Huomasin juuri nyt, että minusta on tullut todella hajamielinen ja huomioon ottamaton. Unohdan kiittää ihmisiä, unohdan vastata sähköposteihin, unohdan kysyä kavereilta mitä niille kuuluu. Jotenkin nyt vaan tuntuu, että on kamalasti kaikkea tekemistä, ja se on se syy mitä sanon kavereillekin. Mutta kun ei edes ole. Ei minulla ole niin paljon tekemistä. Istun kotona ja tylsistyn. Vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä. En ole ollut mesessä online kuukausiin, koska ahdistun siitä ajatuksesta että ihmiset alkavat kysellä mitä kuuluu ja pitää selittää mitä olen tehnyt. En halua selittää kaikille erikseen. Ja tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle yhtäkkiä jos ihmiset kysyy mitä kuuluu. Miten ihmeessä mä edes ahdistun tällaisesta. En ymmärrä.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa lukea kirjoja tenttejä varten, mutta en lue.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi alkaa etsimään kämppää ensi lukukautta varten ja päättämään asioita.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kysellä kavereilta mitä niille kuuluu.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tätä. Mutta en vaan saa aloitettua.
Joka päivä ajattelen, että pitäisi kirjoittaa blogiin kuulumisia ja tuntoja.
Miten ihmeessä te ihmiset pidätte elämänne hallinnassa?
Minusta tuntuu, että elän vaan tätä elämää päivä kerrallaan enkä saa mitään aikaiseks. Kaikki on no mä teen sen huomenna. Mutta ei niin voi elää. Ei oikeestaan voi elää päivä kerrallaan, koska tulevaisuuden suunnitelmia on pakko tehdä. Juttelin siskosen kanssa yksi päivä siitä, että pitäisi alkaa kirjoittaa ylös mitä kaikkea haluan tehdä päivän aikana. Minusta alkaa tuntua että minun on pakko tehdä se. Unohdan ihmiset. Unohdan rakkaat ja ne loukkaantuu ja tuntuu pahalta. En halua unohtaa tärkeitä ihmisiä elämässä. En halua unohtaa kiittää ihmisiä siitä mitä ne ovat tehneet minulle. Tuntuu, että pienikin muutos tähän tylsään elämänrytmiin saa kaiken pois tolaltaan ja häiritsee. Mutta eihän se niin ole. Miten niin minulla ei ole aikaa mihinkään. En ole tehnyt mitään viikkoihin!
Sain kaksi kuukautta sitten sähköpostin pojalta joka tekee kandin työtä ja kysyi voinko vastata 5 kysymykseen saksassa olosta. En vastannut heti, ja unohdin. Nyt ei minusta varmaan ole enää mitään hyötyä. Mutta ehkä pitää kysyä kuitenkin. Voisin aloittaa kaiken sen hyvittämisen minkä olen jättänyt tekemättä. Yritän oikeasti. Ja nyt alan kirjoittaa kyllä asioita ylös mitä pitää tehdä!
Rakas perheenjäsen, ystävä, anteeksi jos tunnet että olen hyljännyt sinut. Tai jos olen ollut töykeä tai kummallinen kun ollaan juteltu. Ajattelen teitä kaikkia kuitenkin ja olette tosi tärkeä osa minun elämää. (Hmm viime blogimerkintä taisi loppua suunnilleen samalla tavalla..mikä mua vaivaa?)
Pusuja kaikille!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stressasin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stressasin. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. kesäkuuta 2010
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Kurssipalautetta
13 helmikuuta loppui täällä lukukausi. Siitä lähtien on ollut lomaa ja loma jatkuu puoleen väliin huhtikuuta. Jotenkin kannatan tätä saksalaista 2kk lomaa aina lukukausien väleissä. Suomessa menee aina hermo kun pitää 4 kk lomailla putkeen ja sit on ihan puhki vuoden kun pitää opiskella. Toisaalta suomessa kesä kestää tuon 4 kk enintään, joten ihan hyvä että koko kesän saa nauttia. :)
Ajattelin nyt kun on kaikki kurssit ohi kertoa mitä mieltä olen ollut niistä. Nämä peruskurssit on aika lailla samoja joka vuosi (näin olen ainakin ymmärtänyt), joten ehkä tästä on hyötyä jollekin tulevaisuudessa. (Ainiin, kuulin että minun rakkaista lapsista, viime vuoden tutoroitavista siis, tulee ensi vuonna kolme tänne!). Tässä siis vähän kurssipalautetta.
Saksassa arvosanat menee eri päin kuin suomessa. 1 on paras ja 5 on huonoin. 4 on viimeinen hyväksytty arvosana.
Pragmatik I
Tämä kurssi ärsytti minua melkein joka viikko. Minusta tuntui kuin Pragmatik tieteenalana on vain sitä, että joku on halunnut itsestään selville asioille muodostaa teorioita ja sääntöjä. Niin kai se menee Sociolinguisticissakin, mutta se sentään oli käytännönläheistä. Tällä kurssilla en ymmärtänyt ensimmäisen luennon jälkeen enää mitään. Esimerkit olivat saksan kulttuuriin liittyviä, joten usein en ymmärtänyt mitä koko teoriassa on kyse, esimerkin takia. Kyllä oma vika, olisi pitänyt mennä sanomaan etten ymmärrä. Mutta jos luennolla istuu 150 ihmistä ja luennoitsija kysyy onko kysyttävää, en ole henkisesti tarpeeksi vahva nostaakseni käteni ja sanoakseni, etten ole ymmärtänyt koko lukukauden aikana mitään.
Positiivinen yllätys oli kun sain ensimmäisen kotitehtävän arvosanan ja se oli 1,7. En ollut ymmärtänyt puolia kysymyksistä ja silti sain niin hyvän arvosanan. Toisesta kotitehtävästä sain arvosanan 1. Olin hämmentynyt, miten tämä voi olla mahdollista. Luin kurssin tenttiin, joka muuten oli Fastnachtin (pitää ehkä siitäkin kirjoittaa vielä, tosi myöhässä) pääjuhlapäivän jälkeen, enemmän kuin luin ylioppilaskirjoituksiin (kyllä näkyy myös ylppäreitten arvosanoissa). Menin tenttiin ja sain eteeni 14 kysymyksen monivalinnan. Tentin jälkeen oli 90% varma että pääsin läpi. No 3 päivää ennen uusintaa sain tietää, etten päässytkään. Luin siis 2 päivää kuin hullu.
Sain toissapäivänä tietää että sain arvosanan 2,7. Eli olen enemmän kuin tyytyväinen!
Sociolinguistics
Tulevaisuuden Konstanz:laiset. Ottakaa tämä kurssi jos vain mahdollista. Varsinkin jos sen pitää Heidi Altmann. Ehkä paras ja mielenkiintoisin kurssi ikinä. Tietenkin vain jos olet kiinnostunut asioista kuten: Miksi ihmiset sanovat tietyissä tilanteissa saman asian näin ja toisella kerralla näin? Mix mun poikkis ei tajuu mua!? Miksi joissakin kulttuureissa ihmistä saa koskea kun keskustellaan ja miksi joissakin ei?
Altmann oli tosi mukava, rento ja mielenkiintoinen luennoitsija. Luennoilla me vaan keskusteltiin asioista ja hän kirjoitti enintään 10 yksittäistä sanaa/termiä taululle. Kurssin kirjakin oli tosi mielenkiintoinen (minulla on kirja vieläkin lainassa, että voin lukea kappaleita mitä silloin en lukenut). Olen suhteellisen varma, että kurssin aluksi annoin suhteellisen pelottavan kuvan suomalaisista ja heidän sulkeutuneisuudestaan. Mutta yritin paikata tilannetta loppukurssilla selittämällä sen johtuvan vain erilaisesta käsityksestä siitä, mitä on toisen kunnioittaminen. Mutta en taida nyt lähteä tälle linjalle, kun muuten innostuin.
Tämä kurssi on ainut syy miksi en ole näiden kuukausien aikana lopettanut tämän alan opiskelua. Tämä oli SE kurssi, jonka skippaaminen harmitti.
Kurssin aikana piti osallistua tunnilla aktiivisesti, tehdä presentaatio jostain aiheesta (minä tein Code-Switchingistä), tehdä Mid-term test ennen joulua ja kirjoittaa 5 sivun essee jostain tunnilla käsitellystä aiheesta. En ole koskaan kirjoittanut tieteellistä tekstiä, joten olin erittäin ylpeä omastani. Tein sen aiheesta: How to avoid offending people when communicating in a multi-cultural situation. :D Kurssi oli siis englanniksi. Se oli vähän harmi, mutta kurssin mielenkiintoisuus korvasi kaiken!
Ah voisin hehkuttaa tätä kurssia ikuisesti. :D
Arvosanaksi sain 1,7. Tentistä sain 80/100, joka on todennäköisesti arvosana 2. Tästä olen päätellyt, että sain esseestäni 1.jotain. Wihii. Noni, nyt loppu ja jatkuu seuraavaan :DD
(Pakko vielä sen verran sanoa, että musta on järkyttävän hassua, miten eri tyyleillä minä kirjoitan. Yritän täällä blogissa kirjoittaa, edes jotenkin asiallisesti, en tiedä miksi, mutta kun innostun ja alan kirjoittaa nopeasti, tyyli muuttuu. Hih Code-Switching, hih.)
Struktur und Geschichte des Deutschen
Kurssi alkoi mielenkiintoisesti. Huomasin, miten paljon suomessa käyty kielitieteen termit saksaks kurssi auttoi. Alussa kävimme aika lailla samoja asioita. Noin kolmen viikon jälkeen tajusin, etten ymmärrä yhtään mitä luennoitsija selittää. Asiaa vaikeutti myös se, etten kyennyt lukemaan hänen taulumuistiinpanojaan. Se oli mahdotonta. En myöskään ymmärtänyt koskaan mitä hyötyä siitä mitä luennoitsija selitti, meille oli. Hän vaan höpötti aivan turhia asioita. Mutta koska luentoja saa skipata vain 3, siellä oli pakko istua, vaikkei tehnytkään mitään.
Kurssin kotitehtävästä sain arvosanan 3. Tämän ja sen takia kun en ollut 5 kk ymmärtänyt mitään, luin paniikissa yli viikon (en ole koskaan lukenut mihinkään yli viikkoa) joka päivä 6 tuntia kirjastossa tenttiin. Kuulin edellisenä päivänä, että olin lukenut vääriä aiheita ja joitakin en ollenkaan. Nauratti aivan hirvittävästi. Luin siis paniikissa tenttiaamuna oikeat aiheet. Sain arvosanaksi 2.7.
Tämän ja Pragmatikin takia mietin 2 kertaa viikossa, haluanko oikeasti tietää jokaisen yksityiskohdan saksan kielestä. Kun minä haluaisin oikeastaan olla vain opettaja. En asiantuntija. Mutta se ei varmaankaan ole mahdollista.
Deutsch mit Filmen
Kurssi oli kuten ajattelinkin vähän liian helppo. Tuli kyllä tilanteita missä minulla ei ollut mitään hajua mistä ne puhuu, koska en ymmärtänyt joitain sanoja, mutta kokonaisuudessaan suhteellisen leppoisa kurssi. Kurssia oli 2 kertaa viikossa 2 tuntia ja joka viikko katsottiin illalla joku leffa. Toisen kaksoistunnin pitivät opiskelijat, jotka opiskelivat saksa vieraana kielenä opettajiksi. Meidän piti sitten tunnin jälkeen aina arvostella miten tunti sujui. Opin/osasin :D kurssin aikana paljon mediasanastoa, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Sain myös paljon hyviä ideoita ja monisteita, joita voin varmasti käyttää myöhemmin, jos minusta nyt oikeasti saksan ope tulee. Elokuvien katsominen oli hauskaa ja opettavaista. Kaikki elokuvat kertoivat jollain tavalla saksan kulttuuripiirteistä. Kurssi on suunniteltu hyvin ja opettaja on aivan loistava. Taitotaso on vaan ehkä liian heterogeeninen.
Arvosana: osallistuminen ja loppukoe - 1
Nyt kun kurssit ovat ohitse ja olen ehkä vähän viisaampi, tässä neuvo sinulle, joka haluat opiskella saksassa, ja minulle ensi lukukaudelle. Opiskele myös lukukauden aikana. Se kannattaa. Lue annettu kirjallisuus, se helpottaa tunnilla seuraamista ja ymmärtämistä. Nii, lue se ennen tuntia. Ei ennen tenttiä. Saksalaiset on ahkeria, ne on hulluja. Yritä saada vähän vaikutteita.
Sain tämän lukukauden aikana 26 op. Wihii.
Meidän ensi lukukauden kurssit on jo netissä. Tarjolla olisi ainakin neurolinguistiikkaa ja psycholinguistiikkaa. Harmi vain, että kaikki englanniksi. Pelottava ajatus kun innostaa jo ensi lukukauden alkaminen.
Ajattelin nyt kun on kaikki kurssit ohi kertoa mitä mieltä olen ollut niistä. Nämä peruskurssit on aika lailla samoja joka vuosi (näin olen ainakin ymmärtänyt), joten ehkä tästä on hyötyä jollekin tulevaisuudessa. (Ainiin, kuulin että minun rakkaista lapsista, viime vuoden tutoroitavista siis, tulee ensi vuonna kolme tänne!). Tässä siis vähän kurssipalautetta.
Saksassa arvosanat menee eri päin kuin suomessa. 1 on paras ja 5 on huonoin. 4 on viimeinen hyväksytty arvosana.
Pragmatik I
Tämä kurssi ärsytti minua melkein joka viikko. Minusta tuntui kuin Pragmatik tieteenalana on vain sitä, että joku on halunnut itsestään selville asioille muodostaa teorioita ja sääntöjä. Niin kai se menee Sociolinguisticissakin, mutta se sentään oli käytännönläheistä. Tällä kurssilla en ymmärtänyt ensimmäisen luennon jälkeen enää mitään. Esimerkit olivat saksan kulttuuriin liittyviä, joten usein en ymmärtänyt mitä koko teoriassa on kyse, esimerkin takia. Kyllä oma vika, olisi pitänyt mennä sanomaan etten ymmärrä. Mutta jos luennolla istuu 150 ihmistä ja luennoitsija kysyy onko kysyttävää, en ole henkisesti tarpeeksi vahva nostaakseni käteni ja sanoakseni, etten ole ymmärtänyt koko lukukauden aikana mitään.
Positiivinen yllätys oli kun sain ensimmäisen kotitehtävän arvosanan ja se oli 1,7. En ollut ymmärtänyt puolia kysymyksistä ja silti sain niin hyvän arvosanan. Toisesta kotitehtävästä sain arvosanan 1. Olin hämmentynyt, miten tämä voi olla mahdollista. Luin kurssin tenttiin, joka muuten oli Fastnachtin (pitää ehkä siitäkin kirjoittaa vielä, tosi myöhässä) pääjuhlapäivän jälkeen, enemmän kuin luin ylioppilaskirjoituksiin (kyllä näkyy myös ylppäreitten arvosanoissa). Menin tenttiin ja sain eteeni 14 kysymyksen monivalinnan. Tentin jälkeen oli 90% varma että pääsin läpi. No 3 päivää ennen uusintaa sain tietää, etten päässytkään. Luin siis 2 päivää kuin hullu.
Sain toissapäivänä tietää että sain arvosanan 2,7. Eli olen enemmän kuin tyytyväinen!
Sociolinguistics
Tulevaisuuden Konstanz:laiset. Ottakaa tämä kurssi jos vain mahdollista. Varsinkin jos sen pitää Heidi Altmann. Ehkä paras ja mielenkiintoisin kurssi ikinä. Tietenkin vain jos olet kiinnostunut asioista kuten: Miksi ihmiset sanovat tietyissä tilanteissa saman asian näin ja toisella kerralla näin? Mix mun poikkis ei tajuu mua!? Miksi joissakin kulttuureissa ihmistä saa koskea kun keskustellaan ja miksi joissakin ei?
Altmann oli tosi mukava, rento ja mielenkiintoinen luennoitsija. Luennoilla me vaan keskusteltiin asioista ja hän kirjoitti enintään 10 yksittäistä sanaa/termiä taululle. Kurssin kirjakin oli tosi mielenkiintoinen (minulla on kirja vieläkin lainassa, että voin lukea kappaleita mitä silloin en lukenut). Olen suhteellisen varma, että kurssin aluksi annoin suhteellisen pelottavan kuvan suomalaisista ja heidän sulkeutuneisuudestaan. Mutta yritin paikata tilannetta loppukurssilla selittämällä sen johtuvan vain erilaisesta käsityksestä siitä, mitä on toisen kunnioittaminen. Mutta en taida nyt lähteä tälle linjalle, kun muuten innostuin.
Tämä kurssi on ainut syy miksi en ole näiden kuukausien aikana lopettanut tämän alan opiskelua. Tämä oli SE kurssi, jonka skippaaminen harmitti.
Kurssin aikana piti osallistua tunnilla aktiivisesti, tehdä presentaatio jostain aiheesta (minä tein Code-Switchingistä), tehdä Mid-term test ennen joulua ja kirjoittaa 5 sivun essee jostain tunnilla käsitellystä aiheesta. En ole koskaan kirjoittanut tieteellistä tekstiä, joten olin erittäin ylpeä omastani. Tein sen aiheesta: How to avoid offending people when communicating in a multi-cultural situation. :D Kurssi oli siis englanniksi. Se oli vähän harmi, mutta kurssin mielenkiintoisuus korvasi kaiken!
Ah voisin hehkuttaa tätä kurssia ikuisesti. :D
Arvosanaksi sain 1,7. Tentistä sain 80/100, joka on todennäköisesti arvosana 2. Tästä olen päätellyt, että sain esseestäni 1.jotain. Wihii. Noni, nyt loppu ja jatkuu seuraavaan :DD
(Pakko vielä sen verran sanoa, että musta on järkyttävän hassua, miten eri tyyleillä minä kirjoitan. Yritän täällä blogissa kirjoittaa, edes jotenkin asiallisesti, en tiedä miksi, mutta kun innostun ja alan kirjoittaa nopeasti, tyyli muuttuu. Hih Code-Switching, hih.)
Struktur und Geschichte des Deutschen
Kurssi alkoi mielenkiintoisesti. Huomasin, miten paljon suomessa käyty kielitieteen termit saksaks kurssi auttoi. Alussa kävimme aika lailla samoja asioita. Noin kolmen viikon jälkeen tajusin, etten ymmärrä yhtään mitä luennoitsija selittää. Asiaa vaikeutti myös se, etten kyennyt lukemaan hänen taulumuistiinpanojaan. Se oli mahdotonta. En myöskään ymmärtänyt koskaan mitä hyötyä siitä mitä luennoitsija selitti, meille oli. Hän vaan höpötti aivan turhia asioita. Mutta koska luentoja saa skipata vain 3, siellä oli pakko istua, vaikkei tehnytkään mitään.
Kurssin kotitehtävästä sain arvosanan 3. Tämän ja sen takia kun en ollut 5 kk ymmärtänyt mitään, luin paniikissa yli viikon (en ole koskaan lukenut mihinkään yli viikkoa) joka päivä 6 tuntia kirjastossa tenttiin. Kuulin edellisenä päivänä, että olin lukenut vääriä aiheita ja joitakin en ollenkaan. Nauratti aivan hirvittävästi. Luin siis paniikissa tenttiaamuna oikeat aiheet. Sain arvosanaksi 2.7.
Tämän ja Pragmatikin takia mietin 2 kertaa viikossa, haluanko oikeasti tietää jokaisen yksityiskohdan saksan kielestä. Kun minä haluaisin oikeastaan olla vain opettaja. En asiantuntija. Mutta se ei varmaankaan ole mahdollista.
Deutsch mit Filmen
Kurssi oli kuten ajattelinkin vähän liian helppo. Tuli kyllä tilanteita missä minulla ei ollut mitään hajua mistä ne puhuu, koska en ymmärtänyt joitain sanoja, mutta kokonaisuudessaan suhteellisen leppoisa kurssi. Kurssia oli 2 kertaa viikossa 2 tuntia ja joka viikko katsottiin illalla joku leffa. Toisen kaksoistunnin pitivät opiskelijat, jotka opiskelivat saksa vieraana kielenä opettajiksi. Meidän piti sitten tunnin jälkeen aina arvostella miten tunti sujui. Opin/osasin :D kurssin aikana paljon mediasanastoa, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Sain myös paljon hyviä ideoita ja monisteita, joita voin varmasti käyttää myöhemmin, jos minusta nyt oikeasti saksan ope tulee. Elokuvien katsominen oli hauskaa ja opettavaista. Kaikki elokuvat kertoivat jollain tavalla saksan kulttuuripiirteistä. Kurssi on suunniteltu hyvin ja opettaja on aivan loistava. Taitotaso on vaan ehkä liian heterogeeninen.
Arvosana: osallistuminen ja loppukoe - 1
Nyt kun kurssit ovat ohitse ja olen ehkä vähän viisaampi, tässä neuvo sinulle, joka haluat opiskella saksassa, ja minulle ensi lukukaudelle. Opiskele myös lukukauden aikana. Se kannattaa. Lue annettu kirjallisuus, se helpottaa tunnilla seuraamista ja ymmärtämistä. Nii, lue se ennen tuntia. Ei ennen tenttiä. Saksalaiset on ahkeria, ne on hulluja. Yritä saada vähän vaikutteita.
Sain tämän lukukauden aikana 26 op. Wihii.
Meidän ensi lukukauden kurssit on jo netissä. Tarjolla olisi ainakin neurolinguistiikkaa ja psycholinguistiikkaa. Harmi vain, että kaikki englanniksi. Pelottava ajatus kun innostaa jo ensi lukukauden alkaminen.
Tunnisteet:
Hyödyllistä tietoa (?),
Opiskelin,
Stressasin
maanantai 16. marraskuuta 2009
1kk ja 26päivää pitkä kuherruskuukausi...
... ja nyt se taisi loppua.
Tärkeä asia mikä kaikkien pitää ymmärtää on se, ettei minua perinteitä rikkoen mikään Saksassa ärsytä. Minua vaan ärsyttää kaikki muu.
Tänään tajusin muutaman asian:
- En ole ollut onnellinen pitkään aikaan.
- Olen noidankehässä: Nukun kaiken aikaa --> en syö paljon mitään kun ei ole nälkä --> ei ole energiaa tehdä mitään --> nukun
- En osaa enkä halua elää yksin. Tarvitsen sen jonkun, joka rauhoittaa minut. En osaa olla itseni kanssa tällä hetkellä.
- En osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on, vaan mietin mitä minulta puuttuu.
- En tykkää enkä osaa opiskella. Se hävettää.
- En halua haluta jäädä tänne tämän vuoden jälkeen. Minua pelottaa, että entä jos niin käy. En halua, että taas sattuu kun joutuu hyvästelemään ihmiset. En halua rakastua täällä, koska tietää, että lähtee. Mutta samalla haluan olla onnellinen ihan sama mitä se tarkoittaa.
Plaaplaa angstangst yhyy yhyy!
En osaa muuta sanoa.
Ja joo kiitos jo etukäteen kaikista niistä asioista mitä saatatte sanoa (tai sitten ette), että minulle tulisi muka parempi olo, vaikka ei tulekaan. Kyllä tää ohi menee. Tänään en vaan osaa olla kiva enkä onnellinen.
Tällä viikolla yritän vihdoin saada julkaistua niitä merkintöjä mitä olen jo kauan suunnitellut.
Hauskaa viikkoa kaikille...nyt mä tarviin suklaata!
Tärkeä asia mikä kaikkien pitää ymmärtää on se, ettei minua perinteitä rikkoen mikään Saksassa ärsytä. Minua vaan ärsyttää kaikki muu.
Tänään tajusin muutaman asian:
- En ole ollut onnellinen pitkään aikaan.
- Olen noidankehässä: Nukun kaiken aikaa --> en syö paljon mitään kun ei ole nälkä --> ei ole energiaa tehdä mitään --> nukun
- En osaa enkä halua elää yksin. Tarvitsen sen jonkun, joka rauhoittaa minut. En osaa olla itseni kanssa tällä hetkellä.
- En osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on, vaan mietin mitä minulta puuttuu.
- En tykkää enkä osaa opiskella. Se hävettää.
- En halua haluta jäädä tänne tämän vuoden jälkeen. Minua pelottaa, että entä jos niin käy. En halua, että taas sattuu kun joutuu hyvästelemään ihmiset. En halua rakastua täällä, koska tietää, että lähtee. Mutta samalla haluan olla onnellinen ihan sama mitä se tarkoittaa.
Plaaplaa angstangst yhyy yhyy!
En osaa muuta sanoa.
Ja joo kiitos jo etukäteen kaikista niistä asioista mitä saatatte sanoa (tai sitten ette), että minulle tulisi muka parempi olo, vaikka ei tulekaan. Kyllä tää ohi menee. Tänään en vaan osaa olla kiva enkä onnellinen.
Tällä viikolla yritän vihdoin saada julkaistua niitä merkintöjä mitä olen jo kauan suunnitellut.
Hauskaa viikkoa kaikille...nyt mä tarviin suklaata!
Tunnisteet:
Angstasin,
Koti?,
Stressasin
perjantai 18. syyskuuta 2009
torstai 3. syyskuuta 2009
Filosofinen olo ja pohdintaa eri kulttuureista
Meillä alkoi tänään Begleitkurs zum Auslandsstudium, jossa mietiskellään kulttuurien eroja ja kulttuurishokkia ja muita tärkeitä juttuja ettei säikähdettäis heti kun eka angsti vaihdossa alkaa. Huomasin siellä kurssilla sitten sellaisen pienen asian itsestäni ja kulttuurien välisistä eroista, että tuntuu naurettavalta etten sitä aikaisemmin ole tajunnut. Opettaja kysyi mitä tehtäis, jos kämppis pitäis jo kolmatta päivää bileitä eikä saatais nukuttua. Suurin osa ihmisistä vastasi joko menevänsä valittamaan asukastoimistoon, kirjoittavansa lapun tai kärsivänsä hiljaa. Se tuntui minusta oudolta. Minä menisin ehdottomasti sanomaan suoraan. Muitakin tällaisia asioita tuli mieleen mitä en todella tekisi samalla tavalla kuin suomalaiset kurssikaverini.
Olen aina ajatellut olevani tietynlainen vain sen takia, että se kuuluu persoonaani. Nyt olen tämän vuoden aikana vähitellen huomannut, että sen on pakko johtua myös jostain muusta. Tämän päiväisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että meidät on taidettu kasvattaa jonkun muun kuin suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tajusin, että äitimme muutti Saksaan 19-vuotiaana ja asui siellä 20 vuotta. Ei noin pitkän ajan jälkeen ole enää suomalainen. Kulttuuri vaikuttaa varmasti syvästi varsinkin noin nuoreen.
Tuntuu tosi oudolta, etten ole ajatellut tätä ennen tästä näkökulmasta. Olen vaan haudannut itseni siihen ajatukseen, että ei se oikeesti ole niin ihmeellistä että olen puoliksi saksalainen. Olen kuitenkin asunut koko elämäni suomessa. Nyt vasta alan huomata miten paljon se on minuun vaikuttanut. Juttelin kurssin jälkeen opettajani kanssa ja hän käski minun lopettaa kuvittelu, että olen muka normaali suomalainen. En ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Ja oikeestaan se on minusta vain hyvä asia. :) Tässä voidaankin sitten miettiä, millainen on normaali suomalainen kun täällä kuitenkin se 5 miljoonaa erilaista ihmistä asuu. Mutta se on sitten toinen juttu. Nyt loppuu filosofinen ajattelu ja alkaa uneskelu... onpas tämä tutorointi raskasta huh. Mutta kivaa! :)
Vaihtovalmistelut etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen lähettänyt tutorpyynnön, mutta en ole saanut vastausta. Olen myös selvittänyt menoani sukulaisiin. Enää pari viikkoa jäljellä ja paljon tekemistä vielä. Innostus ja jännitys ja samalla myös huolestus ja pelotus kasvaa päivien vähetessä. Onneksi kaikki ystävät ovat luvanneet, etteivät unohda minua vaihdon aikana. <3 Tällä hetkellä suurin ajatus on: Miten elämän saa mahtumaan 15 kg:aan?!
Olen aina ajatellut olevani tietynlainen vain sen takia, että se kuuluu persoonaani. Nyt olen tämän vuoden aikana vähitellen huomannut, että sen on pakko johtua myös jostain muusta. Tämän päiväisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että meidät on taidettu kasvattaa jonkun muun kuin suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tajusin, että äitimme muutti Saksaan 19-vuotiaana ja asui siellä 20 vuotta. Ei noin pitkän ajan jälkeen ole enää suomalainen. Kulttuuri vaikuttaa varmasti syvästi varsinkin noin nuoreen.
Tuntuu tosi oudolta, etten ole ajatellut tätä ennen tästä näkökulmasta. Olen vaan haudannut itseni siihen ajatukseen, että ei se oikeesti ole niin ihmeellistä että olen puoliksi saksalainen. Olen kuitenkin asunut koko elämäni suomessa. Nyt vasta alan huomata miten paljon se on minuun vaikuttanut. Juttelin kurssin jälkeen opettajani kanssa ja hän käski minun lopettaa kuvittelu, että olen muka normaali suomalainen. En ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Ja oikeestaan se on minusta vain hyvä asia. :) Tässä voidaankin sitten miettiä, millainen on normaali suomalainen kun täällä kuitenkin se 5 miljoonaa erilaista ihmistä asuu. Mutta se on sitten toinen juttu. Nyt loppuu filosofinen ajattelu ja alkaa uneskelu... onpas tämä tutorointi raskasta huh. Mutta kivaa! :)
Vaihtovalmistelut etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen lähettänyt tutorpyynnön, mutta en ole saanut vastausta. Olen myös selvittänyt menoani sukulaisiin. Enää pari viikkoa jäljellä ja paljon tekemistä vielä. Innostus ja jännitys ja samalla myös huolestus ja pelotus kasvaa päivien vähetessä. Onneksi kaikki ystävät ovat luvanneet, etteivät unohda minua vaihdon aikana. <3 Tällä hetkellä suurin ajatus on: Miten elämän saa mahtumaan 15 kg:aan?!
Tunnisteet:
Kasvoin,
Lähdössä,
Oivalsin,
Stressasin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)