Huomasin juuri nyt, että minusta on tullut todella hajamielinen ja huomioon ottamaton. Unohdan kiittää ihmisiä, unohdan vastata sähköposteihin, unohdan kysyä kavereilta mitä niille kuuluu. Jotenkin nyt vaan tuntuu, että on kamalasti kaikkea tekemistä, ja se on se syy mitä sanon kavereillekin. Mutta kun ei edes ole. Ei minulla ole niin paljon tekemistä. Istun kotona ja tylsistyn. Vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä. En ole ollut mesessä online kuukausiin, koska ahdistun siitä ajatuksesta että ihmiset alkavat kysellä mitä kuuluu ja pitää selittää mitä olen tehnyt. En halua selittää kaikille erikseen. Ja tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle yhtäkkiä jos ihmiset kysyy mitä kuuluu. Miten ihmeessä mä edes ahdistun tällaisesta. En ymmärrä.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa lukea kirjoja tenttejä varten, mutta en lue.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa etsimään kämppää ensi lukukautta varten ja päättämään asioita.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kysellä kavereilta mitä niille kuuluu.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tätä. Mutta en vaan saa aloitettua.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kirjoittaa blogiin kuulumisia ja tuntoja.
Miten ihmeessä te ihmiset pidätte elämänne hallinnassa?
Minusta tuntuu, että elän vaan tätä elämää päivä kerrallaan enkä saa mitään aikaiseks. Kaikki on no mä teen sen huomenna. Mutta ei niin voi elää. Ei oikeestaan voi elää päivä kerrallaan, koska tulevaisuuden suunnitelmia on pakko tehdä. Juttelin siskosen kanssa yksi päivä siitä, että pitäisi alkaa kirjoittaa ylös mitä kaikkea haluan tehdä päivän aikana. Minusta alkaa tuntua että minun on pakko tehdä se. Unohdan ihmiset. Unohdan rakkaat ja ne loukkaantuu ja tuntuu pahalta. En halua unohtaa tärkeitä ihmisiä elämässä. En halua unohtaa kiittää ihmisiä siitä mitä ne ovat tehneet minulle. Tuntuu, että pienikin muutos tähän tylsään elämänrytmiin saa kaiken pois tolaltaan ja häiritsee. Mutta eihän se niin ole. Miten niin minulla ei ole aikaa mihinkään. En ole tehnyt mitään viikkoihin!
Sain kaksi kuukautta sitten sähköpostin pojalta joka tekee kandin työtä ja kysyi voinko vastata 5 kysymykseen saksassa olosta. En vastannut heti, ja unohdin. Nyt ei minusta varmaan ole enää mitään hyötyä. Mutta ehkä pitää kysyä kuitenkin. Voisin aloittaa kaiken sen hyvittämisen minkä olen jättänyt tekemättä. Yritän oikeasti. Ja nyt alan kirjoittaa kyllä asioita ylös mitä pitää tehdä!
Rakas perheenjäsen, ystävä, anteeksi jos tunnet että olen hyljännyt sinut. Tai jos olen ollut töykeä tai kummallinen kun ollaan juteltu. Ajattelen teitä kaikkia kuitenkin ja olette tosi tärkeä osa minun elämää. (Hmm viime blogimerkintä taisi loppua suunnilleen samalla tavalla..mikä mua vaivaa?)
Pusuja kaikille!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kummastelin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kummastelin. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. kesäkuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Fastnacht
Paljon paljon myöhässä, pitää kirjoittaa ilmiöstä nimeltä Fastnacht. Joissakin osissa saksaa tämä on nimeltään Fasching tai Karnival. Jotkut sanovat, että nämä kaikki ovat eri juhlia, mutta kaikkien ideana on ollut talven karkottaminen. Siksi pukeuduttiin perinteisesti pelottaviin naamareihin. Pakanajuhlasta on siis kyse, niin kuin melkein kaikissa juhlissa. Köln on tunnettu järjettömän suuresta karnivaalistaan, mutta kaikilla pienimmilläkin kunnilla on omat perinteensä.
Fastnacht on perinteisesti etelä-saksan juhla. Sitä juhlitaan torstaina, Schmotziger Dunschtig, ennen laskiaissunnuntaita. Juhlinta kestää noin viikon, mutta pääpäivä sijoittuu torstaille. Juhlinta alkaa aamulla klo 5, kun eri narriryhmät kulkueena herättävät ihmiset soittamalla torvia ja rumpuja. Perinteisesti aamiaiseksi kuuluu syödä Weißwurstia, sämpylöitä ja kaljaa. Meidän aamu alkoi 3 tunnin yöunien jälkeen (ommeltiin käsin puvut yöllä) puoli yhdeksältä ekalla snapsilla.
Fastnacht on perinteisesti etelä-saksan juhla. Sitä juhlitaan torstaina, Schmotziger Dunschtig, ennen laskiaissunnuntaita. Juhlinta kestää noin viikon, mutta pääpäivä sijoittuu torstaille. Juhlinta alkaa aamulla klo 5, kun eri narriryhmät kulkueena herättävät ihmiset soittamalla torvia ja rumpuja. Perinteisesti aamiaiseksi kuuluu syödä Weißwurstia, sämpylöitä ja kaljaa. Meidän aamu alkoi 3 tunnin yöunien jälkeen (ommeltiin käsin puvut yöllä) puoli yhdeksältä ekalla snapsilla.
Klo 10 valtasivat narrit kaupungintalon ja tarjolla oli ilmaista ruokaa ja juomaa. Jokainen vauvasta vaariin (olen aina halunnut sanoa noin) oli pukeutunut. Tätä juhlaa ei voi verrata mihinkään suomessa. Klo 11 oli kaupunki ihan täynnä teinejä, jotka oli päässyt koulusta klo 9, tuhannen päissään. Tyhjillään ollut supermarket toimi koko juhlaviikon discona. Täynnä teinejä.
Päivä jatkuu juhlimisella ja juhlimisella. Minä otin velvollisuus tauon juhlimisesta ja kirjoitin 2 tuntia Sociolinguisticsin esseetä. Sitten jatkui taas juhliminen. Koko päivän ajan joka puolella oli lavoja, joissa eri orkesterit/narrit esiintyivät. Ja tietenkin kaljaa kaikkialla. Klo 20 koko kaupunki oli pukeutunut valkoisiin yöpaitoihin ja jälleen oli kulkue. Koko yö meni sitten juhliessa, muilla. Minun piti mennä nukkumaan, seuraavan päivän tentin takia.

Markstätte, keskuskatu, täynnä teinenjä
Kaikilla kaupungeilla on oma sanansa/lauseensa mitä ne tuolloin huutelevat. Konstanzissa se on Ho Narro!
Löysin sammakkokaverin. Noita sammakoita oli yllättävän paljon. Näin myös 50 hlö:n orkesterin, kaikki sammakoita. Luulin olevani omaperäinen. Taisin kylläkin olla ainut joka oli itse tehnyt pukunsa. Päällä minulla oli 3 sukkhousut (yhdet oli villasukkahousut) ja 3 pitkähihaista paitaa. Jäädyin silti.
Kaupungilla näkyi paljon hassuja asuja. Juustot oli ihan mahtavia. Niillä oli hiiren korvat. Nämä kolme ratsastajaa kävelivät omin jaloin, mutta se näytti siltä kuin ne olisi ratsastaneet. Todella hämmentävän näköistä.
Sunnuntaina oli vuorossa perinteinen kulkue. Kaikilla kyläyhdistyksillä ja narriryhmillä oli oma teemansa. Perinteisesti tosiaan puumaskit kaikilla naamalla. Hattu piti sitoa leuan alle kiinni, koska narrit kulkivat puupihdeillä ympäriinsä ja varastivat hattuja. :D
Nämä "poliisit" naureskelivat koko ajan vähän vaivaantuneina. Vetivät aika reippaasti jotain juotavaa. Ihailtavaa osallistumista kyllä.
Sarjassamme "mahtavia asuja"! Tuokin fakiiri käveli omilla jaloillaan tietenkin. Noita hot dogeja nähtiin useampikin kappale.
Koko juhlan idea kun on karkottaa talvi, olivat jotkut puvut tosi pelottavia. Sitä ei nyt välttämättä tästä kuvasta niin ajattele, mutta koko viikon aina illalla tuon näköisiä tyyppejä hiiviskeli pimeillä pikkukujilla ja saattoi vaan alkaa seurata ja tuijottaa silmiin, eikä ole mitään hajua kuka siellä alla on. Erittäin häiritsevä kokemus. Yleensä vaan juostiin paikalta pois, jos meinasivat ottaa kohteekseen.
Juhlinta jatkui virallisesti keskiviikkoon asti, mutta jo maanantaina oli suuria päätösbileitä. Sillon juhlittiin minun synttäreitä, eikä enää suoriuduttu kämpältä ulos katsomaan juhlallisuuksia. Fastnacht/Fasching/Karnival on sellainen spektaakkeli, että suosittelen todellakin jokaista joskus osallistumaan. Varsinkin näin suomalaisena, jolloin ainoastaan penkkaripäivänä on lupa pukeutua, tuntui joka vuotinen koko kaupungin osallistuminen mahtavalta. Kaikki olivat hyvällä mielellä ja juhlivat kaikkien kanssa. Mahtava mahtava kokemus.
Tunnisteet:
Biletin,
Kummastelin,
Kuvasin,
Ulkomaalainen ilmoittautuu
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Junailemassa
Eilisen seikkailun jälkeen on hyvä hetki kirjoittaa ilmiöstä nimeltään DB eli Deutsche Bahn (tai die Bahn niinkuin minä aina sanon, koska tuo DB on ainut syy miksi muistan minkä sukuinen sana Bahn on :D).
Yksi ensimmäisistä kokemuksistani Saksan raiteilla oli erittäin positiivinen. En voinut uskoa todeksi että on olemassa maa jossa junaliikenne toimii. Olin muistaakseni menossa sukulaisiin ja odottelin junan saapumista. Tuli ilmoitus, että juna on 5 min myöhässä. Aivan normaalia. Hassua oli kuitenkin se, että tämän 5 min myöhästymisen takia paikalle tuotiin korvaava juna, jotta ihmiset eivät myöhästyisi seuraavasta yhteydestä. Saimme siis päättää haluammeko mennä oikeaan aikaan korvaavalla junalla vai 5 min myöhemmin oikealla. Otin jopa kuvan infotaulusta, etten unohtaisi tällaista tapausta.
Yksi ensimmäisistä kokemuksistani Saksan raiteilla oli erittäin positiivinen. En voinut uskoa todeksi että on olemassa maa jossa junaliikenne toimii. Olin muistaakseni menossa sukulaisiin ja odottelin junan saapumista. Tuli ilmoitus, että juna on 5 min myöhässä. Aivan normaalia. Hassua oli kuitenkin se, että tämän 5 min myöhästymisen takia paikalle tuotiin korvaava juna, jotta ihmiset eivät myöhästyisi seuraavasta yhteydestä. Saimme siis päättää haluammeko mennä oikeaan aikaan korvaavalla junalla vai 5 min myöhemmin oikealla. Otin jopa kuvan infotaulusta, etten unohtaisi tällaista tapausta.
Ylhäällä lukee siis Ersatzzug. Joka ei kyllä taida todistaa mitään, mutta niih.. heh
Koska joku ihminen joskus tulevaisuudessa saattaa lukea minun blogia saadakseen tietoa juuri Saksan junaliikenteestä, ajattelin laittaa tähän pienen infopläjäyksen millaisia junalippuja täällä on olemassa.
Ekaks pitää sanoa, että Saksassa on junalla matkustaminen kallista. Nii siis verrattuna Suomeen. Ja öö, nii tietenkin Suomessakin vain, jos olet opiskelija. Mut kuitenkin! Kallista ;D
Täällä ei kukaan saa automaattisesti alennuksia. (Hitto nytkin pitää heti kumota mitä sanon, tuleepa johdonmukainen infopläjäys) Suurimmassa osassa korkeakoulukaupungeista opiskelijat saavat ilmaiseksi (sen jälkeen kun ovat maksaneet n. 500€ lukukausimaksun) Semesterticketin, jolla saavat matkustaa n. 50 km säteelle kaupungista ilmaiseksi.
Konstanzissa asuvat opiskelijat* ja muut normaalit ihmiset (sekä ne etuoikeutetutkin opiskelijat, jotka saavat Semesterticketin, jotka haluavat kauemmaksi kuin 50km päähän) joutuvat ostamaan Bahn25 (57€) tai Bahn50 (118€ opiskelijoille, normaaleille ihmisille 230€) kortin. Näillä saa loogisesti 25% tai 50% alennusta junalipun hinnasta. Kortit ovat vuoden voimassa. Itseasiassa nyt kun ajattelen, niin tuo on paljon reilumpaa kuin suomalainen ai et oo opiskelija, paska mäihä, periaate.
Ländertickets: Jokaiselle Bundeslandille on omansa. Saat yksin (maksaa yleensä n. 20€) tai enintään 5 hlö:n ryhmässä (n. 28€) matkustaa yhden päivän ajan yhden Bundeslanden sisällä niin paljon lähijunilla (S-Bahn:it ja kaikki Regionalbahn:it) kuin sielu sietää. Koska ryhmälippu tulee jaettuna paljon halvemmaksi, etsii tyypit netissä muita, jotka on menossa samaan paikkaan tai matkan varrelle, kuten kerroin tämän merkinnän lopussa.
Tällä tavoin voi päästä esim. matkan Konstanz - Stuttgart (n. 180 km) hintaan 5,7€, kun normaalihinta olisi 45,70€.
Schönes-Wochenende-Ticket: Maksaa 37€. Voit matkustaa yksin tai enintään 5 hlö:n ryhmissä koko Saksan läpi lähijunissa niin paljon kuin huvittaa viikonloppuna yhtenä päivänä. Tietyin rajoituksin myös Puolan rajalla. :D Tähän pätee sama Mitfahrgelegenheit junailu, kuin Länderticketeissä.
Dauer-Spezial: Jos ostaa lipun kolme päivää ennen lähtöä, voi päästä huomattavan paljon halvemmalla. Näitä halpoja paikkoja on hintaluokissa 29, 39, 49, 59, 69€... tajuatte varmaan.. ja pari muutakin hintaa on noissa väleissa. 29€ paikkoja on tietyn verran ja kun ne ovat loppu, on hinta 39€ jne. Mitä aikaisemmin tilaa, sitä todennäköisemmin saa halvan lipun.
Eiköhän tämä riitä infoks, nyt kerron mitä eilen sitten tapahtui. :D
Olin matkalla Stuttgartista kaverin luota kotiin Konstanziin.
Suunnitelma oli tämä:
- 15:29 bussi Fellbachin S-Bahn-asemalle
- 15:43 S-Bahn Stuttgartin rautatieasemalle
- 16:18 Regionalbahn Singeniin
- 18:53 Regionalbahn Konstanziin
Toteutus:
- 15:43 S-Bahn peruttu. Ratarikko myrskyn takia.
- 15:50 Taksi 10€ Stuttgartin asemalle etten myöhästy junasta
- 16:10 Stuttgartin juna-asemalla, ohikiitävä hämmennys...miksi täällä on näin paljon porukkaa?
- 16:18 Raiteella seisoo vieläkin ICE juna Münsteriin. Lähtöaika oli 15:10.
- 16:45 Ann Eliö hämmentyneenä ihmismeressä. "Mitä täällä oikein tapahtuu?"
- 16:45 Kuulutus: Koko junaliikenne Stuttgartista peruttu.
- 17:22 Regionalbahn Tübingeniin pääsee sittenkin lähtemään. Hetken mielijohteesta astun sinne. Pääsenpähän edes suuntaan Konstanz
- 18:36 Tübingenistä Horb:iin pienen pienellä lähijunalla
- 19:07 Horbin ja Rottweil:in välillä raiteet rikki
- 19:17 Bussi Rottweiliin
- 20:15 Rottweil:ssa ilmoitus, juna Singeniin 40 min myöhässä.
- 20:30 Juna sittenkin tunnin myöhässä
- 20:50 Juna Singeniin lähtee
- 21:40 Singenissä. Enää 20 min Konstanziin.
- 21:55 Juna Konstanziin 15 min myöhässä
- 22:30 Konstanzissa
- 23:00 Kotona
Stuttgart - Konstanz väli kestää normaalisti enintään 3 h. No enpä ole ennen käynyt Horbissa, Rottweilissa tai Singenissä. :D Matkailu avartaa.
Onneksi oli hauskaa seuraa tuntemattomista yhtä väsyneistä ihmisistä. Ja onneksi en ole lapsi tai vanhus. Olisi rautatieasemien lattioilla istuskelu saattanut hermostuttaa.
Yksi syy miksi kirjoitin tämän on se, että suurin osa kiroituksista mitä saatte lukea on boustia siitä miten paljon parempaa mun elämä muka on teidän elämiin verrattuna. No junaliikenne ainakin on ihan kaikkialla ihan yhtä huonosti toimivaa.
Ainii yksi erittäin tärkeä asia unohtui (Miten se on muka mahdollista, saatatte miettiä. Onhan tässä jo gradun verran tarinaa). Taksissa istuessani kuulin, että eräs moottoritie oli suljettu, koska tiellä oli TRAMPOLIINI! Taisi myrsky siis olla ihan jonkinlainen.
* Me saadaan matkustaa Konstanzin alueella StudiTicketillä, joka maksaa ensi lukukautena n. 50€
P.S. Lupaan yrittää kirjoittaa useammin ja lyhyemmin.
Tunnisteet:
Hyödyllistä tietoa (?),
Kummastelin,
Matkustin
tiistai 2. helmikuuta 2010
Elävissä kuvissa
Olen nyt muutaman kerran käynyt leffassa täällä oloni aikana. Yksi tärkeä asia mikä kaikkien pitää tietää, on se, että Saksassa kaikki leffat dubataan. Kaikki. Joissakin suurissa kaupungeissa, on elokuvateattereita, joissa elokuvia voi katsoa myös alkuperäisellä kielellä. Konstanzissa en ole ainakaan tähän mennessä huomannut tätä mahdollisuutta. Koska en halua tuhota mielikuvaani Johnny Deppin äänestä, olen katsonut vain saksalaisia leffoja.
Tässä muutama asia mitä olen huomannut saksalaisissa elokuvateattereissa.
1. Siellä on kuuma.
Suomessa en ole käynyt yhdessäkään lämpimässä elokuvateatterissa. Saksassa jokainen on ollut niin lämmin, että takin uskaltaa heittää pois. Joo, tämä saattaa johtua myös siitä, että Saksassa ei ole -25 astetta pakkasta. Tähän toisaalta sanottava, etten ole koskaan Suomessa kokenut niin kylmiä taloja kuin Saksassa. Jotenkin nää Teutoonit ei vaan osaa eristää!
2. Muista _aina_ sanoa popkornia tilatessasi, että haluat suolaisia popkorneja.
Jostakin kumman syystä, joku näistä on joskus saanut neronleimauksen. Tehdään sokerisia popkorneja! Ja tyypit vielä tykkäs tästä ideasta. Tästä syystä, elokuvateatterissa on tuplasti suurempi saavi sokeripoppareita varten, kuin mitä on suolaisia varten. Henkilökunta myös olettaa, että haluat näitä tahmeita hampaiden tappajia, ellet erikseen mainitse (myönnän, tämä on henkilökunta-/paikkakunta-/elokuvateatterikohtaista).
3. Ihmiset moikkaavat
Kun kävelet sinne rivin viimeiseksi ja joudut siksi ohittelemaan ihmisiä, moni toivottaa hyvää iltaa. Varsinkin, jos he ovat istuinnaapureitasi. Tästä saattaa jopa kehkeytyä keskustelu.
4. Mainokset kestävät 30 min
Ei ole mikään ongelma jos tulet myöhässä. Mainokset ovat aina samat (vain trailerit vaihtuvat) ja ne kestävät ikuisuuden. Olet voiton puolella kun tulee Langnesen (GB Glace Suomessa) Temptation mainos, jossa se nainen on metrossa ja kaikki kohtelee sitä kuin kuningatarta. Tähän mennessä mainoksia on ollut noin 20 min.
Seuraavaksi tapahtuu jotain, mikä ei ole yhtään niin hauskaa selitettynä, kuin monta kertaa koettuna. Sisään astelee tyyppi, joka huutaa ovelta: "Möchte jemand noch'n Eiiiiiii-iii--s?" (Haluisko joku vielä jäätelöä?). Sitten se kävelee niiden ihmisten luo, jotka nostaa kätensä ja myy niille jäätelöä. Sen jälkeen se kiittää ja lähtee pois.
Tämän jälkeen tulee _aina_ Krombacherin oluen mainos. Sekin on joka ikinen kerta sama. Sitten seuraa sen verran mainoksia, että 30 min "leffan alkamisesta" on mennyt. Mainosten määrä riippuu tietenkin jäden ostajien määrästä.
5. Kuhertelutuoleja on oikeasti olemassa
Tämä on aivan uusi huomio, joten en tiedä onko tätä kaikkialla (muutenhan tämä merkintä on 100% tarkka ja oikeassa :DDD), mutta viime kerralla tajusin, että salissa on jokaisella rivillä parisuhdepenkki. Tämä on siis normaali penkki kuten muutkin, mutta kahden tuolin välissä ei ole käsinojaa. Olen myös aivan varma että penkki on vähän leveämpi kuin kaksi penkkiä yhdessä. Ja tiedättekö, leffateattereiden penkit on muutenkin aina mukavia, mutta ah, parisuhdepenkki on aivan mahtava. Siinä on enemmän tilaa kuin mitä kaksi ihmistä tarvitsee, eli siinä voi istua tosi tilavasti risti-istunnassa. Ja jos siinä on yksin, voi mahtavasti puoliksi maata katsellessaan leffaa. Ihan loistavaa! Mahdollistahan on, että ne on myös tarkoitettu läskejä varten, mutta epäilen.
Nämä pienet ominaisuudet, mihin en ole suomessa törmännyt (eikä tarvitse nyt tulla vinee että: "yhyy, kyllä meidän tuppukylän nuorisoseuran talolla ihmiset moikkaa") saattavat jopa korvata sen, että Terminaattori, Jack Sparrow, Ace Ventura ja Dirty Harry puhuvat kaikki samalla äänellä. Ja tiedän, ettei se ehkä kuulostanut niin hienolta, mutta mikään ei kruunaa iltaa niin täydellisesti, kuin elämäänsä ja työhönsä kyllästyneen jäätelönmyyjän ääni, kun se huutaa: "Möchte jemand noch'n Eiiiiiii-iii--s?"!
//Edit Kuten Tiia kommenteissa mainitsi, leffaa katsoessa saa tosiaan juoda olutta. Olemme hauskutelleet ajatuksella, että Krombacher mainoksen jälkeen sisään astelisi rintava naishenkilö Dirndl:issä ja kysyisi: "Möchte jemand noch'n Biieee--eer". Ja koska olen päättänyt hankkia töitä lomaksi, voisin aivan hyvin ryhtyä tuollaiseen hommaan. Hmm, rintavuus taitaa puuttua.
Tässä muutama asia mitä olen huomannut saksalaisissa elokuvateattereissa.
1. Siellä on kuuma.
Suomessa en ole käynyt yhdessäkään lämpimässä elokuvateatterissa. Saksassa jokainen on ollut niin lämmin, että takin uskaltaa heittää pois. Joo, tämä saattaa johtua myös siitä, että Saksassa ei ole -25 astetta pakkasta. Tähän toisaalta sanottava, etten ole koskaan Suomessa kokenut niin kylmiä taloja kuin Saksassa. Jotenkin nää Teutoonit ei vaan osaa eristää!
2. Muista _aina_ sanoa popkornia tilatessasi, että haluat suolaisia popkorneja.
Jostakin kumman syystä, joku näistä on joskus saanut neronleimauksen. Tehdään sokerisia popkorneja! Ja tyypit vielä tykkäs tästä ideasta. Tästä syystä, elokuvateatterissa on tuplasti suurempi saavi sokeripoppareita varten, kuin mitä on suolaisia varten. Henkilökunta myös olettaa, että haluat näitä tahmeita hampaiden tappajia, ellet erikseen mainitse (myönnän, tämä on henkilökunta-/paikkakunta-/elokuvateatterikohtaista).
3. Ihmiset moikkaavat
Kun kävelet sinne rivin viimeiseksi ja joudut siksi ohittelemaan ihmisiä, moni toivottaa hyvää iltaa. Varsinkin, jos he ovat istuinnaapureitasi. Tästä saattaa jopa kehkeytyä keskustelu.
4. Mainokset kestävät 30 min
Ei ole mikään ongelma jos tulet myöhässä. Mainokset ovat aina samat (vain trailerit vaihtuvat) ja ne kestävät ikuisuuden. Olet voiton puolella kun tulee Langnesen (GB Glace Suomessa) Temptation mainos, jossa se nainen on metrossa ja kaikki kohtelee sitä kuin kuningatarta. Tähän mennessä mainoksia on ollut noin 20 min.
Seuraavaksi tapahtuu jotain, mikä ei ole yhtään niin hauskaa selitettynä, kuin monta kertaa koettuna. Sisään astelee tyyppi, joka huutaa ovelta: "Möchte jemand noch'n Eiiiiiii-iii--s?" (Haluisko joku vielä jäätelöä?). Sitten se kävelee niiden ihmisten luo, jotka nostaa kätensä ja myy niille jäätelöä. Sen jälkeen se kiittää ja lähtee pois.
Tämän jälkeen tulee _aina_ Krombacherin oluen mainos. Sekin on joka ikinen kerta sama. Sitten seuraa sen verran mainoksia, että 30 min "leffan alkamisesta" on mennyt. Mainosten määrä riippuu tietenkin jäden ostajien määrästä.
5. Kuhertelutuoleja on oikeasti olemassa
Tämä on aivan uusi huomio, joten en tiedä onko tätä kaikkialla (muutenhan tämä merkintä on 100% tarkka ja oikeassa :DDD), mutta viime kerralla tajusin, että salissa on jokaisella rivillä parisuhdepenkki. Tämä on siis normaali penkki kuten muutkin, mutta kahden tuolin välissä ei ole käsinojaa. Olen myös aivan varma että penkki on vähän leveämpi kuin kaksi penkkiä yhdessä. Ja tiedättekö, leffateattereiden penkit on muutenkin aina mukavia, mutta ah, parisuhdepenkki on aivan mahtava. Siinä on enemmän tilaa kuin mitä kaksi ihmistä tarvitsee, eli siinä voi istua tosi tilavasti risti-istunnassa. Ja jos siinä on yksin, voi mahtavasti puoliksi maata katsellessaan leffaa. Ihan loistavaa! Mahdollistahan on, että ne on myös tarkoitettu läskejä varten, mutta epäilen.
Nämä pienet ominaisuudet, mihin en ole suomessa törmännyt (eikä tarvitse nyt tulla vinee että: "yhyy, kyllä meidän tuppukylän nuorisoseuran talolla ihmiset moikkaa") saattavat jopa korvata sen, että Terminaattori, Jack Sparrow, Ace Ventura ja Dirty Harry puhuvat kaikki samalla äänellä. Ja tiedän, ettei se ehkä kuulostanut niin hienolta, mutta mikään ei kruunaa iltaa niin täydellisesti, kuin elämäänsä ja työhönsä kyllästyneen jäätelönmyyjän ääni, kun se huutaa: "Möchte jemand noch'n Eiiiiiii-iii--s?"!
//Edit Kuten Tiia kommenteissa mainitsi, leffaa katsoessa saa tosiaan juoda olutta. Olemme hauskutelleet ajatuksella, että Krombacher mainoksen jälkeen sisään astelisi rintava naishenkilö Dirndl:issä ja kysyisi: "Möchte jemand noch'n Biieee--eer". Ja koska olen päättänyt hankkia töitä lomaksi, voisin aivan hyvin ryhtyä tuollaiseen hommaan. Hmm, rintavuus taitaa puuttua.
Tunnisteet:
Elokuvissa,
Kummastelin,
Ulkomaalainen ilmoittautuu
perjantai 15. tammikuuta 2010
50% saksalainen 50% suomalainen?
Joululoma alkoi.
Matka Suomeen alkoi.
Ikävä kotiin ei ollut ollenkaan.
Kun lähdin, tuntui siltä että olisin aivan hyvin voinut jäädä vielä pariksi kuukaudeksi. Ei olisi haitannut. Kyllä minua tietenkin innosti päästä kunnon talveen vähäksi aikaa ja nähdä perhettä ja ystäviä. Mutta ei se ollut niin pakollista. Tänne Saksaan tulo oli kolmas kerta kun aloitan kaiken alusta ja olen kaukana ystävistäni. Se tuntuu jo aivan normaalilta. Kerran vuodessa menen jonnekin uuteen paikkaan. Olen tottunut siihen, että vähintään 50% ystävistäni näen enintään kerran parissa kuukaudessa.
No, Suomeen olin kuitenkin menossa. Yksi asia mikä minua saksalaisissa vähän kyrpii on niiden tottumattomuus lumeen ja kylmään, ja se paniikki mitä 5cm lunta aiheuttaa. Tyypit oikeesti ajaa kesärenkailla, koska eivät ole varautuneet talveen. No lyhyesti sanottuna lopputulos oli tämä. Ryanairin tytäryhtiön Terravisionin bussi ei kulkenutkaan, joten en päässyt bussiin tädiltä lentoasemalle, joten tädin piti lähtee viemään minua 160km yhteen suuntaan lentoasemalle. Olin 30 min ennen portin sulkeutumista perillä. (Niillä myös takaisintulomatkalla hajosi bussi, eikä korvaavaa ollut)
Älkää koskaan luottako Terravisionin busseihin!
Kun olin päässyt turvatarkastuksen läpi ja pääsin portille, jäädyin täysin. Portin edus oli tietenkin täynnä suomalaisia. Minulle tuli niin epämukava olo, että puhuin ainoastaan saksaa, etteivät nämä ihmiset tietäisi, että olen suomalainen. En tuntenut kuuluvani näihin ihmisiin ollenkaan ja en halunnut että minut liitetään tähän ryhmään. Oli todella järkyttynyt siitä, miten vahva tunne ryhmään kuulumattomuudesta minulle tuli. Portti oli täynnä niitä suomalaisia juntteja, jotka kävi vähän ulkomailla. Siellä oli mies, joka oli ostanut viinipullon ja viinilaseja tax freestä ja joi sitten sitä viiniä odotellessaan. En halua loukata ketään tällä, koska tiedän etteivät kaikki suomalaiset ole sellaisia ja rakastan ystäviäni ja perhettäni, mutta se häpeän tunne, kun tiesin itse että olen suomalainen, oli kamalaa.
Heti kun äitini tuli hakemaan minua kentältä, kerroin tästä olosta ja kysyin miltä oli tuntunut tulla Suomeen 20 vuoden jälkeen. Hänellä oli sama fiilis 10 VUOTTA! Minä olin ollut Saksassa vasta 3 kk ja nyt jo minulla oli tunne etten oikein kuulu näihin suomalaisiin. Samalla tajusin entistä enemmän mitä Papa tarkoitti sanoessaan, että Saksassa hän on se suomalainen ja Suomessa se saksalainen.
On niin hämmentävää, että Saksassa olen tajunnut, miten saksalainen lopulta olen. Ja samalla olen huomannut, miten suomalainen minä olen. Lupasin ystävilleni, että kyllä minä Suomeen takaisin tulen, mutta en minä voi sitä vannoa. Minulla oli jo muutaman kuukauden jälkeen olo, että voisin ihan hyvin asua saksassa. Tiedostan kyllä, että sitten kun kaikki Erasmuskaverit lähtee pois, ei varmasti ole enää niin hauskaa. Olen 98% varma että menen takaisin Suomeen, mutta olen myös 98% varma, että tulen vielä takaisin. Jos elää maassa, jossa enemmistöllä on samankaltainen mentaliteetti kuin sinulla, tuntee pakostakin olonsa kotoisaksi.
Pakko on kyllä myös sanoa, että tosiaan tuo suomalaisuus tunkee aina välillä esiin. Asiat mitä vihaan suomalaisissa ja Suomessa, ovatkin sellaisia asioita mitä kaipaan täällä. Tämä on vasta uusi oivallus, joten en ole vielä asiaa perinpohjin tutkinut, mutta kaksi asiaa tulevat mieleen. Suomessa yritän aina olla mahdollisimman lähellä ihmisiä. Halaan usein ja yritän saada jotain fyysistä kontaktia ihmisiin. En pidä siitä, että ihmiset ahdistuvat, jos heitä tulee metriä lähemmäksi. (Tiedän leikkiväni stereotypioilla, mutta jostakin nekin tulevat) Täällä Saksassa huomaan kaipaavani omaa tilaa. Diskossa ahdistaa kun on niin paljon ihmisiä (niin kyllä välillä Suomessakin) ja bussissa tekisi mieli huutaa kun ihmiset hönkivät niskaan. Toinen mitä olen huomannut on hiljaisuus. Joskus tekisi vaan mieli sanoa ihmisille, että ollaanko hiljaa. Suomalaiset on tunnettuja siitä, että me voidaan olla hiljaa samassa huoneessa ilman, että se olisi ahdistavaa. Minua se on ahdistanut melkein aina. Nyt, kun saksalaiset jo parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen ahdistuvat ja alkavat puhua säästä, huomaan miten kiva onkin vaan olla hiljaa välillä.
Siskoni sanoi, että vuosi Saksassa, enkä halua enää koskaan takaisin. Nyt minulla on olo, etten halua haluta jäädä tänne. Joka on aivan naurettavaa. Ei pitäisi etukäteen ahdistua siitä mitä saattaa haluta myöhemmin. Miten joku ihminen voi edes ajatella, ettei halua tehdä sitä mitä haluaa. Taidan olla astetta häiriintyneempi tapaus. Veikkaan, että se on vain pelkoa. Minua pelottaa ajatus ettei kaikki olisikaan tuttua ja helppoa niinkuin Suomessa. Haluan rutiinia ja normaalia elämää, mutta kyllästyn heti jos niin on. Tämä menee kyllä niin ajatuksen virraksi, että taidan lopettaa ja jatkaa toivottavasti pian taas.
Miksi ihminen ei anna itsensä olla onnellinen, vaan keksii asioita jotka ovat "huonosti"?
Miksi ihminen ei voi lopettaa ajattelemista?
Miksi ihmisen pitää huolehtia tulevasta ja aina suunnitella monta vuotta etukäteen heti sillä sekunnilla kun tulee jotain uutta elämään?
Miksi ihminen on aina riippuvainen jostain?
(Niille jotka eivät tajunneet: ihminen = minä)
Miksi muuten edes kirjoitan pitkän sepustuksen siitä miten hämmentynyt kansalaisuudestani ja mentaliteetistani olen? Miksi ihmisen aivot ei voi käsitellä yksikköjä, vaan kaikki pitää aina sovittaa laatikkoon, malliin, ryhmään? Miksi ihmisen luonteeseen kuuluu tarve kuulua johonkin?
Hauskaa perjantai-iltaa kaikille! :DDD
(Mun kaverit opiskelee ja minä halusin juhlimaan. Ainut mitä keksin oli päästää aivot ajattelemaan kummallisia asioita) Palaillaan!
P.S. Täällä on +2 astetta lämmintä ja minä olen siitä niiiiiiin iloinen. En olis kestänyt hetkeäkään sitä kylmyyttä mikä Suomessa oli. Ihana kun voi laittaa mitä vaan päälle, eikä tarvitse aina olla toppahaalarit!
P.P.S. Olen oppinut juomaan Becks lemonia. Tiedän ettei se ole kaljaa, mutta se maistuu ainakin puoliksi kaljalta. Jonkinlainen osavoitto operaatiossani on tapahtunut. Välillä jopa tuntuu, että se maistuu ihan hyvältä. Perinteinen saksalainen olut aiheuttaa vielä inhoreaktion, operaatio jatkuu siis!
Matka Suomeen alkoi.
Ikävä kotiin ei ollut ollenkaan.
Kun lähdin, tuntui siltä että olisin aivan hyvin voinut jäädä vielä pariksi kuukaudeksi. Ei olisi haitannut. Kyllä minua tietenkin innosti päästä kunnon talveen vähäksi aikaa ja nähdä perhettä ja ystäviä. Mutta ei se ollut niin pakollista. Tänne Saksaan tulo oli kolmas kerta kun aloitan kaiken alusta ja olen kaukana ystävistäni. Se tuntuu jo aivan normaalilta. Kerran vuodessa menen jonnekin uuteen paikkaan. Olen tottunut siihen, että vähintään 50% ystävistäni näen enintään kerran parissa kuukaudessa.
No, Suomeen olin kuitenkin menossa. Yksi asia mikä minua saksalaisissa vähän kyrpii on niiden tottumattomuus lumeen ja kylmään, ja se paniikki mitä 5cm lunta aiheuttaa. Tyypit oikeesti ajaa kesärenkailla, koska eivät ole varautuneet talveen. No lyhyesti sanottuna lopputulos oli tämä. Ryanairin tytäryhtiön Terravisionin bussi ei kulkenutkaan, joten en päässyt bussiin tädiltä lentoasemalle, joten tädin piti lähtee viemään minua 160km yhteen suuntaan lentoasemalle. Olin 30 min ennen portin sulkeutumista perillä. (Niillä myös takaisintulomatkalla hajosi bussi, eikä korvaavaa ollut)
Älkää koskaan luottako Terravisionin busseihin!
Kun olin päässyt turvatarkastuksen läpi ja pääsin portille, jäädyin täysin. Portin edus oli tietenkin täynnä suomalaisia. Minulle tuli niin epämukava olo, että puhuin ainoastaan saksaa, etteivät nämä ihmiset tietäisi, että olen suomalainen. En tuntenut kuuluvani näihin ihmisiin ollenkaan ja en halunnut että minut liitetään tähän ryhmään. Oli todella järkyttynyt siitä, miten vahva tunne ryhmään kuulumattomuudesta minulle tuli. Portti oli täynnä niitä suomalaisia juntteja, jotka kävi vähän ulkomailla. Siellä oli mies, joka oli ostanut viinipullon ja viinilaseja tax freestä ja joi sitten sitä viiniä odotellessaan. En halua loukata ketään tällä, koska tiedän etteivät kaikki suomalaiset ole sellaisia ja rakastan ystäviäni ja perhettäni, mutta se häpeän tunne, kun tiesin itse että olen suomalainen, oli kamalaa.
Heti kun äitini tuli hakemaan minua kentältä, kerroin tästä olosta ja kysyin miltä oli tuntunut tulla Suomeen 20 vuoden jälkeen. Hänellä oli sama fiilis 10 VUOTTA! Minä olin ollut Saksassa vasta 3 kk ja nyt jo minulla oli tunne etten oikein kuulu näihin suomalaisiin. Samalla tajusin entistä enemmän mitä Papa tarkoitti sanoessaan, että Saksassa hän on se suomalainen ja Suomessa se saksalainen.
On niin hämmentävää, että Saksassa olen tajunnut, miten saksalainen lopulta olen. Ja samalla olen huomannut, miten suomalainen minä olen. Lupasin ystävilleni, että kyllä minä Suomeen takaisin tulen, mutta en minä voi sitä vannoa. Minulla oli jo muutaman kuukauden jälkeen olo, että voisin ihan hyvin asua saksassa. Tiedostan kyllä, että sitten kun kaikki Erasmuskaverit lähtee pois, ei varmasti ole enää niin hauskaa. Olen 98% varma että menen takaisin Suomeen, mutta olen myös 98% varma, että tulen vielä takaisin. Jos elää maassa, jossa enemmistöllä on samankaltainen mentaliteetti kuin sinulla, tuntee pakostakin olonsa kotoisaksi.
Pakko on kyllä myös sanoa, että tosiaan tuo suomalaisuus tunkee aina välillä esiin. Asiat mitä vihaan suomalaisissa ja Suomessa, ovatkin sellaisia asioita mitä kaipaan täällä. Tämä on vasta uusi oivallus, joten en ole vielä asiaa perinpohjin tutkinut, mutta kaksi asiaa tulevat mieleen. Suomessa yritän aina olla mahdollisimman lähellä ihmisiä. Halaan usein ja yritän saada jotain fyysistä kontaktia ihmisiin. En pidä siitä, että ihmiset ahdistuvat, jos heitä tulee metriä lähemmäksi. (Tiedän leikkiväni stereotypioilla, mutta jostakin nekin tulevat) Täällä Saksassa huomaan kaipaavani omaa tilaa. Diskossa ahdistaa kun on niin paljon ihmisiä (niin kyllä välillä Suomessakin) ja bussissa tekisi mieli huutaa kun ihmiset hönkivät niskaan. Toinen mitä olen huomannut on hiljaisuus. Joskus tekisi vaan mieli sanoa ihmisille, että ollaanko hiljaa. Suomalaiset on tunnettuja siitä, että me voidaan olla hiljaa samassa huoneessa ilman, että se olisi ahdistavaa. Minua se on ahdistanut melkein aina. Nyt, kun saksalaiset jo parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen ahdistuvat ja alkavat puhua säästä, huomaan miten kiva onkin vaan olla hiljaa välillä.
Siskoni sanoi, että vuosi Saksassa, enkä halua enää koskaan takaisin. Nyt minulla on olo, etten halua haluta jäädä tänne. Joka on aivan naurettavaa. Ei pitäisi etukäteen ahdistua siitä mitä saattaa haluta myöhemmin. Miten joku ihminen voi edes ajatella, ettei halua tehdä sitä mitä haluaa. Taidan olla astetta häiriintyneempi tapaus. Veikkaan, että se on vain pelkoa. Minua pelottaa ajatus ettei kaikki olisikaan tuttua ja helppoa niinkuin Suomessa. Haluan rutiinia ja normaalia elämää, mutta kyllästyn heti jos niin on. Tämä menee kyllä niin ajatuksen virraksi, että taidan lopettaa ja jatkaa toivottavasti pian taas.
Miksi ihminen ei anna itsensä olla onnellinen, vaan keksii asioita jotka ovat "huonosti"?
Miksi ihminen ei voi lopettaa ajattelemista?
Miksi ihmisen pitää huolehtia tulevasta ja aina suunnitella monta vuotta etukäteen heti sillä sekunnilla kun tulee jotain uutta elämään?
Miksi ihminen on aina riippuvainen jostain?
(Niille jotka eivät tajunneet: ihminen = minä)
Miksi muuten edes kirjoitan pitkän sepustuksen siitä miten hämmentynyt kansalaisuudestani ja mentaliteetistani olen? Miksi ihmisen aivot ei voi käsitellä yksikköjä, vaan kaikki pitää aina sovittaa laatikkoon, malliin, ryhmään? Miksi ihmisen luonteeseen kuuluu tarve kuulua johonkin?
Hauskaa perjantai-iltaa kaikille! :DDD
(Mun kaverit opiskelee ja minä halusin juhlimaan. Ainut mitä keksin oli päästää aivot ajattelemaan kummallisia asioita) Palaillaan!
P.S. Täällä on +2 astetta lämmintä ja minä olen siitä niiiiiiin iloinen. En olis kestänyt hetkeäkään sitä kylmyyttä mikä Suomessa oli. Ihana kun voi laittaa mitä vaan päälle, eikä tarvitse aina olla toppahaalarit!
P.P.S. Olen oppinut juomaan Becks lemonia. Tiedän ettei se ole kaljaa, mutta se maistuu ainakin puoliksi kaljalta. Jonkinlainen osavoitto operaatiossani on tapahtunut. Välillä jopa tuntuu, että se maistuu ihan hyvältä. Perinteinen saksalainen olut aiheuttaa vielä inhoreaktion, operaatio jatkuu siis!
Tunnisteet:
Hämmennyin,
Koti?,
Kummastelin,
Oivalsin,
Operaatio - Anneli ♥ Bier,
Ryanair,
Ulkomaalainen ilmoittautuu
maanantai 30. marraskuuta 2009
Opiskelen päiväkodissa
Olen huomannut näiden muutaman viikon aikana, että Johanna (se kaverus, joka oli Konstanzissa muutama aika sitten) oli aivan oikeassa kertoessaan, ettei Konstanzin yliopisto näytä ihan siltä kuin voisi kuvitella. Tässä siis muutama kuva, joilla yritän todistaa teille, että todellakin opiskelen päiväkodissa (myös muustakin syystä kuin vain siitä, että meitä kohdellaan täällä niin hyvin).
Tunnisteet:
Kummastelin,
Kuvasin
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Sumun näkyvyysluokat : 100–200 m vahva tai sakea sumu
Vaikka ensimmäisessä Konstanzmerkinnässä naureskelinkin sille, että Konstanzissa ei tätä suurta ja mahtavaa Bodensee:tä näe melkein koskaan, on väistämätön tosiasia, että tällä hetkellä asun Keski-Euroopan kolmanneksi suurimman järven (kiitos Wikipedia) rannalla. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on, että kesällä tämä on ehkä paras paikka asua ikinä, ja talvella tämä on ehkä sumuisin paikka ikinä. Konstanzista voi tosiaan nähdä Sveitsin Alpit hyvällä kelillä.
Nyt laitan kuvan miten hienosti Alpit voi nähdä meidän yliopistolta kirkkaalla säällä (ja valokuva ei todellakaan näytä niin hyvin, mutta kyllä ne näkyy):
Ja seuraavaksi kuva miten huonosti täällä voi nähdä sumuisena päivänä:
Nyt laitan kuvan miten hienosti Alpit voi nähdä meidän yliopistolta kirkkaalla säällä (ja valokuva ei todellakaan näytä niin hyvin, mutta kyllä ne näkyy):
Ja seuraavaksi kuva miten huonosti täällä voi nähdä sumuisena päivänä:
Viimeinen kuva ei ole epäselvä, se on sumua.
Olen kuullut nyt useammankin kerran, että täällä sumuinen aika kestää pari viikkoa. Onneksi se on ollut liioittelua, koska ilmeisesti sumu useimmiten häviää JO klo 14 iltapäivällä. Olen kuitenkin kokenut 4 päivää kestävän 24h/vrk:ssa sumun. Tuntuu hassulta kun koko ajan näyttää siltä että silmälasit olisi likaiset.
Suurin osa ihmisistä täällä inhoaa tätä sumua, mutta minusta se on jollain tavalla kaunista. Se myös helpottaa todella paljon minun lääkärin mukaan kuivasta ilmasta johtuvaa yskää. 9 viikon yskän jälkeen menin siis lääkäriin ja nyt kun olen sumussa kävellyt monena päivänä, on yskä hävinnyt melkein kokonaan. Jee!
Eräs päivä sumu oli niin sankkaa, että sillalta ei nähnyt alas veteen asti. Silta on noin 10m korkea.
Hieman nauratti, kun kaveri Jyväskylässä sanoi, että oli niin sakea sumu, ettei nähnyt EDES Jyväsjärven toiselle puolelle.
Tunnisteet:
Kummastelin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)