Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kasvoin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kasvoin. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. lokakuuta 2009

Kohti Konstanzia käy tieni

Viimeiset päiväni vapaana lomalaisena vietin tätini luona Hanaussa. Siellä käyminen on aina aivan loistavaa. Täti ja sen mies on kunnon luomu- ja ekologisuusintoilijoita, joten siellä tulee aina syötyä älyttömän hyvin ja ah aivan ihanaa (käytän huudahdusta ah aivan liian usein nykyään huomasin juuri :D). Ja sen lisäksi, että syö hyvin, saa vielä keskustella tosi fiksujen ihmisten kanssa, joita kiinnostaa psykologia ja filosofinen ajattelu. Tädin mies on tosi tosi kiinnostunut psykologiasta ja ihmismielestä, joten jokainen keskustelu on melkein kuin psykologin istunto. Aivan loistavaa. Kävin hänen kanssaan ostamassa junalipun Konstanziin ja mentiin sitten istumaan katukahvioon kaakaolle, niin sitten tuli keskusteltua elämästä ja ongelmista ja tuntuu että tunnen taas itseni paljon paljon paremmin. Ihan uskomatonta miten kiva onkaan puhua ihmiselle, joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja saa ajattelemaan siten asioita ihan uusilta kanteilta. Hassua miten tyhmä olio ihminen lopulta onkaan. Miten aina ajattelee, että omat ongelmat on paljon pahempia kuin muiden ja että muilla ei todellakaan ole samoja ongelmia. Vaikka todellisuudessa, suurimmalla osalla ihmisistä on samat perusongelmat.

Henkisen kasvun lisäksi tuli käytyä aivan ihastuttavassa (en voi uskoa, että oikeesti sanoin noin) pikkukaupungissa, jonne pitää mennä Mainin yli lautalla. Oli kyllä niin perus saksalainen pikkukaupunki, että huh huh. Ihania taloja, ihania pikkukujia ja loistavaa meininkiä. Laitan pari kuvaa, että saisitte edes vähän tuntumaa.






Alhaalla nyt kaupunki kaukaa lautasta kuvattuna. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi näkee punaisen neliön minkä laitoin kuvaamaan kohtaa mistä ylhäällä oleva kuva on otettu. Ylhäällä näette hienon mittarin, joka kuvaa sitä kuinka korkealle vesi on noussut tulvan aikana. Ihan mittarin yläosassa on 1300-luvulta oleva lukema. Ajatelkaa miten paljon Main on tulvinut, kun vertaa kuvaa alhaalla ja näkee miten korkealla jo tuokin talo on joenpinnasta. Ihan mittarin alaosassa on 1995 vuodelta lukema. En voinut käsittää, että vielä minun elinaikana on tulvinut niin paljon, että vesi on noussut tuon talon perusteisiin asti. AJATELKAA! Olenko minä vaan kummallinen vai miksi tämä on minusta jotenkin uskomatonta. :D


Täti ja mies hempeili <3



Löydettiin tosi söpö pikkukuja kahden talon välistä



Käytiin vielä kaupungin vanhan luostarin lääkekasvipuutarhassa. Siellä oli ainakin miljoona ja kaksi kasvia (ajattelin heti, että vähän eräs herra Esa olisi innostunut) ja sit oli merkitty mihin niitä voi käyttää ja onko ne myrkyllisiä vai ei jne. Älyttömän iso ja hieno paikka. Nyt tiedän, että metsämansikan lehtiä voi käyttää säryn lievittämiseen. Yritin tietenkin löytää epäasiallisia kasveja (kaikki voi itse päätellä mitä tarkoitan), mutta löysin vaan Belladonnaa.




 Seuraavaa kuvaa kohtaan tuntemani raivokas hämmennys ei todennäköisesti avaudu monelle, mutta toivottavasti edes sisko ymmärtää...



 Löysin Hanausta
HATTUPÄISEN KEVYENLIIKENTEEN LIIKENNEVALON!
WTF! O_O
Tätimies selitti, että liikennevalo on aivan uusi. Tuleeko hattupäiset kaikkialle??!?! :O
(selitysyritys: Hattupäisiä liikennevalomiehiä on vain entisen Itä-Saksan puolella. Eräs sukulaismiehemme ajattelee, että se on yksi Itä-Saksan hienoimmista asioista. Ja pakko sanoa, että onhan ne nyt paljon kivempia kuin ne normaalit tylsät tyypit)

Tällä viikolla kävin myös toisen tädin luona ja oli tosi mukavaa kun pääsee tutustumaan niihin ihan eri tavalla. Voi jutella ja olla vaan. Näin myös serkun 8vk vanhan tytön, joka oli kerrassaan voih. Niin pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Pidin sitä vaan sylissä varmaan tunnin ja se vaan nukku ja oli ihanan pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Toinen nukkui suu auki. Voih, miksi toinen sisko ei voisi tehdä jo vauvaa? Toisten vauvat on niin ihania aina. Ne voi antaa pois kun ne huutaa <3

So far.. Deutschland ist geil.. Katsotaan ensi viikolla kun opiskelut alkaa ja 5kk loma loppuu. :D

torstai 3. syyskuuta 2009

Filosofinen olo ja pohdintaa eri kulttuureista

Meillä alkoi tänään Begleitkurs zum Auslandsstudium, jossa mietiskellään kulttuurien eroja ja kulttuurishokkia ja muita tärkeitä juttuja ettei säikähdettäis heti kun eka angsti vaihdossa alkaa. Huomasin siellä kurssilla sitten sellaisen pienen asian itsestäni ja kulttuurien välisistä eroista, että tuntuu naurettavalta etten sitä aikaisemmin ole tajunnut. Opettaja kysyi mitä tehtäis, jos kämppis pitäis jo kolmatta päivää bileitä eikä saatais nukuttua. Suurin osa ihmisistä vastasi joko menevänsä valittamaan asukastoimistoon, kirjoittavansa lapun tai kärsivänsä hiljaa. Se tuntui minusta oudolta. Minä menisin ehdottomasti sanomaan suoraan. Muitakin tällaisia asioita tuli mieleen mitä en todella tekisi samalla tavalla kuin suomalaiset kurssikaverini.

Olen aina ajatellut olevani tietynlainen vain sen takia, että se kuuluu persoonaani. Nyt olen tämän vuoden aikana vähitellen huomannut, että sen on pakko johtua myös jostain muusta. Tämän päiväisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että meidät on taidettu kasvattaa jonkun muun kuin suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tajusin, että äitimme muutti Saksaan 19-vuotiaana ja asui siellä 20 vuotta. Ei noin pitkän ajan jälkeen ole enää suomalainen. Kulttuuri vaikuttaa varmasti syvästi varsinkin noin nuoreen.

Tuntuu tosi oudolta, etten ole ajatellut tätä ennen tästä näkökulmasta. Olen vaan haudannut itseni siihen ajatukseen, että ei se oikeesti ole niin ihmeellistä että olen puoliksi saksalainen. Olen kuitenkin asunut koko elämäni suomessa. Nyt vasta alan huomata miten paljon se on minuun vaikuttanut. Juttelin kurssin jälkeen opettajani kanssa ja hän käski minun lopettaa kuvittelu, että olen muka normaali suomalainen. En ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Ja oikeestaan se on minusta vain hyvä asia. :) Tässä voidaankin sitten miettiä, millainen on normaali suomalainen kun täällä kuitenkin se 5 miljoonaa erilaista ihmistä asuu. Mutta se on sitten toinen juttu. Nyt loppuu filosofinen ajattelu ja alkaa uneskelu... onpas tämä tutorointi raskasta huh. Mutta kivaa! :)

Vaihtovalmistelut etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen lähettänyt tutorpyynnön, mutta en ole saanut vastausta. Olen myös selvittänyt menoani sukulaisiin. Enää pari viikkoa jäljellä ja paljon tekemistä vielä. Innostus ja jännitys ja samalla myös huolestus ja pelotus kasvaa päivien vähetessä. Onneksi kaikki ystävät ovat luvanneet, etteivät unohda minua vaihdon aikana. <3 Tällä hetkellä suurin ajatus on: Miten elämän saa mahtumaan 15 kg:aan?!