soittamalla tai lähettämällä kirjeen. Sähköpostiosoitetta ei sivuilta löydy. Soittaa voi esim. Suomesta: arkipäivisin klo 11-19:45, jos soitat varaaksesi lennon (hinta 0,50€ /min). Jos soitat valittaaksesi nettisivuista, hinta on 1,50€/min ja joku vastaa arkipäivisin ja lauantaina 8-19 ja sunnuntaina 9-17.
f. Ryanair kehuskelee sillä, etteivät he hävitä laukkuja koskaan (tiedän vain yhden tapauksen). Tämä on varmaan aivan totta, mutta en suosittele ketään matkustamaan kovan, renkailla varustetun laukun kanssa. Lähes poikkeuksetta tällaisissa tilanteissa, laukussa on jotain rikki kun sen saa takaisin.
g. Ryanair on erittäin tarkka laukkujen painon kanssa. 15 kiloa on 15 kiloa, ihan sama kuinka pieni ihminen laukkua tuo. Onneksi kuitenkin kaikki 15 alkavatkin hyväksytään. Eli 15,9 kiloa on useimmiten sama kuin 15 kiloa.
h. Ryanair on halpalentoyhtiö. Se on tärkein asia mikä täytyy muistaa. Koneessa ei siis saa niitä herttaisia sitruunamuffinsseja tai virvokkeita, ellet maksa niistä itse. Penkit eivät ole mukavia tai tilavia ja jalkatilaa ei ole tarpeeksi edes minunlaiselle 164cm korkealle tytölle.
i. Ryanairia ei kiinnosta se onko lento- ja varaamiskokemuksesi unelmien täyttymys. Ei juuri sinun 10€ vaikuta Euroopan suurimman halpalentoyhtiön tuloihin merkittävästi. Älä siis kuvittele, että kukaan haluaisi henkilökohtaisesti varmistaa sinun nautintosi. Kaikki täytyy hoitaa itse (kuten check-in netissä.. tekemättä jättäminen maksaa 40€)

Noh, miksi kirjoitin tämän listan saattaa joku miettiä. Kirjoitin tämän siksi, että
a. Tajuaisin itsekin (toisissa vihaa sitä mitä itsessä ei myönnä.. usein todettu asia), että vaikka kuinka ituttaa, kun Ryanair ei tee niinkuin minä haluan, kannattaa vaan niellä tuskansa muutaman Facebook tila-avautumisen jälkeen ja myöntää, että sai tosi halvat lennot vaikka missasikin sen täydellisen tarjouksen. Ja että Ryanairin kanssa mikään ei ole täydellistä.
b. Etten joutuisi koskaan enää (yliarvioinkohan minä lukijakunnan ja kirjoitukseni vaikutuksen ihmisten luonteeseen) kuuntelemaan lentokentällä 10h (Ryanair ei lennä kovin käytännöllisesti jatkolentojen kannalta) odotuksen jälkeen, kun joku keski-ikäinen mies- tai naishenkilö valittaa jollekin pahaa aavistamattomalle kanssamatkustajalle, kuinka epäreilua ja törkeää ja kamalaa ja hirvittävää ja epämukavaa Ryanairin henkilöstö/penkit/lennot/aikataulut/käytänteet/hinnoittelu/*keksi itse* on.

Ryanair on halpalentoyhtiö, joka ei pyytele anteeksi mitään. Siitä huolimatta ja juuri sen takia Ryanair on täydellinen lentoyhtiö minunlaiselle köyhälle opiskelijatytölle, joka keksii ainakin
1 430 muuta käyttötapaa Erasmus-apurahalleen, kuin lentoihin käyttäminen. Voiko olla hienompaa, kuin se fiilis, kun huomaat olevasi toisessa maassa turvallisesti ajallaan (Ryanair on erittäin harvoin myöhässä) ja tiedät, että pääset pois tunkkaisesta keinotekoisesti puhdistetusta ilmasta ja epämukavista penkeistä. Tiedät, että nyt alkaa se seikkailu mitä olet jo kauan odottanut. Se, että koko päivän tiedät matkustaneesi, kun paikat on ihan jumissa. Mahtavaa. Ja siksi minä rakastan Ryanairia <3

Jos joku ei vielä tajunnut, sain siis lennot nyt varattua ja rahatkin on lähteny tililtä. Minä siis olen oikeasti lentämässä Saksaan 21.9.2009!

Maksoin myös Konstanzin yliopiston ylioppilaskunnan maksun ja lähetin eilen Tutorhakemuksen. Suhteellisen hyvin kaikki siis hoidossa. Nyt pitää vielä tehdä selvitys miksi haluan, että alivuokralaiseni saisi asua kämpässäni vuoden. Kortepohjan kämpänhän saa alivuokrata vain puoleksi vuodeksi ilman hakemusta.

Nyt syömään aamiaista (unirytmini on ihanteellinen) ja juhlimaan kaverin synttäreitä. On muuten ihana huomata, miten jumiin niskat voi mennä, kun nukkuu eri tyynyllä kuin koko elämänsä. Miksi, voi miksi, laitoin tyynyni menemään jo Saksaan. Noh, turha pyllistää kun paskat on jo housussa. <)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 30. heinäkuuta 2009

Alku

Halusin aloittaa tämän blogin pitämisen jo ennen vaihtoon lähtöä, jotta voisin selittää miltä valmistelut ja odotus ovat tuntuneet. Nyt vihdoin ja viimein, kun sain blogin nimen revittyä itsestäni (mielestäni blogi voi olla paska, jos nimi on hyvä.. en kyllä tiedä onnistuinko siinä) voin aloittaa.

Ensinnäkin, kuka minä olen ja miksi minä tätä kirjoitan?

- Hei, olen Ann Eliö ja opiskelen Jyväskylän yliopistossa Saksan kieltä ja kulttuuria. Olen lokakuusta lähtien aikomassa viettää 10 kk Saksa nimisessä maassa, Konstanz nimisessä kaupungissa. Jos ette tiedä missä kyseinen kaupunki sijaitsee, katsokaa sääkarttaa ja etsikää aurinkoisin paikka keskeltä Eurooppaa (syy miksi valitsin Konstanzin on, koska Papa kertoi, että se on Saksan lämpimintä seutua). Jos haluatte vielä tarkemman selityksen, Konstanz sijaitsee Saksan ja Sveitsin rajalla, Bodensee:n rannalla.

Miksi lähden rikkomaan tai vahvistamaan illuusion kielitaidostani?

- Koska olen puoliksi saksalainen (tämä selittänee Papa sanan käytön isin, iskän, isän ja faijan sijaan) ja en omasta mielestäni osaa tarpeeksi hyvin saksaa. Haluan tietää olenko väärässä vai oikeassa ja samalla parantaa tätä kuuluisaa kielitaitoa.

Mitä tähän mennessä on ehtinyt tapahtua?

- Ystäväni Christoph Saksan maalta oli tulossa myös Konstanziin opiskelemaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta pääsikin opiskelemaan jotain mitä hän oikeasti halusi.. teknistä biologiaa, mitä ikinä se nyt onkin. Joten hän ei tule kanssani Konstaziin. Tämän myötä mahdollisuudet tutustua alkuperäiskansaan ja mahdollisuus päästä puhumaan saksaa tipahtivat 50%. Onneksi Christoph on luvannut tulla kuitenkin käymään.

- Christophin suunnitelmien muutos aiheuttaa myös sen, että en mene asumaan hänen ja miespuolisten ystäviensä kanssa (ja päädy kodinhoitajaks), vaan otan vastaan minulle tarjotun kämpän Europahausin viehättävästi opiskelija-asuntolasta. Ensi vuonna asun siis 4hlö:n solussa aivan rautatieaseman vieressä, mutta 5km yliopistolta. Europahaus on kuulemieni huhujen mukaan kuitenkin ainoa asumiskelpoinen asuntola koko kaupungissa. Tästä ilosta maksan 256€/kk, johon sisältyy vesi, sähkö ja internet. Joten ei hirvittävän paljon. Nyt pitäisi varata aika Hausmeisterilta lokakuun alkuun, jotta se tulisi luovuttamaan avaimen.

- Saksan sukulaiset oli käymässä täällä Suomessa, joten laitoin niiden mukana (olivat autolla) jo pyyhkeitä, petivaatteita ja talvivaatteita menemään. Joskus mietin, että tämä minun vaihtoon lähtö on aika huijausta, kun minulla on tällainen etulyöntiasema. :D

- Olen saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, missä on ohjeita mitä pitäis tehdä. Pitäisi maksaa ylioppilaskuntamaksu ja lähettää henk. koht tutorpyyntö. Muuta ei taida olla tähtävänä ennen lähtöä.

- Ajattelin lähteä jo viikkoa aikaisemmin (orientaatioviikko alkaa 5.lokakuuta) sukuloimaan, ettei tarvitse sitten heti lähteä uudestaan, joten olen nyt jo lentoja katsellut. Ryanairilla oli hieno tarjout 1€ Saksaan lennoista. Unohdin varata lennon, mutta onneksi tarjousta jatkettiin. Mutta koska Ryanair on halpalentoyhtiö, ei heidän tarvitse välttämättä päivittää nettisivujaan tajuamaan tätä faktaa. En siis saanut 1€:n lentoja vaan odotan uutta tarjousta. Ärsyttää. Mutta ehkä vielä ehdin kuitenkin. 21. lokakuuta on ollut tarkoitus häipyä Suomesta vuodeksi eteenpäin (jos ei lasketa joulua ja mahdollisia muita käyntejä).

Nyt on Jyväskylän kämppikset käymässä maalla kotona, joten taidan lopettaa ensimmäisen merkintäni tähän ja painua nukkumaan. Lähtöinnostus on kova, paniikkia ei vielä havaittavissa.