lauantai 3. lokakuuta 2009

Halki Konstanzin käy tieni

Tänään aamulla (perjantaina siis) astuin junaan Hanaussa klo 8:27 läppärin, repun, laukun ja matkalaukun kanssa. Edessä oli 4h ja rapiat matkustamista läpi Saksan maan. Ja oli se kyllä hieno maa. Olen aina kuullut juttua, että Schwarzwald on hieno paikka, mutta ei helvetti.. se on oikeesti hieno paikka. Vuoria ja metsää ja saksalaisia taloja. Niin hienoa. Matkasta ei oikein muuta voi sanoa, koska koomailin suurimman osan matkasta.


Rubiinimylly? O_o

Junalippu maksoi 49€ kun ostin sen 3 päivää aikaisemmin. Jos olisin ostanut vielä aikaisemmin, olisi se maksanut 29€. Suunnitelkaa ajoissa ihmiset!



Voin sanoa nyt jo, että Konstanz am Bodensee liehittely on vähän ylitseampuvaa. Olen nähnyt tämän päivän aikana Bodenseen kerran. Se oli matkalla junassa. Kaupungissa ollessa sitä ei oikeastaan nää. Mutta en kuitenkaan halua tuomita tätä kokonaan vielä, koska en tunne paikkaa kunnolla. 


Otinpa sitten kuvan kartasta, että pysyisin edes vähän kartalla :D

Seuraava missio?
Konstanz Hbh: 13:16
Hausmeister Sprechstunde: bis 14:00
Rautatieasema - Hausmeister väli: 1,9km.
Suunnistuskyky: olematon
Matkatavarat: väh. 30kg
Lämpötila ulkona: 19 astetta + auringonpaiste
Taksi?: Liian pihi


Mission onnistuminen?
Olin ajoissa, mutta väärässä talossa. Eksyin matkalla ja kiersin siksi pitemmän kautta. Itku kurkussa stressaantuneena väärässä talossa kysyin väärältä Hausmeisterilta olenko oikeassa paikassa, vain kuullakseni etten ollut. Itku kurkussa stressaantuneena puoli juoksin kolme viikkoa kestäneessä yskässäni teitä pitkin kysellen minne minun pitää mennä vain päätyäkseni odottamaan itku kurkussa 15 min Europahausin edessä peläten etten saa avainta enää, koska olin myöhässä. Sain. Meillä on tosi mukava Hausmeister <3

Toisin kuin kirje minulle ilmoitti, päädyinkin 2hlö:n soluun S-M:n (se toinen tyttö Jykylästä) kanssa. Vähän harmi, koska ei saatu saksalaisia kämppiksiä ja koska kummallakaan ei sitten ollut mitään keittiövälineitä yms valmiina. Kämppä ei ole niin hieno kuin se 4 hlö:n olisi ollut, mutta ihan sympaattinen, kun katsoo pinnan alle.


 

Ulko-ovemme on siis lasiovi. Se vie suoraan ulkokäytävään. Ratkaisu on varmasti ihan hauska talvella, kun on kylmä ja jokainen ulkonakäynti kylmentää keittiön. Ratkaisu rajoittaa myös alasti kämpässä hyppimistä. Ulkokäytävä on siis kaikkien kerroksessamme asuvien reitti ulos talosta.

 
 

Huoneen kalustuksessa sympaattista on se, että kaikki on pyörillä liikuteltavaa. Järjestystä voi vaihtaa todella helposti. Nii ja mikään ei ole muutenkaan kiinni missään. Pöytä on vain irtonainen levy kahden metallihäkkyrän päällä. Seinän hyllykön levyt ovat myös irti. Vaatekaapin levyt tietenkin myös.




Mutta pakko sanoa, että tykkään :)

Lähdettiin sitten melkeinpä heti S-M:n ja hänen urhean saattajansa, jota myös poikaystäväksi kutsutaan, kanssa kaupunkiin etsimään patoja ja kattiloita. Ihana Hausmeisterimme opasti meidät kierrätystavarapaikkaan, jota voisimme myös kutsua kirpputoriksi, josta löysimmekin paljon hyödyllistä tavaraa, eli kattilan. Päätettiin kävellä kaupunkiin etsimään loput tavaroista (kuten esimerkiksi peitto minulle). Käytiin Lagossa, suuressa ostoskeskuksessa, jossa on suunnilleen kaikki kaupat mitä 20-vuotias naishenkilö voi tarvita. Pakko päästä sinne shoppaa jossain välissä (en voi uskoa, että päästin tuonkin suustani). Reissu oli oikein ihastuttava. Odotettiin esimerkiksi noin 30 min eräässä liittymäkaupassa palvelua vain saadaksemme tietää, ettei kyseinen henkilö voi auttaa meitä. Mentiin siis hukuttamaan ketutuksemme Aldin Tag der Deutsche Einheitia edeltävään ostosryntäyshelvettiin. VINKKIVITONEN! Aldin valikoima on paska. Nyt on siis paljon paskaa elintarviketta, joka syödään pakolla pois, ostettuna. Vähitellen alkoi jo kyrpimään kävely ja rahan käyttö, joten suunnattiin kotia kohti.

Seuraavaksi tulee päivän paras uutinen (joka selittää miksi minulla on ollut mahdollisuus kirjoittaa nämä vuodatukset päivästäni). Ajattelin tuskastuneena kotiin palattuani, että miksi voi miksi minulla ei ole internetsejä käytettävissä. Laitoinpa sitten ihan kokeilumielessä kaapelin reikään ja kappas kepposta, internetsit eivät olleetkaan uloittumattomissani (onkohan tuo edes sana : D). Ohjeiden mukaan, netin saa vasta kun rekisteröityy. Rekisteröitymiseen tarvitsee vuokrasopimuksen numeron ja muutaman päivää. Näitä minulla ei ollut. Nyt siis netseilen noin vaan. Mutta voi ilon päivää! Heti tuntuu koti kodimmalta, kun pääsee netseille.

Vaikka päivä siis oli stressaava ja satunnaisesti kerrassaan kettumainen, kaiken pelasti ei vain yksi internetsi vaan jopa neljä erilaista. Nettiriippuvainen kiittää ja kumartaa rakasta Internetsumalaa ja painuu suihkuun ja nukkumaan. Palataan asiaan!

P.S. Sinuttelin taksikuskia (mentiin Aldin jälkeen taksilla kotiin)...Ei se taksikuski jäätynyt kuin ihan sekunnin murto-osaks. Ehkä mä vielä opin.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Kohti Konstanzia käy tieni

Viimeiset päiväni vapaana lomalaisena vietin tätini luona Hanaussa. Siellä käyminen on aina aivan loistavaa. Täti ja sen mies on kunnon luomu- ja ekologisuusintoilijoita, joten siellä tulee aina syötyä älyttömän hyvin ja ah aivan ihanaa (käytän huudahdusta ah aivan liian usein nykyään huomasin juuri :D). Ja sen lisäksi, että syö hyvin, saa vielä keskustella tosi fiksujen ihmisten kanssa, joita kiinnostaa psykologia ja filosofinen ajattelu. Tädin mies on tosi tosi kiinnostunut psykologiasta ja ihmismielestä, joten jokainen keskustelu on melkein kuin psykologin istunto. Aivan loistavaa. Kävin hänen kanssaan ostamassa junalipun Konstanziin ja mentiin sitten istumaan katukahvioon kaakaolle, niin sitten tuli keskusteltua elämästä ja ongelmista ja tuntuu että tunnen taas itseni paljon paljon paremmin. Ihan uskomatonta miten kiva onkaan puhua ihmiselle, joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja saa ajattelemaan siten asioita ihan uusilta kanteilta. Hassua miten tyhmä olio ihminen lopulta onkaan. Miten aina ajattelee, että omat ongelmat on paljon pahempia kuin muiden ja että muilla ei todellakaan ole samoja ongelmia. Vaikka todellisuudessa, suurimmalla osalla ihmisistä on samat perusongelmat.

Henkisen kasvun lisäksi tuli käytyä aivan ihastuttavassa (en voi uskoa, että oikeesti sanoin noin) pikkukaupungissa, jonne pitää mennä Mainin yli lautalla. Oli kyllä niin perus saksalainen pikkukaupunki, että huh huh. Ihania taloja, ihania pikkukujia ja loistavaa meininkiä. Laitan pari kuvaa, että saisitte edes vähän tuntumaa.






Alhaalla nyt kaupunki kaukaa lautasta kuvattuna. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi näkee punaisen neliön minkä laitoin kuvaamaan kohtaa mistä ylhäällä oleva kuva on otettu. Ylhäällä näette hienon mittarin, joka kuvaa sitä kuinka korkealle vesi on noussut tulvan aikana. Ihan mittarin yläosassa on 1300-luvulta oleva lukema. Ajatelkaa miten paljon Main on tulvinut, kun vertaa kuvaa alhaalla ja näkee miten korkealla jo tuokin talo on joenpinnasta. Ihan mittarin alaosassa on 1995 vuodelta lukema. En voinut käsittää, että vielä minun elinaikana on tulvinut niin paljon, että vesi on noussut tuon talon perusteisiin asti. AJATELKAA! Olenko minä vaan kummallinen vai miksi tämä on minusta jotenkin uskomatonta. :D


Täti ja mies hempeili <3



Löydettiin tosi söpö pikkukuja kahden talon välistä



Käytiin vielä kaupungin vanhan luostarin lääkekasvipuutarhassa. Siellä oli ainakin miljoona ja kaksi kasvia (ajattelin heti, että vähän eräs herra Esa olisi innostunut) ja sit oli merkitty mihin niitä voi käyttää ja onko ne myrkyllisiä vai ei jne. Älyttömän iso ja hieno paikka. Nyt tiedän, että metsämansikan lehtiä voi käyttää säryn lievittämiseen. Yritin tietenkin löytää epäasiallisia kasveja (kaikki voi itse päätellä mitä tarkoitan), mutta löysin vaan Belladonnaa.




 Seuraavaa kuvaa kohtaan tuntemani raivokas hämmennys ei todennäköisesti avaudu monelle, mutta toivottavasti edes sisko ymmärtää...



 Löysin Hanausta
HATTUPÄISEN KEVYENLIIKENTEEN LIIKENNEVALON!
WTF! O_O
Tätimies selitti, että liikennevalo on aivan uusi. Tuleeko hattupäiset kaikkialle??!?! :O
(selitysyritys: Hattupäisiä liikennevalomiehiä on vain entisen Itä-Saksan puolella. Eräs sukulaismiehemme ajattelee, että se on yksi Itä-Saksan hienoimmista asioista. Ja pakko sanoa, että onhan ne nyt paljon kivempia kuin ne normaalit tylsät tyypit)

Tällä viikolla kävin myös toisen tädin luona ja oli tosi mukavaa kun pääsee tutustumaan niihin ihan eri tavalla. Voi jutella ja olla vaan. Näin myös serkun 8vk vanhan tytön, joka oli kerrassaan voih. Niin pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Pidin sitä vaan sylissä varmaan tunnin ja se vaan nukku ja oli ihanan pieni ja hento ja kevyt ja ihana. Toinen nukkui suu auki. Voih, miksi toinen sisko ei voisi tehdä jo vauvaa? Toisten vauvat on niin ihania aina. Ne voi antaa pois kun ne huutaa <3

So far.. Deutschland ist geil.. Katsotaan ensi viikolla kun opiskelut alkaa ja 5kk loma loppuu. :D